seuraava »

[Mio]

Täysillä vaan sinne minne matka vie...

Just.. Jos (ja kun) lähtee johonkin suuntaan reissaamaan niin mitä antaumuksellisemmin ja avoimmiten sinne (olkoon sitten helvettejä tai taivasmaailmoja) menee niin sitä vähemmän muodostuu 'kitkaakin' välille ja näin perille eteneminen helpottuu huomattavasti.. Vastaan pyristelyllä voi syntyä matkan varrella hienoisia ongelmia jos rupeaa arastelemaan menoa kun silloin voi mennä 'langat' hieman sikinsokin.. Luottamus 'korkeamman' ohjauksesta ja tietämys sisäisen valon voimasta ensijaisen tärkeää.

[satuna]

Aika jänskä aihe,vaan missä osallistujat?
Enpä lähtenyt minäkään vielä ruksailemaan.Mistäköhän se johtuu,että vain harvat uskaltavat kertoa näistä aivan luonnollisista kokemuksista?

Ehkä moni pelkää leimautumista  :ksi. Oletteko koskaan kertonut jollekin ei uskovalle kokemuksistanne?

[Tiigris]

Aika jänskä aihe,vaan missä osallistujat?
Enpä lähtenyt minäkään vielä ruksailemaan.Mistäköhän se johtuu,että vain harvat uskaltavat kertoa näistä aivan luonnollisista kokemuksista?

Ehkä moni pelkää leimautumista  :ksi. Oletteko koskaan kertonut jollekin ei uskovalle kokemuksistanne?

Minä olen kertonut hyvin monille jotka ei usko. Ja sanonut perään että minulle on ihan sama mihin sinä uskot, mutta minä uskon näin tai olen kokenut näin. Viimeksi eilen kerroin eräälle siitä että isä tulee uniini aina kun kaipaan tukea ja koen että ne ovat ihan oikeita tapaamisia siellä henkimaailman puolella, eivätkä pelkkää unta...

Tiedän että säästyisin paljolta leimaamiselta jos en puhuisi asioista niin avoimesti, mutta se että en puhuisi tarkottaisi taas sitä, että en uskaltaisi olla kuka olen.. Minusta tässä maailmassa on niin paljon erikoisia ihmisiä, ettei se niin pelottavaa tai epätavallista ole kertoa jutuista avoimesti, vaikka tietää että kuulijalle on ihan uus juttu, epäilee tai suorastaan kieltää mielessään kaiken.

Kuitenkin on käynyt niinkin että muutama ihminen on tullut jälkeen päin kyselemään minulta lisää tai kertomaan jostain omasta yliluonnolisesta kokemuksesta jota eivät ikinä ole kehdanneet kertoa kellekkään muulle. Joten joillekin "skeptikoille" siitä voi olla apuakin, jos he tietävät että on joku kaveri kelle tulla kertomaan, sitten kun heille sattuu joku ennenkuulumaton tapahtuma..

[satuna]

Totta puhut.
Monella kumminkin on kokemusta yliluonnolllista asioista. Pidän kumminkin varauksen ja "tunnustelen ensin maaperää" onko kyseinen henkilö sen oloinen että voi puhua. Jotenkin sen näkee päältä päin mikä on "miehiänsä". Jotkut heti tyrmää ja kieltää asian,mutta siinä voi olla pelko kohdata asiaa,ja todeta että näin on käynnyt.

 

[Loreleian]

Mukava kuulla että muillakin on kaikenmoisia kokemuksia.  Itse näen noita enneunia harvaseltaan. Eivät ole suoria vaan vähän dramatisoituja aina.. dramaattinen kun olen muutenkin.

