seuraava »

[veera81]

Taas tunne tuli aamulla autoa ajaessa. Isän läsnäolo oli kyllä jotenkin niin sama kuin viimeksikin.

[veera81]

Tuli mieleen, että eilettäin töiden jälkeen kävin hautuumaalla edesmenneen isoenon haudalla laittamassa hautakynttilän palamaan. Tuli vain sellainen olo, että nyt pitää käydä haudalla kun töissä kuulin suosikkiartistini kappaleita 2. (Ja vasta hommasin tatuoinnin jalkaani perjantaina jossa on myös suosikkiartistini nimi ja levyn nimikkokappale. Ja nämä kaksi kappaletta on samalla levyllä)

Isosetäni (jota en siis ole koskaan nähnytkään kun on kuollut ennen syntymääni) on henkioppaani ja noista kahdesta kappaleesta tuli olo että isoeno on lähellä varmasti nyt. Kävin tosiaan haudalla laittamassa kynttilän palamaan ja sanoin hiljaa ääneen että 'varmasti olit töissä lähellä ja annoit mulle merkin mutta anna vielä merkki läsnäolostasi jos vaan jaksat tänään sen vielä minulle antaa'. Kiitin tästä ja siitä että minusta huolehtii ja lähdin kotiin.

Eilen illalla kävin tosiaan isäni läsnäolosta päivittämässä tähän ketjuun ja jonkin verran sen jälkeen yhtäkkiä kauhea pamaus kävi vuoteen reunaan. Niin kuin kädellä olisi läimäisty siihen. Meillä on joustinpatja mutta ei varmasti kyllä jouset pamahtaneet koska niistä kuuluu se tietynlainen sointi vielä kun ne palaavat muotoonsa.

Isoeno on siis vierelläni jatkuvasti. ♡♡♡

[veera81]

Eilen illalla lapsen sähköauto liikkui 2 kertaa ja sitä ei kyllä ohjattu ollenkaan. Kummallakaan kerralla en tiennyt missä ohjain on. Viime lauantaina oli myös kokemus kun oikeaa kättä kihelmöi ja jalat meinas lähteä alta kun kuulin Sinisen taivaan sateenkaari kappaleen töissä.

[talvenlapsi71]

Mulla joskus olen nähnyt enneunen, eli unessa selitettiin jo olemassaoleva asia, vaikka muualta mistään en ollut kuullut hiiskaustakaan. Kyllä siinä taas sai sukulaisia ihmetyksen valtaan, mutta tunteehan ne jo mut.
Takavuosina oli paljon ns. häirintää ja aloin etsiä vastauksia hengellisistä asioista ja käännyin rukouksen puoleen, vaikka ei se aluksi ottanut sujuakseen. Löysin tieni seurakunnan tilaisuuksiin, koska etsin sellaista paikkaa, mistä voisi saada toivoa, lohtua ja rohkaisua, ja omalla kohdallani silloin tällöin käynti kappelin messussa toimii ihan hyvin. Se häirintä väheni, kun muutin toiseen kaupunkiin ja olen asteittain saanut hieman mielenrauhaakin. En suhtaudu kevyesti henkimaailman asioihin, enkä suosittele kenellekään mitään henkien nostattamisia ainakaan omin päin.
Astrologiasta lähti kiinnostukseni henkisiin asioihin ja niistä ajoista on tullut paljon uutta, siihen aikaan kun kävin kirjastossa lainaamassa kirjoja parapsykologian osastolta, toivoin aina, ettei kirjastonhoitaja olisi ehtinyt niin tarkkaan katsoa, mitä lainaan. Koskapa varmaan liiallinen leijailu jossain astraalitasolla aiheutti suurimmat ongelmani, tuo hengellisyys jotain ihanan tavanomaista, maanläheistä ja suorittamisesta vapaata meininkiä elämään.
Ei tän pitänyt olla tällainen selostus, vaan tahtoisin sanoa, että oli joskus aika, kun en pelännyt mitään. Sitten siitä lähtien on ollut monenlaista etiäistä, enkä ole varmaan vieläkään sujut tämän ominaisuuden kanssa. Joskus on hiljaisempia kausia kun tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta sitten jotain kuitenkin tulee. Jokapäiväinen elämä on mulle täynnä yliluonnollisuutta.

