seuraava »

[Hiisitär]

Hyvä, että pohdit asiaa Olen sitä mieltä, että taloon meno ei ole vahingollista, kun pitää päänsä. Millään ilmiöllä tai olennolla ei ole mitään oikeuksia tulla häiriköimään, vaan moiset kutsumattomat seikkailijat voi käskeä Rakkauden ja Alkulähteen nimeen poistumaan. Niiden on toteltava.

Halutessaan voi pyytää suojaksi/avuksi arkkienkeli Mikaelia. Aina voi pyytää enkeleitä poistamaan ei-toivotut vieraat paikalta.

[Hiisitär]

Ai niin ja unohdin, että koska henkiolennot ovat ilmeisesti pysyviä asukkaita rippikohteessanne, on minusta ihan kohteliasta esittäytyä. Joskus sekin auttaa, että kertoo (ääneen tai mielessään), että kuka on, miksi on siellä (heidän "kotonaan") ja halutessaan kertoo vielä kuinka kauan aikoo viipyä.

[Rakkauden enkeli]

Minä valitsin tuolta aurat, unet, kummittelun ja eläimet 

Minulla on ensi kesänä ripari. Olen kuullut kavereilta tutuilta tarinoita, joissa he kertovat siitä paikasta jossa ripari leiri pidetään. Talon vintillä (eli talo vietämme suurimman osan ajasta riparilla) on kuulema joskus hirttäytynyt joku masentunut poika. Sen jälkeen moni on kuulluut askelia öisin ja nähnyt pojan ikkunassa. Siellä on myös joku tyttö joskus hukkunut. Ja hänet on muutama minulle puoli tuttu ihminenkin nähnyt 12 aikaan yöllä lipputangon vieressä tytön seisomassa.
Minua alkoi tämän jälkeen jännittää riparille meno. Voivathan ne olla vain keksittyjä tarinoita. Mutta minulle on aikaisemminkin tapahtunut kaikkea paranormaalia.
Kaikkea tällaista paranormaalia minulle alkoi tapahtua kun kävin serkkuni kanssa eräässä vanhassa talossa, jossa oli myös hirttäytynyt joskus joku mies. Ja minä tietenkin näin tämän miehen siellä talossa... Sen jälkeen kuulin kotonakin askeleita, kolahduksia ja näin varjoja. Nyt kun olen pääseemässä vihdoinkin näistä paranormaaleista jutuista eroon (kiitos sujelus enkelini  ) pelkään, että kaikki paranormaali alkaa taas tämän riparin jälkeen.
Ajattelin ottaa valohoidon ennen riparia, jolloin uskoisin että minulle ei luultavasti mitään paranormaalia tapahtuisi. Mitä mieltä olette asiasta? Uskaltaisitteko itse mennä viikoksi taloon jossa epäillään olevan paranormaalia toimintaa?

Uskalla mennä vain. Olet turvassa. 

[Kuutamotuuli]

Minulla on kokemus suojelevasta enkelistä. 

Kesällä olin kiipeilemässä kaverini kanssa joen reunalla, siinä oli todella jyrkkä reuna. Kapusimme alas ja tutkimme joen rantaa aikamme. Kun lähdimme kiipeämään ylös, jalkani lipesi ja aloin tippua alas. Yhtäkkiä sain otteen puusta ja pääsin ylemmäs. Vieressäni oli valkoinen höyhen, jota ei VARMASTI ollut kun tulimme. Jos olisin tippunut, olisin tippunut jokeen (kova virta ja syvä).

Ihme kyllä ei jäänyt mitään traumoja tms, olen käynyt siellä sen jälkeenkin (tosin varovaisena).

[Sielu`]

kerran mditoidessa luulen että olisin mahdollisesti kokenut ruumiistairtautumisen jos olisin antanut tunteen viedä...
tuntui siltä, että fyysisen kehoni sisällä olisi keho joka heilautti päätä taaksepäin (tahdostani riippumatta). säikähdin vähän enkä antanut tunteen viedä.
telepatiasta nyt on eniten kokemuksia... tai en itse käyttäisi sanaa telepatia luulen ettämitään telepatiaa ei ole olemassa ja että kyse on vähän muista jutuista... kuten siitä että aurat koskettavat toisiaan ja vaikuttavat toisiinsa...
joskus keskittyessä näen jotakin värejä, sinistä ja vihreää aina, jotka pyörteilevät, energiaa?