Esimerkiksi taannoin näin unta, että luin seuraavan sunnuntain lehdestä kuolinilmoitukseni. Unessa suutuin ja sanoin että minähän en vielä kuole (värikkäin sanankääntein ), Herättyäni jännitin kaksipäivää että mitä on luvassa. Noh, kyse oli sitten siitä, että minulle todella tärkeä musiikkiprojektini meinasi hajota toisen aloitteesta seuraavana sunnuntaina. Meinasin tilanteessa luovuttaa, mutta tajusin mistä uni oli ollut ja kieltäydyin sitten "kuolemasta" ja sisullahan siitä selvittiin.

Nykyään osaan noita jo lukea ennaltakin. Pitkään oli niin, että tunnistin kyllä että mikä uni oli enne uni ja mikä ei (jotenkin ne tuntuu aina..kirkkaammalta) mutta en tiennyt ihan tarkkaan mitä oli odotettavissa. Siinä sitten odotit että mitä tapahtuu, kun suurinpiirtein tiesi mitä oli luvassa. :S

Tuon lisäksi näen auroja, mikä on välillä vähän häiritsevää kun esimerkiksi laulutunneilla opettajan kädet on joskus niin keltaiset että vähän menee keskittymiskyky. 

Jonkinlainen henkiopas minulla on kanssa, ilmeisesti kaksi. En ole todellakaan puhunut tai nähnyt heitä, enemmänkin aistinut. Joskus olen kyllä saanut viestejä heiltä.

Ja eläinten kanssa tulen hyvin toimeen. (n_n) Avopuoliso ihmettelee kun kaikki eläimet aina tulee luokse ja kulkee perässä. Luulen että tuo on varmaan aika yleistä, kun eläimethän vaistoavat ketkä ovat lempeitä ja suhtautuvat niihin kuin vertaisiinsa. Mukavaa kun lenkillä linnut ja oravat tulee tarkistamaan että mitä hommaan.

Kummittelua en minään oikeen myönnä, kun määritteenä aika epämääräinen.. En usko kummitteluun, mutta en väitä että ilmiöitä ei olisi. Syyn näen vain enemmän tuollaisena omiin voimiin tai vanhoihin karmisiin energiajälkiin liittyvänä kokonaisuutena.

[satuna]

Moi!

Onko kellään kokemuksia orbeista jotka tulee valokuvaan?
Ihmettelin mieheni kanssa kun otimme kotona valokuvia niin minun ympärillä kuvissa "pörrää" orbeja ja savun tyylisiä hahmoja  . Yhdessä kuvassa on kirkas pallo. Mieheni kuvissa ei näy mitään sellaisia. Nämä orbit näkyvät eri kohdissa kuvissa, eli linssikään ei ole likainen.

Yhdessä kuvassa oli ikkunan lähelle tullut rykelmä orbeja. Luulin että ne oli kasvot. Voikos niitä video kameralle saada?

 

[Mimosa-]

Tädilläni, joka kuoli muutama vuosi sitten oli kymmeniä kummallisia kuvia, joissa pörräili ties minkä muotoisia valopalloja. Uskomattomin niistä kuitenkin oli Turun linnassa otettu kuva.

Tätini oli kuvannut esihistoriallista luolaihminen-asetelmaa, mutta kun kuvat tulivat kehityksestä,
vasemmassa reunassa seisoi haalea, hienosti polvihousuihin ja pitseihin pukeutunut herrasmies. 

Samalla filmillä ei ollut lainkaan kuvia mistään polvihousumiehistä, joten ei ollut kyse mistään kuvien päällekkäin menemisestä...

On kyllä sykähdyttävä kuva!

Kun täti sitten kuoli, muutaman seuraavan kuukauden ajan niitä valopalloja ilmestyi kaikkiin kuviin, jossa hänen läheisensä olivat. Varsinkin hänen pienen poikansa olkapään lähellä oli joka kuvassa valopallo.

[mikeslowry]

Moi!

Onko kellään kokemuksia orbeista jotka tulee valokuvaan?
Ihmettelin mieheni kanssa kun otimme kotona valokuvia niin minun ympärillä kuvissa "pörrää" orbeja ja savun tyylisiä hahmoja  . Yhdessä kuvassa on kirkas pallo. Mieheni kuvissa ei näy mitään sellaisia. Nämä orbit näkyvät eri kohdissa kuvissa, eli linssikään ei ole likainen.