[talvenlapsi71]

Minut on myös elvytetty sydämenpysähdyksestä rääkäisemään ensimmäisen rääkäisyni. Silloin ns. lamppu syttyi minunkin päässä ja tiesin siitä hetkestä, että tätä samaa ei enää tule. Tein päätöksen ratkaista ongelmmani muulla tavalla ja niin sitten on menty eteenpäin. En ketään ole käännyttämässä, mutta mulla kristillinen usko liittyy vahvasti siihen, että lapsuus- ja nuoruusvuosina kotiolot eivät olleet parhaat mahdolliset, piti alkaa etsiä jostain jotain, mihin voisi turvautua. Toisaalta ohjenuoranani ovat kristilliset arvot ja on Raamattuakin tullut vähän luettua, että esim. kannatan uskollisuutta parisuhteessa jne. Se häirintä oli sellaista, että oveen koputettiin, mutta ketään ei ollut. Ikkunaan koputettiin ja sellaista, että joskus pelkäsin ihan hirveästi, yksin kun asuin. Se oli tosi omituista aikaa ja rasittavaa. Jostain piti silloin löytää jokin langanpää ja se oli uskonto. Viime vuosina on sellaista ollut, että "kuulen", kun mies tulee kotiin. Saatan mennä vastaan eteiseen, eikä ketään tullutkaan. Laitan eteiseen valot ja hetken päästä ovi aukeaa ja mies tulee kotiin. Toivoisin olevani tasapainossa sen suhteen mitä nyt on kokemuksia ja olen käynyt pitkän tien siitä, kun välit perheeseen huononivat todella huonoksi ja olisin halunnut ns. jotain selitystä miksi silloin oli sellaista kuin oli. Selitystä en ole saanut tähän päivään mennessä, mutta olen todennut, että ainoa asia, mikä voi todella auttaa, on anteeksianto. On tullut harjoiteltua ja vieläkin sitä teen. Olen mielessäni käynyt läpi asioita ja todennut, että jos haluan päästä eteenpäin elämässä, on syytä antaa anteeksi. Ei ole helppoa, kuulostaa ikävälle, monta kertaa pitää kerrata läksyt, mutta kyllä se siitä taas lähtee menemään. Tämmöstä.

[Blomman]

Arjen pieniä ihmeitä: kun kävin sukuaisellani kylässä ensimmäisen kerran kahteen vuoteen, niin hän sanoi sinä aamuna vaimolleen, että nyt on voimakas tunne että tänään tulen kylään. Hän vielä vakuutteli myöhemmin, että ei muina aamuina ole sellaista sanonut.

[anon11196]

Mahtoikohan tyttäreni saada tervehdyksen koiraltamme? 

Rakas vanha koiramme kuoli ja olenkin häntä nyt surrut 2 viikkoa ja samalla toivonut saavani jonkinlaista merkkiä häneltä  helpottaakseni omaa oloani.

Minä en ole saanut mitään viestiä, mutta koirani ilmeistyi 5-vuotiaan tyttäreni uneen. Oli kuulemma tullut haudasta yhdessä oman ns. Äitinsä ja isänsä kanssa, käynyt tervehtimässä ja noussut ylös.

Voiko tämä olla jäähyväiset? Asia on minua mietityttänyt joten päätinpä kysyä teiltä.

[Athene]

Olin lomalla ja en ollut seurannut uutisia kahteen päivään.Menin nukkumaan näin unen,josta en tosin muista mitään, mutta unen taustalla soi Boney M:n Rasputin biisi.Tämä laulu soi päässäni herätessäni ja vaisto sanoi,että avaa uutiset.Sota ukrainassa oli syttynyt!Meni aamupala vääräänkurkkuun.

[DeVante]

Tässä yksi päivä lähetin pyynnön että siskoni voisi tulla minua "tapaamaan" tai vain ilmoittaa olemassaolostaan. (Sisko on kuollut 25 vuotta sitten).

Tänään tulin kotiin ja tuulikaapin ovi oli auki niinkuin ennenkin. Väsytti ja menin nukkumaan. Näin kummallista unta lyhyehkön ajan sisällä.

Kun heräsin niin  tuulikaapin ovi oli kiinni! Kukaan ei ole käynyt ja asun yksin.

Sitten huomasin että mikä kajastaa makuuhuoneestani. Yövalo paloi. En ikinä jätä sitä päälle niinkuin en mitään muitakaan valoja.

Illan tullessa katsoin ulkovarastoon päin ikkunasta. Ihmettelin että miksi siellä valot palaa. Luulin että isä siellä on käymässä kun kuulin olevinaan jotain auton ääntä. Tuntia myöhemmin uteliaisuus voitti.

Takapihalla ei ollut autoa. Tallin ovet olivat lukossa ja valot paloivat. Aamulla olin käynyt siellä ja varmasti sammuttanut ne. Iltapäivälläkään ne eivät palaneet. Sinne ei pääse kukaan ellei ole avaimia, ovet lukossa aina.

Koko illan on ollut jännä kihelmöivä tunne. Niinkuin en olisi yksin. Mutta tuntuu hyvältä. Siskon kuolemasta on muuten aika lailla tasan 25 vuotta näinä päivinä.

[OsVi]

Uudessa työpaikassani on ollut kiva löytää hengenheimolaisia.  On juteltu paljon astrologiasta, merkityksellisistä unista ja yliluonnollisista kokemuksistamme.    Karman lakiinkin uskoo muutkin kuin minä. On ihana saada olla oma "höpsö" itsensä !