seuraava »

[elfina]

Kiitos Atha maarit. Kauan olen miettinyt asiaa ja välillä ristiriita omien kokemuksien ja tän yhteiskunnan välillä repii mieltä. Mutta kyllä varmaan on tulossa henkinen vallankumous ja silloin muuttuu asenteet henkisiä asioita kohtaan. Se on vielä utopiaa, mutta toivon että näkisin sellasen ajan.

[Hiisitär]

Gmusicin tapaus muistuttaa 1900-luvun puolivälissä (muistaakseni puolivälissä) elänyttä miestä, joka pystyi hävittämään pilven taivaalta pelkällä ajatuksen voimalla. Muistaakseni Valittujen Palojen paranormaaleja ilmiöitä käsittelevässä kokoelmateoksessa on kuvasarja tällaisesta pilven hävittämisestä. En muista kirjan nimeä, mutta se on ISO ja sininen, kannessa on mm. Kuutamo. Olisikohan se ollut Tiedon Tuollapuolen tmv.

[eppana]

Valituilla Paloilla on ainakin paksu ja mielenkiintoinen teos Tiedon rajamailla.

[Hiisitär]

No justiinsa se

[Hiisitär]

Melkein joka kirjastosta pitäisi tuo opus löytyä eli sinne siis!

[urpiainen]

Olen nähnyt enneunia joskus. Silloin en ymmärtänyt unta, mutta myöhemmin ymmärsin unen tarkoituksen. Olin silloin nuori.

Telepaattisesti olen saanut yhteyden ajattelemaani henkilöön ja tiennyt missä hän on. Yleensä tiedän kuka soittaa. Välillä tiedän mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kuka sanoo kummittelee. Itse ajattelin kokemuksestani, että talon emäntä on suuttunut jostain. Hoidin talon vanhaa isäntää isossa huvilassa.Talo oli kaksi kerroksinen ja ihan alhaalla oli pannuhuone. Ensimmäisessä kerroksessa oli minun asunto, askarteluhuone, autotalli ja kodinhoitohuone. Ensimmäisessä kerroksessa yleensä illalla paiskottiin ovia. Kävin katsomassa, mutta siellä ei ollut ketään. Minua pelotti ja menin kerran kesällä yksin taloon ottamaan asiasta selvää. Sinne ei päässyt kukaan ihminen, koska olin laittanut hälytyksen päälle. Asuntoni oli ensimmäisessä kerroksessa. Olin huoneessani, kun oven kahva painettiin alas ja joku tuli eteiseen. En kääntynyt katsomaan häntä, mutta hän lähti pois ja sen jälkeen en pelännyt. 

En tiedä varmaksi oliko se ufo. Olin ystävien mökillä syksyllä ja ulkovessaan tuli valo. Ikkunan taakse tuli puoliympyrä varjo. Muuten oli ihan pimeää.

Vähän aikaa sitten keskustelen henkiolennon kanssa muutaman tunnin. Ilmeisesti ratkaistiin asia, koska käsien ja polvien särky meni pois. 

Aistin erilaisia energioita ja sen tunnen, kun joku varastaa minulta energiaa.

[haitula]

Tervehdys
Pakko palata tuohon "sängyn värinä"-juttuun ( anteeks että asia vähän naurattaa... mulla on universumin huonoin miesmaku, ja tuli mieleen vaan että on se hyvä että joskus edes värisee  anteeks... nyt asiaan). Enpä muuten ole asiaan koskaan edes kiinnittänyt huomiota (tosin olen ylipäänsä alkanut kiinnittää asioihin huomiota vasta viime kuukausina). Mutta onkos teillä mitään käsitystä mistä sängyn värinä johtuu? ulkomailla esim. hotellissa olen laittanut sen maanjäristyksen tai väsymyksen piikkiin, mutta maanjäristyksiä ei ole ollut mailla ei halmeilla. Kotona en ole keksinyt syytä moiseen.

[SininenSiipi]

Pari kertaa on mua enkeli auttanut pysymään hengissä kun olin muksu. Ekan tapauksen aikaan olin vähän reilu vuoden ikäinen. Olin hoitotätini kotona leikkimässä leikkimökissä. Äitini oli juttelemassa tädin kanssa sisällä ja minä olin yksin leikkimässä ennen kotiinlähtöä. Hoitotädillä oli kaksi omaa tyttöä, kumpikin minusta jokusia vuosia vanhempia. Leikkimökissä oli iso, vanha lipasto jonka laatikot nämä tytöt olivat täyttäneet hiekalla ja kivillä. Minä leikkiessäni olin toki innostunut kurkkaamaan, mitä laatikoista löytyisi. Vedin yhtä laatikkoa ja hetken päästä sisälle kantautui hirmuinen kolahdus! Äiti ja hoitotäti juoksivat kiireesti katsomaan mitä oli tapahtunut. Lipasto oli kaatunut kumoon ja minä seisoin siinä paikalla josta se oli kaatunut, lipaston ja seinän välissä. Äiti hätääntyneenä kyseli että mitä tapahtui. Sanoin vain hymyillen että olin hypännyt toiselle puolelle. Siinä oli suojelusenkelillä töitä, koska muuten olisin jäänyt lipaston alle. Ihan yksivuotiaana ei sentään hypitä kaatuvien lipastojen yli eikä sivuiltakaan olisi päässyt kiertämään.