Salamalla kun ottaa kuvia huoneissa, ilmassa leijaileva pöly heijastaa salamavaloa takaisin. Ja joskus ihmettelin pitkään joistakin kuvista, että mitähän orbeja nämä sitten ovat, kunnes keksin, että nehän ovat kaikki linjassa ja linja johti jonnekin heijastavaan pintaan. Oli muodostunut ns. lens flare eli linssiheijastus, mikä näkyy sellaisina pyöreinä muotoina. Vähän epäilen, että suuri osa netistä löytyvistä orb-kuvista on linssiheijastuksia, pölyä tai kosteuspisaroita ilmassa. En kuitenkaan väitä, etteikö todellisiakin olisi, kuten ilmeisesti sinulla, jos miehesi kuvissa ei näy mitään eikä pöly selitä savumaista muotoa. Laita ihmeessä kuvia näytille

[satuna]

Moi!

Onko kellään kokemuksia orbeista jotka tulee valokuvaan?
Ihmettelin mieheni kanssa kun otimme kotona valokuvia niin minun ympärillä kuvissa "pörrää" orbeja ja savun tyylisiä hahmoja  . Yhdessä kuvassa on kirkas pallo. Mieheni kuvissa ei näy mitään sellaisia. Nämä orbit näkyvät eri kohdissa kuvissa, eli linssikään ei ole likainen.

Salamalla kun ottaa kuvia huoneissa, ilmassa leijaileva pöly heijastaa salamavaloa takaisin. Ja joskus ihmettelin pitkään joistakin kuvista, että mitähän orbeja nämä sitten ovat, kunnes keksin, että nehän ovat kaikki linjassa ja linja johti jonnekin heijastavaan pintaan. Oli muodostunut ns. lens flare eli linssiheijastus, mikä näkyy sellaisina pyöreinä muotoina. Vähän epäilen, että suuri osa netistä löytyvistä orb-kuvista on linssiheijastuksia, pölyä tai kosteuspisaroita ilmassa. En kuitenkaan väitä, etteikö todellisiakin olisi, kuten ilmeisesti sinulla, jos miehesi kuvissa ei näy mitään eikä pöly selitä savumaista muotoa. Laita ihmeessä kuvia näytille

moro!

Tiedän sen että sekin mahdollista. Hyvin harvoin niitä tulee kuviin. Eikä pelkästään vain harmaan valkoisia palloja, myös yksi keltainen pallo myös kuvaan tuli. Pientä sensurointia ensin kuvaan..siis ei ne mitään naku kuvia ole,mut my picture 

[rubiinitar]

Joku tuolla aiemmin kommentoi, että on hankalaa olla selvänäköinen, kun aistii ihmisten tunnetilat voimakkaasti kaikkialla. Minulla taas on aivan päinvastainen kokemus tuttavastani, joka on todella hyvä kanava ja näkijä. Mutta siis todellakin: vain kanava! Ihminen itse ja hänen omat fyysisen tason oppiläksynsä
ovat aivan toinen juttu. Ei 'kanavointi' vaadi edes kovin korkeaa sielunikää, näkemisen lahjahan on lopulta aivan kuten maallinen näkemisen tai kuulemisen kyky, ei sen 'pyhempää'.

Arkielämässä tämä monen suuresti kunnioittama ihminen on aivan päinvastainen, en tiedä onko hänen sitten vain pakko suojautua herkkyydeltään, mutta on hyvin koomista kuinka huono tämä henkilö on aistimaan arkielämässä ihmisten tunnetiloja. Hän tulkitsee kanssaihmisiään koko ajan väärin, lähinnä omista lähtökohdistaan ja omaa persoonaansa peilaten, omat ennakkoluulonsa ja heikkoutensa paljastaen, ja on usein todella kiusallista ja suorastaan ahdistavaa olla hänen seurassaan.

