seuraava »

[Marion]

Nämä ovat minun vahvat tuntemukset ja kokemukset.

Näen auroja tai tunnen energiakenttiä.
Näen unia, jotka toteutuvat.
Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta.
Minulla on kokemusta kummittelusta.
Olen selvänäkijä tai meedio.
Minulla on kokemusta telepatiasta.
Minulla on ollut kuolemanlähikokemus tai olen irtaantunut ruumiista.

           

[sherry]

Ruksasin kohdat "Näen auroja tai tunnen energiakenttiä" ja "Muistan entisiä elämiä".

Ihmisten energiat tunnen melko harvoin, mutta sitäkin useammin tunnen/vaistoan henkien, enkelien yms. läsnäolon. En sitten tiedä lasketaanko tuo "kyky" ko. otsikon alle, mutta kunhan mainitsin senkin
Entisiä elämiä olen muistanut lähinnä unissa ja kerran valve- ja unitilan rajamailla.

Meinasin ruksittaa myös kohdan "Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta", mutta en ollutkaan ihan varma sen paikkaansapitävyydestä... Muutama kuukausi sitten meinasin myöhästyä koulusta, kun jatkoin vain herätyksen torkuttamista. Lopulta suljin koko herätyksen ja päätin jatkaa unia vielä hetken. Ykskaks kuulin äänen, joka muistutti kulkusten helinää, mutta oli paljon pehmeämpi ja kauniimpi. Sitä on vaikea selittää enkä nyt löydä oikeita sanoja kuvaamaan sitä. En reagoinut siihen mitenkään, ja pian kuului kova ääni, joka muistutti patarummun tömähdystä. Samalla hetkellä mun silmät rävähti auki ja kaikki uneliaisuus oli tiessään
Voi olla, että kuvittelin äänet, mutta tuli vain mieleen että jospa enkeli olikin asialla ja huolehti etten myöhästy

Mitä muuten tarkoitatte hengellisellä heräämisellä?

[Asterix]

Mitä muuten tarkoitatte hengellisellä heräämisellä?

Hmm.. minä mieltäisin sen etsikkoajaksi, jolloin hakee ongelmiinsa/elämäänsä/kysymyksiinsä
vastausta ja sitä, miksi olen olemassa ja mikä tarkoitukseni on,
kun normi-elämä ei sitä (sillä hetkellä) tarjoa.

Sitten sopivaan rakoon tuleva "vastaus", oli se sitten mitä uskontoa, ideologiaa,
ismiä tai what ever antaa suuren ahaa!-elämykseksen ja se on niin valtava,
että siitä humaltuu ja kokee onnellisuutta.

Se kestää, kuten mikä tahansa humala ja rakastuminen, aikansa.
Huom! Henkinen krapula ja tekemisiensä/sanomisiensa katuminen hyvin mahdollista!

Sitten, koska ihminen on tiedon janoinen ja utelias alkaa luonnostaan
etsiä uutta vastausta uuteen kysymykseen, olotilaan, elämään, ongelmaan jne
ja siihen, miksi olen olemassa ja mikä tarkoitukseni on. 

Noiden toistuvien prosessien aikana ihminen kerää mukaansa henkistä pääomaa
ja viisautta eri henkisiltä saroilta ja elämästä, toisaalta tulematta siitä hullua hurskaammaksi. :
Onnea matkaan! 
 

[Ulkopuolinen]

Juu onhan sitä kaikkea tullut koettua ja jotenkin tuntuu näinä päivinä, että elämä saattaa muuttua hieman erikoisemmaksi, kuin sitä on kuvitellutkaan. Onhan sitä vielä melkoisella opintiellä ja jotenkin vielä ei ehkä osaa sanoinkaan kertoa, mihin sitä päänsä on pistänyt.

Mutta kaikkein hauskin ohjaus mitä minulle ihan konkreettisesti tapahtui oli se, että paikkakuntamme kirjasto ilmoitti, että laina-aikoja pidennetään huhtikuulle asti tulevan remontin takia ja kun menin kirjastoon minulle tuli hyvinkin huono olo ja en juurikaan jaksanut katsoa, mitä kirjoja hyllystä otin, sitä piti päästä mahdollisimman nopeasti kotiin ja silmätkään ei oikein toiminut. No kotona sitten oli kaksi kassillista kirjoja ja olen ottanut tavakseni lukemaan alkaessa vaan ottaa jonkun noista kirjoista. Ja jotenkin jos valitsen väärän kirjan en jaksa lukea sen tekstiä lainkaan, mutta yleensä kun kirjan avaan se on mullistavaa kokea, kuinka tuo kirja antaa kokemuksilleni aivan suorat vastaukset ja jos epäröin jossakin asiassa niin saan vastaukseni sieltä.

