seuraava »

[Kuuhilda]

Sain näyn, kun pyysin viestiä...
Uin järvessä perhosuintia, uimamyssy päässä, yläselkä ja käsivarret näkyivät, ja ne olivat voimakkaat, juuri hyppäämässä uudelleen veteen. Siis näin itseni takaa päin.

Sukeltelua tunteissa?..Ei saa unohtaa suojausta?...Selkä? Vastaanottamista? 

[Camomille]

Laitan tämän nyt tähän ketjuun, kun en viitsinyt omaakaan aloitusta tehdä.. Mutta nousisiko jollekin jotain ajatuksia seuraavasta pitkästä viestistäni..

Kuka/mikä minä olen?
Tulossa pitkä viesti, pahoitteluni etukäteen.

Tuntuu että olen jotenkin hukassa, kaipaan tietoa, eteenpäinmenoa, opettajaa. En vain tiedä, mihin suuntaan minun pitäisi mennä, vai pitääkö mennä minnekään?

Aloitan alusta.

Jo joskus kymmenen vanhana minulla oli vahva tunne siitä, että kehoni ei ole sama asia kuin minä. Että ruumiini on vain kulkuväline sille todelliselle itselleni, joka tämän kehon sisällä asuu. Välillä tunsin voimakkaasti olevani fyysisen kehoni vanki, kaipasin suunnattomasti irti tästä raskaasta olotilasta, fyysisestä minästä joka ei tuntunut minulta. Varmaan samoihin aikoihin minulla oli lähes joka ilta nukkumaan mennessä kokemus siitä, että irtoan kehostani. Aloin leijumaan ylöspäin, nousin ehkä noin kaksikymmentä tai kolmekymmentä senttiä ylöspäin, kunnes paniikki ja pelko lopullisesta irtaantumisesta sai vallan ja "putosin" takaisin kehooni. Nuo ruumiista irtaantumiset olivat pelottavia enkä pitänyt niistä, sillä en tiennyt mitä minulle oli tapahtumassa.

Sitten alkoi tapahtumaan erikoisia ilmiöitä kotona ollessani. Ensimmäisen kerran muistan, että nämä "omituiset" asiat alkoivat kun olin vielä lapsi ja asuin kotona. Olimme muuttaneet täysin uuteen rivitaloasuntoon uudelle asuntoalueelle. Mutta yksin kotona ollessani näin selvästi, miten keittiön ovi avautui ja sulkeutui itsekseen, samoin suuren viherkasvin lehvät heilahtelivat usein ihan kuin joku olisi kädellä niitä vetänyt syrjään. Ei siis mitään pientä havinaa, vaan oikein kunnon liikettä. Mikään ikkuna tai ovi ei ollut auki, joten kyseessä ei voinut olla tuuli tms. En muista pelänneeni tuolloin.

Sittemmin muutin kotoa pois, ja erinäiset tilanteet on seuranneet mua milloin minnekin. Yhdessä asunnossa eivät kirjat pysyneet hyllyssä, ne tulivat sieltä aina suurella räminällä ja voimalla alas. Hyllykkö itsessään pysyi paikallaan, samoin hyllytaso, mutta kirjat lentelivät jatkuvasti lattialle. Samaisessa asunnossa muistan istuneeni yksin kotona tietokoneella. Mulla paloi pöydällä vieressäni kynttilä sellaisella vanhanaikaisella kynttilätelineellä (semmoinen jolla kaikissa vanhoissa leffoissa kannetaan kynttilää kun liikutaan kartanosa yömyöhällä). Aivan yhtäkkiä kynttilä sammui ja se lensi pidikkeestään sen kynttiläjutun jalustalle siten, kuin joku olisi sen siihen asettanut. Ihmettelin asiaa, nousin ja kävin keittiössä. Kun palasin takaisin, kynttilä oli jälleen pystyssä telineessään ja paloi! Ja olin siis täysin yksin kotona, en ollut väsynyt tai päihteiden vaikutuksen alla tms.

Muissakin asunnoissa on tapahtunut samanmoista. Tavarat ovat liikkuneet itsekseen, välillä niin että olen itse nähnyt tapahtuneen, välillä vain niin että olen kuullut kolinan/räminän jne. Eräässä talossa kuului selkeästi lasten puhetta ja leikkimisen ääniä yläkerrasta kun tulin kotiin, mutta kun kävelin tarkistamaan asian, ketään ei ollut missään. Eikä telkkaria tai radiota auki.