Tilannetta pahentaa se, että tämä henkilö on ajoittain hyvin asenteellinen, paheksunta, kateus, katkeruus ja vallanhalu ovat hänen määrävimpiä piirteitään. Kun tähän lisätään HALU olla hyvä ja auttava ihminen, on lopputuloksena todella omituinen keitos hyvää/ylevää/epäitsekästä ihmistä ja toisaalta äärimmäisen egoistista ja määräilevää, raadollisen inhimillistä ihmistä.

Inhimillisyys on luonnollsta eikä siinä tietenkään ole mitään tuomittavaa, mutta tällaiset ns. julkihenkiset ihmiset (kuten selvänäkijät, parantajat, henkiset opettajat, papit ym.) ovat iso ongelma, koska ihmiset jotka saavat heiltä apua nostavat heidät jalustalle ja alkavat suhtautua heihin muita parempina, ylevämpinä ja jotakin mystistä, salaista  jumalallista tietoa ja voimaa hallitsevina yli-ihmisinä. Me kaikkihan olemme jumalasta meillä kaikilla on jumalallinen tieto, eikä yksikään meistä jotka fyysisellä tasolla elämme ole parempi tai ylevämpi toista.

Toisaalta: on osoitus suuresta jumalallisesta viisaudesta, että juuri 'henkiset' (hyvät ja laupeat!) ihmiset näyttävät raadollisen, inhimillisen puolensa, että usein juuri se palvotuin guru ja maailmanparantaja joutuu  kasvotusten oman heikkoutensa kanssa, joutuvat kokemaan nöyrtymistä ja häpeää. Sillä niin kauan kuin olemme ihmisiä emme kukaan ole toista jumalallisempia. Ja henkisen ihmisen kaapuun puettuna hyvin helposti unohdamme tämän ja EGO maallisine sädekehineen  alkaa meissä saarnata - jumalallinen viisaus jää varjoon )

[kuunkulta]

Olen itse viime vuodet pitänyt niin sanotusti kynttilääni vakan alla, eli sulkenut silmäni ns. yliluonnolliselta. Ja jopa saanut uskoteltua itselleni että en ole kokenut paljon mitään. Mutta koska nyt olen jutustelutuulella, puran hieman vastauksiani äänestykseen suhteen tähän ketjuun.

Näen auroja tai tunnen energiakenttiä

Auroja näen todella, todella himmeästi tai en ehkä vielä osaa katsoa suuremmin. Mutta olen kumppanini auran nähnyt välillä ja joskus eräänlaisia ”energiajälkiä”. Enemmänkin tunnen millaista energiaa on missäkin ja toisen ihmisen / hengen energioita. Kerran törmäsin todella ikävän tuntuiseen, suorastaan pahaan energiaan ollessani vaeltelemassa metsässä. Kotini lähellä oli suuria metsäalueita ja kuljin niissä usein. Kuitenkin tuossa joskus 90-luvun loppupuolella metsää alettiin hyödyntämään ja suuria hakkuita tapahtui. Alue alkoi muuttumaan, jotenkin tuntui että maa suri. Kerran kuljin sellaisen kiviröykkiön luokse, nousin sen päälle. Sammal ja kasvit peittivät siis semmoisia suuria kiviä. Ja oloni tuli todella huonoksi ja tunsin suorastaan silmitöntä pelkoa. Jokin käski minun vain juoksemaan pois. Olen toki kokenut epämääräisiä energioita, mutta en koskaan mitään niin pahaa ja toivottavasti en enää koekkaan.

Näen unia, jotka toteutuvat

Yleensä saan kuolemanviestejä unissa ja siksi jossain vaiheessa aloin peloissani estämään näitä unia. Yksi edesmenneistä tädeistäni hyvästeli unessani meidät kaikki sukulaiset ja kun hän oli lähdössä kipuamaan kierreportaita ylöspäin, ilmestyi mitä kaunein kirjoitus hopeisena seinään ”kuka lähtee Ainon matkaan?”. Toisen tätini mies lähti seuramaan, mutta kääntyi takaisin portaissa ja palasi luoksemme. Selvisi, että hänellä oli vakava sairaus josta hän kuitenkin parantui. Tuo sairaus ei ollut vielä tätini kuoleman aikoihin tiedossa.