Kantapään kautta voin sanoa, että sisäistä minäänsä kannattaa kuunnella, jos kokee, että ei saa asioihin vastauksia ja jotenkin elämä on tuntuu tyhjältä niin kannattaa etsiä jostakin auttaja, jonka kanssa voi matkaansa jatkaa. Vaikeimman kautta ei tätä reittiä kannata kulkea niin kuin minä tein, minut todellakin pysäytettiin niin radikaalisti kuin vain ihminen voidaan pysäyttää ja se on aivan tarpeetonta, ainakin yleensä, luulen niin.

Hengellisellä heräämisellä voisi tarkoittaa hyvinkin tätä: www.parantumiseni.blogspot.com
En vielä ole siinä kunnossa, että alkaisin kirjoittamaan samaa tarinaa uudestaan, mutta lähipäivinä varmastikin tulen kertomaan siellä tällä hetkellä olevan tarinani toisesta, paljon mielenkiintoisemmasta näkökulmasta.

[Ulkopuolinen]

Tämän minä haluan teidän kanssa jakaa.

Katsoin elokuvaa ja yht'äkkiä minun tuli huono olo ja kun niskavammasta kärsin niin silloin on paras tehdä rentoutusharjoitus. Rentoutuessa minusta tuntui, että jotakin todella pahaa tapahtuu, jollekin läheiselleni, yritin ajatella positiivisia, kun mielessäni joku sanoi, että katso kelloa. Minä katsoin, se oli 13.13. Nousin ylös, kun koirat alkoivat murista ja haukkua hyvin voimakkaasti. Nuorimmainen koirani on murissut vain kerran aikaisemmin elämässään.

Yritin miettiä, mitä oli tapahtunut ja löysin erään läheistäni todella loukkaavan viestin, joka oli poistettu eräältä keskustelupalstalta moderaattorin toimesta klo. 13.11.

Sattumaa vai tarkoitusta, kukapa sitä tietää. Minä tein hänen eteensä mitä voin ja olen kiitollinen, että minua varoitettiin tuosta, koska muuten en olisi osannut reagoida. Ja totta vieköön sain toimistani kiitoksen, tekoni jälkeen kykenen jälleen monien viikkojen jälkeen kuuntelemaan musiikkia normaalisti. Asia, jota olen kovin surrut, mutta en ole mahtanut sille mitään, koska hermostoni ei sietänyt musiikkia. No nyt sekin on ratkaistu, minä olen aina ajatellut, että hyvistä teoista palkitaan.

[epona]

Minä voisin myös jakaa täällä yhden kokemuksen.

Menin eilen nukkumaan hirvittävän päivän päätteeksi helpottuneena siitä, että saa levätä. En meinannut alkuun saada unta ajatuksiltani ja kivuiltani.

Yhtäkkiä muistin, että olen kerran samassa sängyssä nähnyt (ja ihan totta - nähnyt) henkioppaani. Tai hän on joku, joka suojelee minua. Muistin tarkasti miten kokemus oli melkeimpä pelottava, mutta vähintään hämmentävä.

Samaan aikaan kun tämä, melkein parin vuoden takainen tapahtumua, tuli mieleen alkoi pikkkuhiljaa kehossani tapahtua. Tunsin kun kipu hävisi aste asteelta. Rentouduin ja kehoni oikoi itseään hitaasti.

En tuntenut enää kipua ja pikkuhiljaa mielenikin rauhoittui uneen.


Että tarvitaanko enää lisää todisteita näiden oppaiden olemassaoloon?

Nope - I'm convinced. And deeply thankful.

/A

[Ulkopuolinen]

Ei tarvitse, sisäinen varmuus riittää. Eikö olekin upea kokemus? Seuraava aste tutustuminen, teillä on vielä paljon edessä, etsi jonkin keino, jolla saat yhteyden, aina ei sanoja tarvita.