[PhoenixMemories]

Hei, täällä olisi yksi luultavasti paranormaaleille ilmiöille aktiivinen nuori tyttönen, jolla olisi kysymyksiä. 
Sukuni isänpuolelta on herkkiä paranormaaleille ilmiöille. Isäni kanssa en ole puhunut, joten hänen aktiivisuudestaan en tiedä, mutta isäni äidin kanssa olen puhunut ja hän on pikkutytöstä asti aistinut paranormaaleja asioita. Muistan hänen kertoneen minulle miten jo ihan pienenä juuri puhumaan oppineena, hän oli osoittanut naapuri perheen vauvaa ja sanonut: " Tuo viedään pois meiltä." Vanhemmat olivat sitten kokeilleet laittaat oman lapsensa ja tuttujen saman ikäisen lapsen vierekkäisiin kehtoihin sekä vaihdelleet niiden paikkoja, mutta joka kerta hän oli kävellyt saman lapsen luo ja sanonut: " Viedään pois." Kyseinen vauva kuoli ennen kuin kerkesi edes vuotta täyttämään... Samanlaisia tarinoita ja henkimaailmankohtaamisia olen kuunnellut häneltä monesti, sekä hän on rohkaissut minua eteenpäin.

Nyt olen pikkuhiljaa huomannut itsekin olevani herkkä erilaisille energioille. Muistan lapsena nähneeni auroja, mutta nykyään, kun olen taas alkanut kiinnostumaan en saa erotettua värejä, vain kirkkaan väreilevän energian ihmisen ympärillä. Haluaisin oppia erottamaan myös värit ja tulkitsemaan niitä oikein.
Viime kesänä olin rippileirillä, majoituspaikkana toimi entinen vanhainkoti. Pääni oli seota, koska jäännösenergiaa oli niin paljon. Eräänä iltana, kun katselimme elokuvaa tunsin vanhan naishenkilön läsnäolon. En nähnyt häntä, mutta tunsin kuitenkin, että emme ole yksin. Jotenkin aamulla tuli emännän kanssa kevyt mielisesti puheeksi paikan erilaiset ilmiöt ja hän sanoin, että vanhojen omistajien mukaan vanhan naisen henki on yksi talon aktiivisimpia. Se löi minut ällikällä, koska luulin vain kuvittelleeni tilanteen,koska olin hyvin väsynyt sinä iltana. Nyt en voi todeta muuta kuin, että tunne henkilöstä ja hänen energiastaan oli totta.
Samalla leirillä tunsin eräässä kohtaa aulaa kuristumisen tunnetta kurkussani, ikään kuin joku olisi joskus kuollut johonkin keuhkosairauteen. Tämä tunne tuntui vain pienellä alueealla ja kun kävelin siitä pois tunne loppui.

Olen kiitollinen lahjastani, mutta pelkään sitä mitä saatan nähdä. En pelkää henkiä, mutta heidän ollessaan negatiivisia ahdistun. Onnekseni en ole saanut minkään energian johdosta epämiellyttäviä kuvia päähäni tai nähnyt mitään kamalaa, mutta se on suurimpia pelkojani. Haluaisin tietää miten pystyisin harjoittamaan silmääni aurojen väreille ( olen lukenut kaikki auratopicit ja kokeillut harjoitteita ) ja yleisestikin aktivoimaan paranormaalia herkkyyttäni?