Olen taas antanut itselleni luvan nähdä tällaisia unia. Yksi oli mielenkiintoinen nyt syksyllä kun ihastuimme yhteen asuntoon joka oli myynnissä hyvin vanhassa kiinteistössä. Mietin, että millainen talon historia on ja kummitteleekohan siellä. En ollut ottanut mitään selville talosta näiden pohdintojen aikana, mutta unessa minulle esiteltiin taloa niin kuin se oli ollut 1900-luvun asussa ja unessa myös kerrottiin talon vakio ”kummituksesta”. Kun kävimme asuntoa katsomassa uudelleen ja menimme vintille, olivat talon rakenteet juuri sellaisia kuin oli unessani olleet. Ja myöhemmin luin myös siitä samaisesta kummituksesta josta minulle kerrottiin unessakin.

Muistan entisiä elämiä

En ole vielä tarpeeksi harjaantunut että osaisi tarkemmin määrittää, mutta lähinnä olen tunnistanut paikkoja ja ihmisiä. Kun muutin Italiaan opiskelemaan löysin sieltä muutaman paikan joihin kaipaan kuin kotiin ja joihin siellä tutustuessani palasin kuin kotiin.
Olen myös saanut eräänlaisia välähdyksiä siitä mitä minulle on voinut tapahtua ja jotkut unet ovat kuin elämästäni jossain muualla, toisessa ajassa.

Myös perheeni on ollut sieluperheeni – olen kasvattilapsi ja olen aina ajatellut, että minun piti kiertoteitse päätyä vanhemmilleni, koska heidän luokseen olin hakeutumassa. Ja nyt kun vanhempani ovat kuolleet, on minullakin ikävä ”kotiin”. Mutta isäni kuolemansa jälkeen tuli kertomaan minulle, että hän olisi tuleva meidän luoksemme minun ja kumppanini lapsena.

Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta

Lapsena ja vielä hieman aikuisemmallakin iällä enkelit seurasivat minua aina koulumatkallani. Jouduin nimittäin kävelemään suhteellisen pitkän matkan linja-autolta kotiin kouluaikoina. Etenkin hämärässä heidän valonsa loisti takaani himmeästi. Se häiritsi minua silloin ihan hirveästi, nyt olen kaivannut sitä.

Minulla on kokemusta kummittelusta

Henkiä ja vastaavia näin todella paljon aina niihin aikoihin kun päätin, että nyt riittää. Mutta varsinaisesti kunnon konkreettinen esimerkki kummitellusta on kun Italiassa asuin renessanssi-huvilassa. Siellä kummitus lukitsi kerran erään ystäväni terassille ja minut vessaan. Ja myös jekutti minua usein valojen kanssa ja seurasi portaissa.

Minussa on henkiparantajan vikaa

Äidilläni oli kerran todella pahoja kipuja. Yritin toisesta huoneesta lievittää hänen kipujaan tahdonvoimalla. Hän ei tiennyt tästä, mutta aamulla sanoi, että olin yllätyksekseen pystynytkin nukahtamaan ilman särkylääkettä. Itse olin tuntenut, että olisin onnistunut lievittämään kipua, en ole myöhemmin kokeillut. Mutta kosketuksella olen usein lievittänyt pää tai muita kipuja.

Osaan kommunikoida eläinten kanssa

En mitenkään tyylipuhtaasti, mutta minä olen niitä ihmisiä joiden syliin kipuavat niin kanit, hamsterit (siis muiden lemmikit) ja jota villieläimet tulevat töllistelemään. Omien lemmikkien kanssa on ollut kyllä vahva yhteys.