[Ratkaisu]

Itselläni löytyy aika paljon kaikennäköisiä "yliluonnollisia" kokemuksia. Ensimmäisen jonka muistan on noin 10-vuotiaana, kun koen kohdanneeni edellisestä elämästäni tutun ihmisen, aivan kuin olisin tavallaan katsonut itseäni, mutta en kuitenkaan. Pienenä koin myös erittäin eläviä "mielikuvitusolento"- kokemuksia, ja vielä teini-ikään asti kuvittelin muutaman ihmisen olleen oikea, kunnes keskusteltuani äitini sanoi, etten koskaan ollut leikkinyt sellaisten ihmisten kanssa. Olenkin jälkeenpäin miettinyt olisivatko nämä voineet olla jonkunlaisia kokemuksia hengistä? Muistan vieläkin elävästi miltä Pilvi ja Tuuli näyttivät, kummallakin hohtavat vaaleat hiukset ja hohtava iho, ja ne hymyt.

Myöhemmin teini-ikäisenä tulivat ensimmäiset kokemukset energioista ja telepatiasta tai telepaattisista energioista. Erään ystäväni kanssa tutkimme aikoinaan paljonkin kaikkia aiheeseen liittyviä asioita ja päätinkin sitten eräänä iltana ennen nukkumaanmenoani vähän "leikkiä" energioilla ja ikäänkuin tunnustelin hänen energioitaan ja chakrojaan. Seuraavana päivänä ystäväni kertoi heränneensä johonkin outoon tunteeseen, että joku koskettaa häntä, hän oli tosin luullut sen olleen jonkinlainen henki.

Kokemuksia erilaisista hengistä on ollut aika paljon. Ja luulen saaneeni yhteyden "oppaaseeni", tosin välillä olen kokenut, että oppaani tarvitsee enemmän opastusta kuin minä itse, eikä hän juurikaan ole toiminut suunnannäyttäjänä. Onko siis aivan uutta, että opas voisi olla nuorempi sielu ja kaipaisi oikeastaan itse enemmän opettamista? Olen kokenut, että suhteemme on ollut humoristinen, enkä oikeastaan itse ole juuri ohjausta kaivannut.

Jonkun verran olen nähnyt enneunia, en niinkään tarkkoja esimerkiksi ajallisesti, mutta tapahtumat ovat pysyneet samoina.

[Veskari-83]

Onko siis aivan uutta, että opas voisi olla nuorempi sielu ja kaipaisi oikeastaan itse enemmän opettamista?

Ei uutta, mutta se, että Astraalitasolta joku tulee kysymään neuvoa fyysisestä maailmasta, kun paljon fiksumpia on Kausaalissa, niin on kyllä uutta. Eli en usko, että näin on käynyt, tai sitten on kyseessä "eksynyt sielu"

[epona]

In.

Aivan ihana tuo muistosi Pilvi ja Tuuli nimisistä tytöistä. 

[Ratkaisu]

Onko siis aivan uutta, että opas voisi olla nuorempi sielu ja kaipaisi oikeastaan itse enemmän opettamista?

Ei uutta, mutta se, että Astraalitasolta joku tulee kysymään neuvoa fyysisestä maailmasta, kun paljon fiksumpia on Kausaalissa, niin on kyllä uutta. Eli en usko, että näin on käynyt, tai sitten on kyseessä "eksynyt sielu"

Haha, no joo, voihan olla, että oppaani pitää välillä vaan hauskaa minun kustannuksella ^^ Toisaalta voi olla, että en koe tällä hetkellä tarvitsevani opastusta niin ei sitä sitten tulekaan, kyllähän sitä muutenkin voi olla oppaaseensa yhteydessä kuin vain opastusta pyytelemässä =D Tai sitten on tosiaan poloinen eksyksissä =)

Mutta jos yleisesti ottaen puhutaan, niin ovatko oppaat yleensä vanhempia sieluja? Itsestäni se tuntuisi loogiselta, koska kokeneemmalla sielulla olisi enemmän kokemusta ja jaettavaa, vai kuinkas=/
Vai voidaanko ajatella, että oppaan "iällä" ei ole juurikaan merkitystä, sillä jokainen meistä tarvitsee ohjausta eri tavalla ja astraalitasolla ollaan vähän viisaampia kuin me täällä? Toisaalta voiko itse koskaan tietää millainen ohjaus on juuri sillä hetkellä tärkeää, jos se kuitenkin on tavallaan jokaiselle meille "räätälöity".