Toinen tapaus sattui ollessani jo kouluikäinen. Olin isäni kanssa uimassa uimahallissa. Tunnin välein käynnistyi aina aaltokone. Isäni meni aaltojen ajaksi syvemmälle veteen ja minä jäin sellaiseen kohtaan, jossa jalat vielä ylettyivät pohjaan. Kuitenkin, kun aallot suurenivat, ajauduin syvemmälle eikä jalat enää yhtäkkiä yltäneetkään pohjaan. Vettä joutui nieluun ja yskimisen lomasta koitin pyristellä matalammalle päin ja huutaa isääni. Isä ei kuullut, koska uimahallissahan kaikuu kovasti ja etenkin kun allas oli täynnä aalloista nauttijoita. Kyyneleet valui silmistä kun pelkäsin, miten minulle käy. Sitten yhtäkkiä viereeni tuli tukevahko, keski-ikäinen nainen joka ei puhunut mitään -otti vain minua jämäkästi käsivarresta kiinni ja kuljetti matalalle. En muista mihin hän sen jälkeen hävisi mutta isäni tuli pian luokseni. Myöhemmin juttelin isälleni että kun se tummahiuksinen täti auttoi mua sillon kun meinasin aaltojen aikana hukkua ja toi matalalle. Isä sanoi ettei kukaan mua kuljettanut, hän tuli mun luokse ensimmäisenä. Mutta mä muistan ihan tämän naisen ulkonäöltä ja tosiaan sen ettei hän sanonut mitään. Enkelille kiitokset siitäkin pelastuksesta.

[Hiisitär]

Tervetuloa joukkoon! Fyysinen ikä on tosiaankin vain kehon ikä, eikä kerro hengen/sielun ikää. Itse olen tallustellut "paranormaalien" ilmiöiden kanssa 7-vuotiaasta lähtien ja kokenut aina olevani erillainen kuin muut. Ikää minulla on nyt 25 vuotta.

Meillä on täällä henkimaailman osiossa pysyvänä aiheena ketju auroista, jossa on myös ohjeita aurojen näkemiseen. Muistaakseni meillä on myös kanavointeja yksisarvisista, jotka ovat pyhiä henkiolentoja, täällä foorumilla. Kannattaa kokeilla tuota Haku-toimintoa! Sanotaan, että jokaisella meistä on oma yksisarvisoppaamme, joka työskentelee kanssamme ja jonka voimme tavata esimerkiksi mietiskellessä tai unissamme, jos niin tahdomme.

Sanoisin, että ajan kanssa taito nähdä ja tuntea vahvistuu, kun sitä vain käyttää, toisin sanoen kuuntelee sydäntään. Minä en vieläkään näe asioita fyysisesti, mutta näen hengelläni/kolmannella silmälläni. Ikään kuin vain tietämällä. Mitä enemmän ihminen on sinut sielunsa eli Itsensä kanssa, sen selkeämmin hän tuntee ja näkee myös tämän näkymättömän maailman Tärkeintä on kuunnella sydäntään.

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin, sinne ne kai vaikka joskus tuntuu että vain unohtuvat. Mutta kai ne on löydettävissä sitten kun ei tarvitse enää unohtaa. TS kun vaikkapa tunnekeho on poissa ja on vain sielu.



Kaikki eletty ja koettu tallentuu universaaleihin Akaasisiin Aikakirjoihin. Se on sielujen kertoman mukaan valtava kirjasto, jossa on mm. jokaisen sielun henkilokohtainen kirja. Eräänlainen päiväkirja. Sitä pääsee tarvittaessa selailemaan niin halutessaan ja silloinkin elämäsi tapahtumat - ihan kaikista elämistäsi - näkyvät tuollaisena filminauhana, jota pysty kontrolloimaan. Kuuluuhan se sinulle. Moni sielu suuntaakin Neuoston tapaamisen jälkeen opiskelemaan itsenäisesti oman Akaasisen kirjansa pariin kasvaakseen taas henkisesti, mutta sielut, jotka eicät halua kirjastoon nyhräämään, saavat jättää kirjasensa sinne rauhaan. Cheesy Teko on vapaa!