Jotain muuta, mitä

Kaikenlaista ” selittämätöntä” on ollut, mutta olen aina ajatellut että ne varmaankin voisi selittää. Sinä aamuna kun äitini kuoli ja olin hyvin lohduton. Minulla on isältäni saatu kultainen heiluri jota hän itse käytti eläessään. Minä en juuri ole sitä käyttänyt, muuten kuin silloin kun olen lohduton ja pohjattoman surullinen. Tuon aamuna otin heilurin vitriinikaapista jossa minulla on korurasia jossa heiluria säilytän. Olin jotenkin niin yksin suruni kanssa ja mitä siinä sitten aikani itkinkään ja rauhoituin jne. Kun laitoin heiluria takasin huomasin vitriinilasin sisäpuolella kyyneleen joka hitaasti valui lasia pitkin. Yksi ainoa kyynel. Olen yrittänyt miettiä että miten olisin saattanut huoneen toisella puolella itkiessäni jotenkin räväyttää kyyneleen sinne, etenkin kun kaappi oli suljettuna. Ja käteni olivat kuivat, heiluri oli kuiva, se ei voinut tulla käsistäni. Ja jos olisikin, niin kohta oli outo. Mutta mene ja tiedä.

Tulipas pitkä selostus…Innostuin hieman kertaamaan omassa mielessänikin….

[marix]

nyt vissiin on aihetta kirjottaa tähän ketjuun. oon liian amatööri ymmärtääkseni kunnolla näitä juttuja..

mutta tossa ke-to yönä näin unta, jossa joku henkilö makas/nukku ja näky kun siitä henkilöstä sielu irtaantu ruumiista vai miten sen vois sanoa? en tiiä onko tää joku tavistapa nähä jotain, onko tuttu selitys niille jotka näkee muutenkin enneunia tms..?

säpsähin vähän hereille ja ajattelin automaattisesti erästä ihmistä. tiesin, että hänen isänsä on ollu huonossa kunnossa..

noh, to-aamuna ei tullu mitään viestiä asiasta, mutta tänä aamuna eka uutinen oli että tämän henkilön isä oli kuollut yöllä.

[ezikko]

*huiskii pölyjä pois*

marix, täällä samantyyppinen kokemus:

enoni sairasti koko elämänsä reumaa ja vahvan lääkityksen takia hänen munaisensa ja maksa pettivät. Eno joutui sairaalaan 2006 loka-maaraskuun vaihteessa ja vierailimme äidin kanssa hänen luonaan usein. En voinut katsoa enoa kunnolla silmiin, koska en nähnyt niissä enää mitään elämää. Kuin sielu olisi jo siirtynyt pois ruumiista tai jotain sellaista.

Viimeisen vierailun aikana, kun istuin enon vuoteen vierellä ja äiti lähti soittamaan ulos, näin sivusilmällä varjon enon vuoteen jalkopäässä. Lävitseni kulki semmoinen kylmä sävähdys.

Viikko tapaamisen jälkeen eno nukkui pois, ehti juuri ja juuri "nähdä" vuoden vaihtumisen.

______________

Se onkin (onneksi) jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokemukseksi kuoleman läheisyydestä.

Joskus näen ennenäkyjä, pieniä tai pitkiä välähdyksiä tulevaisuudesta. En oikein tiedä, miten tätä lahjaa voisi lähteä kehittämään, sillä näen välähdykset aina unessa, enkä muista niitä enenn kuin uni tapahtuu todellisuudessa. Yhdessä vaiheessa näin enneunia melkein joka yö ja näkyjen kestot kasvoivat, niin että ehdin ensin ymmärtää nähneeni tilanteen aikaisemmin ja ennustamaan, mitä kukin sitten sanoisi. Kerran taisin muuttaa tulevaisuutta, sillä yhden pitkän näkemisen aikana en nostanutkaan puhelinta sohvapöydältä niin kuin olin nähnyt. Ha! tulevaisuus muuttui kenties radikaalistikin? 