[Edla-Elvira]

Hei, enpä ny keksiny parempaakaan paikkaa tästä puhua niin täällä ollaan. Eli  mulla on ollu rankka vuosi ja eilen heikolla hetkellä menin sitten äitini luoksen juomaan kahvia ja vihaamaan maailmaa. No siinä ihmettelin karmaa ja mitäköhän on edellisessä elämässä tullu tehtyä kun äitini kysyi haluaisinko enkelikorttien kanssa neuvotella.. No lähmäsin siinä tapani mukaan kortit ja keskityin tekemiseen, ei onnistunut niin kuin pitäisi ja kortit eivät esiintyneetkään "erin värisiniä" ja uhmasin kohtaloa, otin osoittimen käyttöön ja sillä sain löydettyäkin kortteja. MUTTTA, ja helvetin iso mutta, sain kaksi vai kolme korttia jotka kaikki puhuttelivat selkeästi vanhempaa naista. Korteissa kerrottiin jo edesmenneen rakkaan olevan vielä mukana kaikessa ja jopa enemmän elossa kuin tämä vanhempi rouva itse ( siis tämän rouvan keksin lukemalla nämä kortit) toisessa kortissa puhuttiin menetetyistä lapsista. Ja itsehän olen 22-vuotias ja lapseton. Lapsikortin kohalla mulle tuli mieleen samantien keskenmenot. Mutta tässä haluankin kysellä mitä asialle voin tehdä?
Tämän jälkeen päätin puhaltaa kortit tyhjäksi kaikesta ja ja puhdistus vaikutti toimivankin, seuraavat kortit (KAIKKI) kehottivat minua jatkamaan henkistä ja hengellistä matkaani ja kertoivat minun pystyvän auttamaan sillä tavalla muita ja itseäni. kortit tulivat kyllä oikeaan osoitteeseen muutenkin. Jotain kokemuksia tai vastaavaa. Olen pikkasen hukassa. Ja en tiedä mistä aloittaa.


Tämän kirjotin tuonne toisen aiheen alle mutta löysin tämän nyt myöhemmin..

[Ambrel]

Hei!
En viitsinyt tehdä omaa keskustelua tästä aiheesta joten päätin tulla tänne kyselemään ja vuodattamaan kokemustani (:

Jostain syystä täällä äitini kotona on ollut jotenkin normaalia ahdistavampaa olla nykyään, ja olemme keskustelleet siitä pikkusiskonikin kanssa, tosin hieman puolivitsillä kun en oikein usko että pikkusisko uskoo näihin henkimaailman juttuihin. Tuntuu että silloin aina kun olemme poikaystävän kanssa olleet täällä satunnaisia viikonloppuja ja kun äiti ei ole ollut paikalla niin täällä ahdistaa normaalia enemmän.. Voihan se tietysti johtua siitäkin että tämä on kuitenkin aika iso talo ja kun täällä on kahdestaan niin on jotenkin tyhjempää...
Viime viikonloppu oli tällainen kun olimme poikaystävän kanssa täällä, poikaystäväni lähti alakerrasta hakemaan minulle silmälasejani kun minä olin jo yläkerrassa ja suunnittelimme nukkumaan menemistä.. poikaystäväni tuli alakerrasta ja sanoi että taas siellä tuli sellainen "ahdistava olo".
Hän pyysi minua tulemaan vielä kanssaan käymään alakerrassa, mutta itse en tuntenut mitään erityistä ja poikaystävä oli siinä vaiheessa samaa mieltä minun kanssani.. "se meni ohi" hän sanoi.

Tosiaan tuntuu että nämä kaikki ovat alkaneet sen jälkeen kun olemme muuttaneet pois täältä poikaystäväni kanssa.. kun asuin täällä ennen niin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tuli sellainen ankea olo kun olin menossa nukkumaan ja ajattelin että joku kuollut sukulainen käy välillä katselemassa että onko meillä kaikki hyvin, mutta nyt tämä on tosiaan ollut jatkuvaa..