Edesmennyt läheiseni on ottanut minuun yhteyttä. Ensin hän tuli uneeni, sen jälkeen kävi tapaamassa minua myös päivätietoisuudessa. Tunsin läsnäolonsa ja pyysin tiettyjä merkkejä jos hän oli läsnä, jokaisen kerran sen merkin sain. Nyttemmin hän on ilmeisesti poistunut, sillä en ole saanut häneen kontaktia enää vuosiin, vaikka olisin välillä halunnutkin. Samoin kerran tehdessäni kanavointia/selvänäköistä tulkintaa eräälle tuntemattomalle ihmiselle, hänen edesmennyt läheisensä ilmestyi minulle ja välitti rakkaalleen viestin kauttani.

Nykyisessä kodissa joku askeltaa usein keittiössä ja yläkerrassa. Askeleet kuuluvat selkeästi, samoin keittiön oven avaamisesta lähtevä ääni. Pari kertaa olen nähnyt miten joku naishahmo seisoo joko vieressäni tai selkäni takana keittiössä tai keittiön ovensuussa. Myös tässä talossa on tavarat lennelleet, esim kirjahyllystä sinkoutui koriste-esine toiselle puolelle olohuonetta ja särkyi. Eräänä talvi-iltana tallin laipiossa roikkuvat tallilyhdyt olivat syttyneet itsekseen (sisällä olevat tuikkukynttilät siis).. Tässä kodissa olen todistanut myös usein ns. etiäisiä, joita ei muissa kodeissani ole ollut. Näen siis aivan selkeästi ja elävästi, miten joku tulee meille (milloin lapsi koulusta, milloin joku muu perheenjäsen), kuulen oven aukaisun ja repun heilahtamisen lattialle, mutta kun menen katsomaan, ketään ei ole missään. Ja näkemäni asia toteutuu oikeasti noin 15-30 minuutin kuluttua.

Näen, tiedän ja tunnen ennalta asioita, sekä päivätietoisuudessa että unissani. Olen tätä lahjaa käyttänyt myös toisten hyväksi, katsellut sadoille apua tarvitseville ja saanut lähes poikkeuksetta hämmästynyttä positiivista palautetta. Yhdessä vaiheessa noiden katselmusten yhteydessä menin helposti transsiin, valtava rakkaus täytti minut ja joku muu minussa tuntui kirjoittavan vastauksia kysyjille. Jälkikäteen kun olen viestejäni lukenut, en muista niitä kirjoittaneeni vaikka tiedän, että minä se olen ollut. Nyttemmin tuo on minussa sulkeutunut, en kyllä ole selvänäkökykyänikään pitkään aikaan käyttänyt tuossa tarkoituksessa. Kun välitin kaukona energiahoitoja, sain tuntemuksia kohteena olevan ihmisten kipupisteistä, olivat ne sitten henkisiä tai fyysisiä. Tunsin jopa raskaanaolevan naisen kohdun painon, kun vauva painoi kylkiin. Enkä tosiaan tiennyt etukäteen, että energianvastaanottaja edes on raskaana saati sitten nainen! (Tein energiahoitoja netin kautta eräällä keskustelupalstalla).

Entäs sitten uneni.. minulla on aina ollut todella hyvä muisti sen suhteen, että muistan öisin näkemäni unet erityisen selkeästi. Pystyn jopa palaamaan niihin uudelleen, jos haluan. Normaaliunien lisäksi koen välillä erityisen eläviä "unia", joista en tiedä ovatko ne totta vai eivät. Näissä "unissa" olen aina yhteydessä johonkin korkeampaan voimaan henkimaailmassa, minulle tehdään hoitoja tai "virityksiä" ja tunnen ne täysin selkeinä kehossani, samoin ajatukseni ovat täysin selkeitä tuolloin. Tiedostan missä olen, että on yö, minun pitäisi nukkua mutta tietoisuuteni on hereillä. Kehoni nukkuu ja tuntuu raskaalta, tajuntani on hereillä. Noita on sattunut elämässäni ehkä noin viisi kertaa, ja ne kaikki ovat vieläkin selkeinä mielessäni. Yhdessä vaiheessa nukkumaan mennessäni "kuulin" keskusteluita, siis ihan kuin oisin virittynyt jollekin radiokanavalle tai väärälle taajuudelle. Keskustelijat eivät jutelleet minulle, vaan keskenään. Tilanne oli minusta ärsyttävä, ja teinkin kaikkeni päästäkseni tuosta eroon. Nyttemmin se on onneksi loppunut.

