Hei!
En viitsinyt tehdä omaa keskustelua tästä aiheesta joten päätin tulla tänne kyselemään ja vuodattamaan kokemustani (:
Jostain syystä täällä äitini kotona on ollut jotenkin normaalia ahdistavampaa olla nykyään, ja olemme keskustelleet siitä pikkusiskonikin kanssa, tosin hieman puolivitsillä kun en oikein usko että pikkusisko uskoo näihin henkimaailman juttuihin. Tuntuu että silloin aina kun olemme poikaystävän kanssa olleet täällä satunnaisia viikonloppuja ja kun äiti ei ole ollut paikalla niin täällä ahdistaa normaalia enemmän.. Voihan se tietysti johtua siitäkin että tämä on kuitenkin aika iso talo ja kun täällä on kahdestaan niin on jotenkin tyhjempää...
Viime viikonloppu oli tällainen kun olimme poikaystävän kanssa täällä, poikaystäväni lähti alakerrasta hakemaan minulle silmälasejani kun minä olin jo yläkerrassa ja suunnittelimme nukkumaan menemistä.. poikaystäväni tuli alakerrasta ja sanoi että taas siellä tuli sellainen "ahdistava olo".
Hän pyysi minua tulemaan vielä kanssaan käymään alakerrassa, mutta itse en tuntenut mitään erityistä ja poikaystävä oli siinä vaiheessa samaa mieltä minun kanssani.. "se meni ohi" hän sanoi.
Tosiaan tuntuu että nämä kaikki ovat alkaneet sen jälkeen kun olemme muuttaneet pois täältä poikaystäväni kanssa.. kun asuin täällä ennen niin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tuli sellainen ankea olo kun olin menossa nukkumaan ja ajattelin että joku kuollut sukulainen käy välillä katselemassa että onko meillä kaikki hyvin, mutta nyt tämä on tosiaan ollut jatkuvaa..
Nyt päästään siihen karmivampaan osioon....
Olimme täällä yksi viikonloppu poikaystävän kanssa kahdestaan viettämässä viikonloppua, riitelimme illan aikana ja menin aluksi yksin nukkumaan yläkertaan ja hän meni alakerran vierashuoneeseen.
Jostain syystä minulla tuli kuitenkin todella ahdistava olo ollessani siellä yksin, joten otin peittoni ja tyynyni ja lähdin alakertaan selvittelemään asioita poikaystäväni kanssa. Siinä itkeskeltyämme ja jutellessamme päätimme että alamme jo nukkumaan.. Minun ahdistava tunne jatkui mutta sain kuitenkin melkein samantien unen päästä kiinni.
Näin todella pelottavan "unen" sitten sinä yönä.. Näin että huoneessamme oli joku/jokin, hän seisoi sänkymme vieressä.. Minä istuin jostain syystä lattialla tän sängyn vieressä ja poikaystäväni makasi siinä ihan vieressäni sängyllä.. Huomasin hengen koko ajan mutta minua pelotti ja halusin olla hiljaa siitä poikaystävälleni. Poikaystäväni kuitenkin sanoi minulle että "etkö sinä tunne että täällä on jotain? *nimeni* tee jotain!" Poikaystäväni oli ihan hädissään, mutta minua pelotti niin paljon että menin lukkoon enkä pystynyt tekemään mitään.. Yhtäkkiä minua alkoi ahdistamaan ja heikottamaan todella paljon, ja poikaystäväni alkoi lausumaan siinä unessa muistaakseni Isä Meidän -rukousta. Heräsin pyörryttävään tunteeseen ja siihen etten saa kunnolla henkeä ja pomppasin pystyyn siinä sängylläni. Käänsin kylkeäni samantien ovelle päin, minusta tuntui että täällä oli oikeasti ollut joku.
Seuraavana aamuna kerroin tästä tapahtumasta/unesta poikaystävälleni, ja hän sanoi että häntäkin oli "sillä tietyllä tavalla" ahdistanut sen illan aikana..
Ikinä en ole näin vahvasti ollut yhteyksissä henkiolentoon, niin vahvasti että Jokin olisi oikeasti käynyt minuun käsiksi niinkuin minusta unessa tuntui.. Mitenkään yllättävää sen sijaan ei ole se etten ole päässyt omin avuin eroon niistä, mikä minua hieman ihmetyttää ehkä..
Lisäksi syksyllä kun pari kertaa nukuin yksin yläkerrassa niin juuri ennen nukahtamista olen kuullut kun minulle ollaan puhuttu.. Ei tätä ole tapahtunut kuin korkeintaan kolme kertaa, mutta viimeksi tämä jokin sanoi minulle "Huomenta" jotenkin todella sarkastisella äänen sävyllä.. Meinasin alkaa nauramaan ääneen koska kello oli silloin jotain viisi-kuusi aamulla.
Pitäisikö minun pelästyä näistä yhteydenotoista, ja siitä että henget tuntuvat koko ajan käymään minua kohtaan agressiivisimmaksi? Jotenkin tuntuu etten oikeasti itse voi tehdä mitään näissä tilanteissa, viimeksi äiti oli pelastamassa minua ja nyt poikaystävä joka ei sinäänsä ole edes muodostanut kantaansa siihen että uskooko mihinkään vai ei... o.O
Se on luultavasti ollut joku alien. En voi tarkemmin kertoa miksi mutta huonekasvit voi olla huono juttu. Kaikki kostea missä voi kasvaa jotain ylimääräistä.. Kun ei nekään ihan tyhjästä voi niitä juttujaan tehdä. Tunnetiloille ei varmaan paljon voi jos ei ole tietotaitoa. Olen tullut siihen päätelmään että alienit aktivoi traumoja. Mutta alienithan ei ole kaikki pahoja, sielläkin varmaan kahtiajakoa niin kuin ihmisillä.
xxxxx
Kerron nyt tähän perään oman juttuni. Heti kun oli kusipää käynyt kylässä niin eräs tavara tuli alas vaikka ollut kuukausia samassa paikassa liikkumatta.
Mun kaikki ystävät sanoi ettei se tyyppi tule tänään. Aavistin että jotain siinä on takana. Kuulemma kiristetty sanomaan niin. Kysyin että kenelle sitten käy huonosti jos ei valehtele niin ei kuulemma minulle vaan joillekin muille.
En uskaltanut katsoa kusipäätä silmiin, pelkäsin että se kuolee tänne jos näkee silmieni vihan. Tuskin olisi kuollut mutta en halunnut antaa todistusaineistoa pahasti katsomisesta.
Valehteli taas asioista. Ja voi voi miten ystävällistä ollaan. Siksi en voinut katsoa kun mua vitutti se teatteri. Ei ihme että meni niin monta vuotta ennen kuin todella tajusi koska jos ei tiedä niin ei arvaa todellista luonnetta. Ei se tosin ainut. Niitä on niin paljon jotka osaa esittää ystävällistä.
Se on sentään hyvä että mitä aikaisemmin sai neuvoa ystäviltä piti paikkansa. Juridisesti siis. Muulloinkin pitää mutta jos on jotain vähäpätöisempää niin siinä joustavat ja valehtelevat rangaistuksen pelossa.
xxxxx
Kävin juuri siinä missä se tavara tippui niin heti "kävi viherkasvi päälle" eli retkahti niskaan. Ei sellanen pelota mua koska se on syystä "vihamielistä" eli ystävä se kertoilee että tiukat ajat tulossa.