Nyt päästään siihen karmivampaan osioon....
Olimme täällä yksi viikonloppu poikaystävän kanssa kahdestaan viettämässä viikonloppua, riitelimme illan aikana ja menin aluksi yksin nukkumaan yläkertaan ja hän meni alakerran vierashuoneeseen.
Jostain syystä minulla tuli kuitenkin todella ahdistava olo ollessani siellä yksin, joten otin peittoni ja tyynyni ja lähdin alakertaan selvittelemään asioita poikaystäväni kanssa. Siinä itkeskeltyämme ja jutellessamme päätimme että alamme jo nukkumaan.. Minun ahdistava tunne jatkui mutta sain kuitenkin melkein samantien unen päästä kiinni.
Näin todella pelottavan "unen" sitten sinä yönä.. Näin että huoneessamme oli joku/jokin, hän seisoi sänkymme vieressä.. Minä istuin jostain syystä lattialla tän sängyn vieressä ja poikaystäväni makasi siinä ihan vieressäni sängyllä.. Huomasin hengen koko ajan mutta minua pelotti ja halusin olla hiljaa siitä poikaystävälleni. Poikaystäväni kuitenkin sanoi minulle että "etkö sinä tunne että täällä on jotain? *nimeni* tee jotain!" Poikaystäväni oli ihan hädissään, mutta minua pelotti niin paljon että menin lukkoon enkä pystynyt tekemään mitään.. Yhtäkkiä minua alkoi ahdistamaan ja heikottamaan todella paljon, ja poikaystäväni alkoi lausumaan siinä unessa muistaakseni Isä Meidän -rukousta. Heräsin pyörryttävään tunteeseen ja siihen etten saa kunnolla henkeä ja pomppasin pystyyn siinä sängylläni. Käänsin kylkeäni samantien ovelle päin, minusta tuntui että täällä oli oikeasti ollut joku.
Seuraavana aamuna kerroin tästä tapahtumasta/unesta poikaystävälleni, ja hän sanoi että häntäkin oli "sillä tietyllä tavalla" ahdistanut sen illan aikana..
Ikinä en ole näin vahvasti ollut yhteyksissä henkiolentoon, niin vahvasti että Jokin olisi oikeasti käynyt minuun käsiksi niinkuin minusta unessa tuntui.. Mitenkään yllättävää sen sijaan ei ole se etten ole päässyt omin avuin eroon niistä, mikä minua hieman ihmetyttää ehkä..

Lisäksi syksyllä kun pari kertaa nukuin yksin yläkerrassa niin juuri ennen nukahtamista olen kuullut kun minulle ollaan puhuttu.. Ei tätä ole tapahtunut kuin korkeintaan kolme kertaa, mutta viimeksi tämä jokin sanoi minulle "Huomenta" jotenkin todella sarkastisella äänen sävyllä.. Meinasin alkaa nauramaan ääneen koska kello oli silloin jotain viisi-kuusi aamulla.

Pitäisikö minun pelästyä näistä yhteydenotoista, ja siitä että henget tuntuvat koko ajan käymään minua kohtaan agressiivisimmaksi? Jotenkin tuntuu etten oikeasti itse voi tehdä mitään näissä tilanteissa, viimeksi äiti oli pelastamassa minua ja nyt poikaystävä joka ei sinäänsä ole edes muodostanut kantaansa siihen että uskooko mihinkään vai ei... o.O

[astraali]

Pitäisikö minun pelästyä näistä yhteydenotoista, ja siitä että henget tuntuvat koko ajan käymään minua kohtaan agressiivisimmaksi? Jotenkin tuntuu etten oikeasti itse voi tehdä mitään näissä tilanteissa, viimeksi äiti oli pelastamassa minua ja nyt poikaystävä joka ei sinäänsä ole edes muodostanut kantaansa siihen että uskooko mihinkään vai ei... o.O

Hei Ambrel! Sinulla on täysi määräysvalta siitä, kuka tai ketkä saavat tulla lähellesi. Herkät ihmiset vaistoavat helposti tuollaisia negatiivisia energioita ja ne yleensä voimistavat itsejään ihmisten peloista jne. Sinulla on kuitenkin täysi itsemääräämisoikeus siitä, kenen kanssa olet tekemisissä. Voit yksinkertaisesti pyytää tai käskeä tätä häiritsijää jättämään sinut rauhaan. Sinua ei saa häiritä eikä pelotella. Jos koet tilanteen pelottavaksi tai häiritseväksi, voit aina lopettaa sen yhteydenpidon ko. energiaan. Ole tekemisissä vain sellaista energioiden kanssa, jotka tuntuvat hyvälle.
Jos tunnet äitisi kotona tuollaista epämiellyttävää energiaa, voit lähettää ennen sinne menoasi etukäteen  jo enkeleitä puhdistamaan taloa tai voit itsepuhdistaa taloa ajatuksillasi.
Sinulla on määräämisvalta kaikkeen siihen, mitä koet ja otat vastaan, pidä siitä kiinni!
Valoa ja rakkautta sinulle!