[Tiigris]

Juuri kävin kristalliheilurin avulla keskustelua edesmenneen isäni kanssa. Kysyin välillä "varmistuskysymyksiä" tyyliin oliko sinulla kiharat hiukset. Vastaukset menivät aina oikein. Lopetin ja tulin istumaan koneelle. Koneeni takana on peili. Olen pimeässä huoneessa, täällä palaa vain yksi suolakidelamppu. No, sivusilmällä näin peilistä isän hahmon seisovan selkäni takana. Suljin silmät ja muistutin että tätä olen toivonut, nyt olen rauhallinen enkä pelkää turhaan. Tunsin lämmön hartioillani ja aistin isän käsien lepäävän hartioitteni päällä. Sanoin ääneen, isä en mä pelkää. Ja kuulin päässäni isän äänen, niin elävänä ja todellisena kuin vain kuulla voi "hyvä, sillä ei ole pelättävää".

Hän on edelleenkin täällä. Ihmeellistä.

[Aries77]

minulla on myös todella vahvana nuo Enneunet, ja muutenkin pystyn unimaailman kautta näkemään asioita tai ihmisten olotiloja.

telepatia on toinen, monen minulle tärkeän ihmisen kanssa käy useasti niin että ajatukset vaihtuu tai kun pitkästä aikaa jompikumpi ottaa yhteyttä, käy niin että esim puhelin on jo kädessä ja ajattelen että soitanpa hänelle, mutta ennenkun ehdin hänet valikosta etsiä hän jo soittaakin.

useasti käy myös niin että esim kaupungilla tai kaupassa, tulee mieleen joku ihminen, ja menee hetki niin tämä ihminen tulee vastaan.

nuo tilanteet ovat mukavia !!

[T-H]

Minulla on kokemusta telepatiasta sekä enneunista jota olen itsekkin välillä suuresti ihmetellyt. Esim, näin unen, jossa menin eräällä luodolle (jossa yleensä käyn mietiskelemässä). Kysyin unessa tuntamattomalta naiselta; "tiiätkö saako tuonne sillalle mennä, osoitin sormella kyseistä paikkaa; nainen vastasi, että kyllä sinne saa mennä; ei ole kenenkään yksityisaluetta. Uni meni ja tuli aamu. Lähdin päivällä pyöräilemään kyseiselle luodolle, kunnes sinne saapui edelläni "tämä nainen" unesta ja kysyin häneltä, "tiiätkö saako tuonne sillalle mennä". Huh, huh

[Patrik]

Moi! En tiedä kuuluuko tää seuraava "kyky" .. mitenkään yliluonnolliseen, mut omituisiin & astrologiaan kyllä. Hmmph.. ei oikeen tiedä miten aloittaisi, mut mulla on eräänlainen omituinen muisti astrologiaan ja lähemmin siis horoskooppeihin liittyen: kun olen jostain joskus kuullut / lukenut (henkilötiedot) / tms. kenen tahansa horoskooppimerkin, osaan yhdistään henkilön merkkiinsä välittömästi, siis kaikki.. ei yleensä edes tunne koko ihmistä, tiedä nimeä, mitä tekee jne.. poikkeuksia ei ole.. Lisäksi tähän liittyy se, että kun kohtaan ihmisen, ajattelen / käsittelen noin. murto-osassa (en osaa paremmin selittää) hänestä kaiken horoskooppinsa liittyen (olen aika hyvin perehtynyt näihin!), niin yleistietoon(luonne jne..) että ajakohtaiseen (merkin päivä / kuukausiennusteen).. Kaikkein päräyttävintä on se, että kun on useita ihmisiä paikalla, nämä kaikki toimivat jonkinlaisessa käsittämättömässä (tiedollisessa että toiminnallisessa) vuorovaikutksessa, minuun, toisiinsa ja tuntemattomiin, aivan kuin voisi ennalta arvata asioita, (paikalla olevista) ihmistä, joista vain ehkä pienen osan tunnen. Olen myös joitain vaaratilanteita mielestäni osannut vältellä tämän ansioita, mutta ennen kuin joku laittaa se hullun leiman ostaan . . niin kiinnostaisi, et onko tämän tapainen tavallista???

[Kurpitsa]

Ruumiista irtautumisia on ollut useita ja ne ovat aina olleet hyvin dramaattisia. Minä en koskaan vain irtoa mukavasti ja jää leijumaan johonkin ruumiini lähelle, vaan imeydyn jonnekin huitsin nevadaan hirveällä vauhdilla, ihan kuin kosminen pölynimuri imaisi minut kehostani pois! Kuulostaa ehkä hauskalle vertaukselle, mutta se on TODELLA inhottavaa ja pelottavaa - eteenkin, kun en pääse itse takaisin ruumiiseeni. Joudun aina hädissäni huutamaan apuun enkeliäni. Olenkin alkanut pelätä ruumiistairtautumisia niin paljon, että sellaisen "läheltä piti"-tilanteen jälkeen olen aivan paniikissa, enkä uskalla enää nukkua pitkään aikaan.

Eikös tuo nyt kannattaisi selvittää mikä sinua vetää, minne ja miksi? Joku yhteys tuntuu olevan johonkin..
Viimeisessä irtautumisessa se on kuitenkin edessä.

Täysillä vaan sinne minne matka vie...