[Ulkopuolinen]

Minusta tuntuu, että heillä voi olla paljonkin hauskempaa kuin kuvittelenkaan. Niin onhan tuo opastus ihan hyvästä ja jos tiukaksi käy niin neuvotteluja voi aina pitää, joskus niistä on jopa hyötyäkin. Samaa minä olen miettinyt, että tuo on räätälin työtä parhaimmillaan.

Minä en ole ikinä ajatellut tuota kuinka vanhoja oppaat ovat, jotenkin minusta tuntuu, että sillä tasolla ei ole enää ajalla merkitystä, he ovat aina olleet olemassa ja tulevat aina olemaan.

[Veskari-83]

Joo, astraalitasolla aika menettää merkityksensä (tai siitä tulee hyvin paljon erilainen käsite kokonaisuudessaan). Useimmiten ne, jotka ovat jo siirtyneet pois fyysisen maailman kierrosta (eli fyysinen -> astraali -> fyysinen jne), ovat joko monesti valaistuneita ja kaiken karman pois polttaneita ja oppineet sen sielun tarvittavan läksyn fyysisestä maailmasta, tai sitten jonkin muun syyn seurauksella (on esim. tarinoita kuinka eräs ryhmä meni luolaan eikä heitä sen koommin enää nähty, he olivat vaan sanoneet muille, että siirtyvät pois fyysisen maailman rajoitteista).

Sen jälkeen kierto tapahtuu Astraali- -> Kausaalitasojen välillä kunnes sielu on sieltäkin oppinut kaiken tarvittavan. Ikä ja aika ei merkkaa siis juurikaan mitään, vaan se kokemus jota on kartutettu.

[Hiisitär]

Joo, astraalitasolla ei tosiaan ole aikaa ja oppaan ei tosiaan tarvitse olla tai näyttää vanhukselle - opas voi olla astraalitasolla pieni lapsikin. Oppaaksihan koulutetaan henkimaailman puolella, jos sielu niin haluaa.

Kävin eilen moikkaamassa pitkästä aikaa ennen nukkumaanmenoa opastani Iania, jota en ole nähnyt aikoihin. Olin vaan jostain syystä ihan hirveän onnellinen!

[Lilli]

Mutta jos yleisesti ottaen puhutaan, niin ovatko oppaat yleensä vanhempia sieluja? Itsestäni se tuntuisi loogiselta, koska kokeneemmalla sielulla olisi enemmän kokemusta ja jaettavaa, vai kuinkas=/
Vai voidaanko ajatella, että oppaan "iällä" ei ole juurikaan merkitystä, sillä jokainen meistä tarvitsee ohjausta eri tavalla ja astraalitasolla ollaan vähän viisaampia kuin me täällä? Toisaalta voiko itse koskaan tietää millainen ohjaus on juuri sillä hetkellä tärkeää, jos se kuitenkin on tavallaan jokaiselle meille "räätälöity".

Itse olen kokenut, että oppaat eivät välttämättä ole mitään valaistuneita mestareita, vaan opastusta saa oman henkisen kypsyystason mukaisesti. Henkilökohtaisesti aloin kokea oppaiden läsnäoloa parikymppisenä muutettuani pois kotoa, jolloin ne tuntuivat toimivan hyvin käytännöllisellä tasolla, jättäen merkkejä ja vinkkejä ympäristöön ikään kuin johdattaen huomioni johonkin tiettyyn suuntaan. Ne näyttivät myös suojelevan minua ja varoittavan vaarasta. Totuin oppaiden tapaan toimia, joten oli aikamoinen sopeutumisvaihe n. kymmenen vuotta sitten, kun oppaat ilmeisesti vaihtuivat, kun itsellä oli voimakas henkisen kasvun ja kypsymisen aika. Nyt ne toimivat lähinnä unien kautta antaen minulla opetusta ja tehtäviä ja ainakin yksi oppaista tuntuu olevan kuin joku maantiedon professori, joka luennoi ajoittain varsin kuivakkaan, mutta asiantuntevaan tyyliinsä esim. Patagonian ilmasto-oloista.   Nämä oppaat ovat myös sysänneet minut opiskelemaan astrologiaa.

Minusta henkioppaatkin valikoituvat jotenkin järkevästi. Turhauttavaa se on sekä oppaalle että opastettavalle, jos viestit eivät mene perille ja kaikki opetus menee ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai oppaan tapaa toimia ei edes huomata.