[jjuuso]

Terve!

Oon miettinyt, että mistäköhän mahtoi olla kyse eräänä yönä:

en ole edes varma olinko unessa, mutta muistan joka tapauksessa, että keskellä yötä, kun makasin sängyllä (unessa?) naamani eteen ilmestyi kasvot, ja ne oli tosi lähellä. Ne oli tavallaan pelottavat, kalpeat ja silmien kohdalla muistaakseni vain mustat aukot. Tällä naisella oli hymy päällä, muttei se ollut muistaakseni ystävällinen. Vaikka kasvot olivat pelottavat, ja se ei tuntunut kovin ystävälliseltä, en kuitenkaan pelännyt, ihmettelin vain.

En tunnistanut kasvoja... Mietin nimittäin, että tuliko jokin henki vierailulle (vainaja)? Mutta en tosiaan tunnistanut sen kasvoja.

En ole varma, olinko unessa vai valveilla. Ihmeen todelliselta se ainakin tuntui. Mietin vain, että olisiko jokin aave käynyt luonani, ja miksi? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Olisin voinut laittaa tämän unet-osastollekin, mutta laitoin nyt tänne, sillä koen, että se oli enemmänkin tällainen kokemus.

[Rakkauden enkeli]

Terve!

Oon miettinyt, että mistäköhän mahtoi olla kyse eräänä yönä:

en ole edes varma olinko unessa, mutta muistan joka tapauksessa, että keskellä yötä, kun makasin sängyllä (unessa?) naamani eteen ilmestyi kasvot, ja ne oli tosi lähellä. Ne oli tavallaan pelottavat, kalpeat ja silmien kohdalla muistaakseni vain mustat aukot. Tällä naisella oli hymy päällä, muttei se ollut muistaakseni ystävällinen. Vaikka kasvot olivat pelottavat, ja se ei tuntunut kovin ystävälliseltä, en kuitenkaan pelännyt, ihmettelin vain.

En tunnistanut kasvoja... Mietin nimittäin, että tuliko jokin henki vierailulle (vainaja)? Mutta en tosiaan tunnistanut sen kasvoja.

En ole varma, olinko unessa vai valveilla. Ihmeen todelliselta se ainakin tuntui. Mietin vain, että olisiko jokin aave käynyt luonani, ja miksi? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Olisin voinut laittaa tämän unet-osastollekin, mutta laitoin nyt tänne, sillä koen, että se oli enemmänkin tällainen kokemus.

Ettei olisi ollut humanoidi?  :

[Strelizia]

Tämä tapahtui viime viikolla, kun olin todella, todella pahoillani siitä, että en päässyt katsomaan sairaalaan äkillisesti huonompaan kuntoon mennyttä todella tärkeää ja läheistä mummuani pakkasista johtuneen auto-ongelman vuoksi. Ti-ke-yönä minua ahdisti todella paljon, otti tuon toisen osapuolen kuorsaus todella päähän ja päätin lähteä toiseen huoneeseen nukkumaan, jota toisinaan teen, kun kuorsaus alkaa todellakin tympäisemään. Kello oli tuolloin yöllä 23.45 ja koko ajan oli tunne, että en ollut siinä huoneessa yksin ja hetken kuluttua tunsin, että ihan kuin joku olisi peitellyt peitottomia jalkojani ja tuossa samalla kuulin sellaista kahinaa(mummi siis teki aina näin aikuisenakin, jos olin hänellä ja menin sänkyyn lepäilemään), kello oli tuolloin 00.20. Vaikka tuo tuntuikin todella pelottavalta, ehkä jopa epämiellyttävältä, mutta tuon jälkeen kävelin peittoni kanssa miehen viereen ja nukahdin (ja tässä vaiheessa unettomuudesta ei ollut enää tietoa).

