Taitaa olla parasta nukkua jatkossa paljon. Taas kun on ollut tilaisuus (oikeammin pakko, sairaslomalla tässä) pitkiin lepoihin, alkaa uniputkea pukata.
Näin viime yön tai aikaisen aamun tunteina jälleen vahvan unen.
Asuin kaksikerroksisessa omakotitalossa, sen yläkerrassa. Nuorempi nainen asui alakerrassa. Portaat yläkertaan olivat ulkona. Alakerran sisäänmeno lähes maan tasalla, yläkerran portaitten alla.
Talo oli vanha ja kodikas, pääosin lautarakenteinen, maali hiukan halkeileva. Sellainen keltainen ja valkoisin kulma- sekä puitelaudoin, kuten edellisessäkin unessani.
Olin tuon toisen asukkaan luona kylässä. Hänellä oli useita kissoja. Kun aloin laskea kuinka monta, aina ilmestyi uusia ja nuorempia yksilöitä. Nuorimmat olivat kuitenkin jo selkeästi pentuikänsä loppupuolella, mutta eivät kuitenkaan aivan aikuisia. Mielellään 'pureskelivat rakkauttaan' käsiini, kun yritin silittää.
Ajattelin unessa, että 'voi, kun ois itselläkin kissoja'. Silloin paljastui, että osa niistä olikin minun ja että omassa kerroksessani (ilmeni vain sanoina ja ajatuksina unessa, en käynyt omasa kerroksessani ollenkaan) oli useita kissoja. Huolestuin kuitenkin, kun ne aikoivat karata. Annoin niitten kuitenkin olla hiukan ulkona ja leikitin ne sisälle.
Kun olin poistumassa 'kylästä', jouduinkin jonkun väliaidan taakse. Sieltä oli vaikea päästä omille rappusilleni.
Kummallista! Nyt kun muistelen unta, olikin rappujen yläpäässä tuo nuori nainen, ja katsoi minua portaiden alle kuin halpaa makkaraa. Hmm! Pittää miettiä...
Uni jatkuikin aivan eri olosuhteissa. Ykskaks olinkin jossain suuressa suunnittelutoimistossa, pöydistä sen saattoi päätellä. Pöydillä ei ollut mitään töitä kesken eikä liioin valmiina. Sinne toimistoonkin kissani tulivat mukaan, ainakin osa niistä.
Toimistossa oli selvästi minua nuorempi mies, jonka kännykkä joutui usein hukkaan. Siitä meni soittoääni mykäksi vähänväliä. Puhelinta etsittiin pariinkin otteeseen millon mistäkin. Se löytyi, mutta paljastuikin, ettei hän ollut oikein halukas puhelinta kuuntelemaan tai siihen vastaamaan.
Joku paniikinomainen tilanne siinä sattui ja pelastimme jotkut vauvan vaunut, mutta vauvaa ei niissä näkynyt. Asiayhteys kuitenkin kertoi, että vauva oli miehen oma, missä sitten olikin. Hiukan korvat luimussa hän siinä istuskeli ja pallo hukassa oloisena asiaa lyhyin lausein selitti.
Muutakin hukattua etsimme ja löysimme, koska huokailin ja pyyhiskelin kasvojani hengästyneenä, siellä toimistopöydän vieressä. Kauaksi 'sitä jotakin' ei ollut viety, ulkopuolisia tahoja kuitenkin oli ollut asialla.
Toimisto-osuus unessa oli kaukana johdonmukaisesta ja rauhallisesta, jollaista keltaisessa talossa oli.
-----
Kirjoitellessani tätä, putkahti mieleeni, että nuortuuko kehoni 'alakerta' - unessahan alakerrassa asui nuorempi nainen?
Onko ajatusmaailmani muuntumassa, kun niitä nuoria kissoja putkahteli koko ajan lisää?
Onko järkiohjaus (pähkäily) hakusessa, kun mies oli niin salamyhkäinen ja epävarma?
Onko naisenergia (intuitiivisuus) sittenkin tilanteet kohdallani selvittävä?
Yritysasia kummastuttaa. Olihan tuossa unessa aivan tyhjät pöydät, mutta mielikuva oli kuitenkin, että toimintaa on ja kassavirtaa myös.
Mitä teille tulee mieleen?