Myös miesystäväni näkee enneunia. Kun hän yo-juhlissani piti minua sylissään, hän ythäkkiä sanoi minulle nähneensä tämän joskus aiemmin. Sitten minä viisaana kysyin: "ai sinäkin näet enneunia?" ja olin aidosti yllättynyt. Tuli lämmin olo, kun kummatkin ovat jollain tasolla pieniä selvänäkijöitä.

 

Ja, olen nähnyt tapahtumia joskus vuosia ennen kuin jokin asia tapahtuu. Se on saanut minut miettimään, onko tulevaisuus ennalta määrätty. Esim. nähdessäni sen hetken, kun vietin aikaa nykyisen miesystäväni kanssa, näin jo 14-vuotiaana!

Nyt tuntuu, että olen tukossa: en ole nähnyt enneunia vähään aikaan ja asia enemmänkin huolestuttaa kuin tuntuu helpottavalta...

______________

Työpaikkani kautta tutustuin reikihoitajaan, joka kertoi, että minulla olisi käytettävissä parantavaavoimaa jos ensin itse saan oman terveyteni ja elämäni järjestykseen. Hän sanoi näin vuosi sitten ja ensin ihmettelin, että mitä ihmettä hän mahtoi tarkoittaa mainitessaan terveydestäni ja elämästäni, minullahan oli kaikki hyvin.

Nyt sitten ymmärrän paremmin, mutta itse en eritysiemmin usko parantajankykyihini.

[Vehra]

En ruksinut mitään kun en oikein tietäisi mitä ruksisin.

Minä näen ihmisten raskauksia. Eräs kaverini lähti ulkomaille, hänen oli tarkoitus olla siellä useita vuosia, mutta sanoin, että hän tulee sieltä ennen aikoja pois, koska hän on raskaana. Usein kävin lukemassa sähköposteja, että onkohan se jo. Sitten vuoden oltuaan reissussa hän tuli takaisin, kun hän oli raskaana.

Siskostani näin heti. Hän hääri keittiössä tavalliseen tapaansa ja ajattelin, että "hän on raskaana". En uskaltanut kehdannut kuitenkaan kysyä, mutta parin kuukauden sisään hän ilmoitti raskaudestaan.

Sitten aloin vähän luottaa kykyyni.

Kaverini soitti minulle tapansa mukaan. Sanoi: arvaa mitä? ja minä sanoin: ai, sä oot raskaana! säikähdin vähän itsekin ja kaveri säikähti vielä enemmän, oli hiljaa pidemmän hetken, sanoi sitten että kyllä, hän on raskaana, mutta toi on vähän pelottavaa.

muutama raskaus on kyllä mennyt ohikin.

[Vehra]

Täytyypä tähän heti vielä lisätä yksi juttu mikä tuli mieleen tästä minun yhteydestäni raskauksiin ja lapsiin.

Näin unen tässä taannoin:
Vedestä nousee poika. Hän kävelee vihollisen luokse ja laskee valkoisessa vyyhdissä yhden vauvan maahan, toisen vauvan viereen. Sanaakaan ei sanota. Poika jatkaa kohti jyrkkiä portaita, selässään vauva valkoisessa käärössä niin, että käärö on vedetty myös kasvojen yli. Lapset eivät ole tämän pojan. Tämä on vain hänen tehtävänsä. Ja vihollinen tietää myös, että tämä on heidän tehtävänsä, heidän yhteytensä toisiina.
Pojan kävellessä portaita ylös ajattelen, että se minne lapsi syntyy, ei määrittele sitä, minne se kuuluu.

Herään, kun ystävältäni tulee tekstiviesti, että hän on synnyttänyt pojan. Ajattelen, että lähettäisin hänelle viestin "se minne lapsi syntyy, ei määrittele sitä, minne hän kuuluu" kunnes onneksi tajuan olla lähettämättä. Tajuan, että hän ei saa pitää lastaan.