Aamulla minulla oli tarkoitus soittaa sairaalaan ja puhua mummin kanssa, sekä pahoitella, että en päässyt häntä katsomaan. Soitinkin, mutta mummua ei enää ollut, hän oli lähtenyt tästä maailmasta juurikin 00.20.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun tärkeät poisnukkuneet ihmiset käyvät vielä moikkaamassa. Itselle tuli hirmuisen hyvä mieli, enkä näin ollen kanna murhetta siitä, että en mummua enää ehtinyt nähdä. Toisinaan olen tässä viikon aikana tuntenut, miten mummu on läsnä monessa tilanteessa, antamassa sanattomia neuvoja. Kolmisen viikkoa sitten näin mummun viimeistä kertaa ja uskonkin, että tällöin hän jo osittain tiesi lähtevänsä, sillä sain liudan elämänohjeita, joita hän ei ole koskaan minulle vielä sanonut. Ja juurikin nyt on tulossa sellainen tilanne, jos mietin, että teenkö nyt niin, mitä mummu sanoi "tee sitä mitä itse haluat, älä sitä, mitä muut haluavat".

[Kuuhilda]

Tosiaan kuulostaa aika karmeelta tyypiltä Iserena 

Minä oon ainakin pyytäny, että suojelevat tuommoisilta pelottavilta jutuilta, ja hyvin on suojelu pelannu 

[Kalevanneito]

Mutta onneksi meitä suojellaan ja autetaan aina matkamme varrella 

Tämä kokemus mullakin on vaikka  negatiivisiakin oon kokenu, tosin en henkiä.

[Sic itur ad astra]

Näen itse joskus enneunia, saatan aistia tulevaa ja näitä en aina osaa "käyttää"oikein.

Huomannut, että kun enneunissa monesti on mukanani tyttäreni(9v) ja mietinkin että miksi näin? Osaisiko joku kertoa syytä/selitystä?
Viimeksi syksyllä näin voimakkaan unen, jossa isäni makasi sairaalassa ja hän teki kuolemaa(oli oikeasti sairaalassa silloin). Halusin olla siinä sängynvieressä, katsomassa sitä monitoria ja seurasin niitä kahta punaista viivaa siinä. Tyttäreni oli mukana ja isäni oli ottamassa häntä mukaansa. Pidin hänestä kovasti kiinni ja sanoin, ettei ole hänen aika lähteä. Huomasin,että sain pidettyä tyttäreni kanssani ja pian kaksi suoraa viivaa piippasi edessä. Mietin unessa, että hän pääsi viimein pois täältä ja niin isäni kuoli.
Heräsin heti tämän unen jälkeen, pidin tytärtäni kiinni(joka nukkui silloin vieressäni) ja katsoin kelloa, se oli yksi yöllä.
Aamulla sain soiton, että isäni oli nukkunut pois juuri yhden aikaa yöllä...

Toinen erikoinen tapaus liittyy tyttäreeni, joka yhtenä päivänä meidän ruokaillessa katseli sivuilleni .. katse vaelteli edes takaisin ja hän kohta tokaisi minulle "hei äiti, aika jännä toi pallo sun ympärillä.. se vain leijailee edes takaisin" ja kohta se katosi hänen sanojen mukaan.
Monesti miettinyt, kun on hyvinkin herkkä ja arka luonteeltaan.. että näkeekö hän oikeasti jotain, mitä itse ei näe..? Kun saattaa olla kausia, että saattaa arkailla jonkun huoneen yms. suhteen ja jos joutuu yksin menemään, niin saattaa hän tokaista ääneen itselleen jotain "hui, mä pelästyin että kuka siellä onkaa.." sitten se menee ns.säikähdyksellä ohi tai ei mene huoneeseen ilman aikuista..  toki voi johtua tuosta luonteesta,joka on herkkä ja arka.