En edes muista kaikkea, mitä minulle on sattunut. Paljon kaikenlaista kuitenkin, enkä ole osannut missään kohtaa pelätä. Olen psyykkisesti täysin terve, elän muutoin normaali elämää ja käyn töissä jne. En käytä päihteitä tms, eli nämä juttuni eivät johdu niistä.

Olen jotenkin hämmennyksissä kaikesta. Haluaisin tietää, kuka tai mikä minä olen? Onko tämä kaikki ihan tavallista ja normaalia, vai onko minussa jotain joka odottaa että ymmärtäisin? Onko näillä kaikilla asioilla jokin tarkoituksensa? Mitä seuraavaksi on odotettavissa, vai onko mitään? Minulla on tunne, etten ole vieläkään löytänyt elämäntehtävääni, vaikka olenkin työssä josta pidän. Haluaisin auttaa ihmisiä syvemmin, välittää sitä suurenmoista rakkautta jota itsekin välillä saan tuntea energiana.

Osaako kukaan sanoa tähän mitään? (..jos joku selvisi nääntymättä tämän maratonviestin lukemisesta.. pahoitteluni)

[Hiisitär]

Ihan normaaliltahan nuo asiat kuulostavat, no worries Mitä enemmän herkistyy, sen enemmän aukeaa kokemaan energiaa ja sen edustamia asioita aina etiäisistä toisen ihmisen energiaan ja selkeistä unista edesmenneiden henkilöiden tapaamiseen.

Elämäntehtävän ei tarvitse olla mikään suurin suuri. Yleensä elämäntehtävä ymmärretään niin, että se on joku "AAA, HALLELUJAA!"-tyyppinen elämys tai kutsumus, joka on ollut mukana jo lapsesta läthein tyyliin "kun kasvan isoksi, minusta tule..." Eipä se niin (onneksi) mene Simppelisti oman elämäntehtävän tai tehtävänsä (jotka voivat vaihdella elämän aikana useinkin) löytää miettimällä simppelisti "Mistä nautin? Mikä asia saa minut onnelliseksi?" Minulla on niinkin simppeli elämäntehtävä kuin ilon tuominen toisille eikä se ilmene missään suurissa mittasuhteissa mitenkään. Yleismaailmallisten elämäntehtävien lisäksi on vielä henkilökohtaiset elämäntehtävät eli sellaiset itse itsensä kanssa puuhailtavat.

Mitä herkempi ja vanhempi sielu (ei muun muassa tahdo tunnistaa kehoa "omakseen" tai "itsekseen" ja ymmärtää tämän usein jo lapsena), sen pidempään "elämäntehtävän" löytyminen voi viedä. Usein se selviää vasta keski-iässä, joskus 35-45 ikävuoden tienoilla, jolloin elämä vasta alkaa kunnolla, jos sen niin voisi tiivistää. Itselläni tuo pitää paikkaansa. Täytän ensi vuonna 30 enkä vieläkään tiedä tarkemmin mitä varten olen täällä, mitä tahtoisit tehdä "isona", minne minun pitäisi mennä, mihin asettua jne. Olen maailmanmatkaajatyyppinen ilman selkeitä rajoja tai suuntaviivoja tai elämänkutsumuksia.

[Camomille]

Kiitos kun jaksoitte kommentoida 

AthaMaarit, tiedän ettei elämäntehtävän todellakaan tarvitse olla mitään mullistavaa. Minulla on vain sellainen olo, että mun "elämäntehtävä" on ihan jotain muuta kuin nykyinen juttuni, että mä en ole vielä hoksannut sitä juttua, mitä multa odotetaan. Mulla on sellainen olo, että mua kasvatetaan tai opetetaan johonkin tiettyyn asiaan, mutta en vain tiedä mikä se on. Ajan kanssa se varmasti selviää, mutta en jaksaisi odottaa.

Solnishko, onpa mukavaa kuulla, etten ole ainoa "kummajainen", joka tuollaisia on lapsena miettinyt. En tiedä mistä ne ajatukset mieleeni tulivat, oma perheeni ei ollut mitenkään uskonnollinen koskaan. Mistään tämmöisistä asioista ei lapsuudenkodissani ole koskaan puhuttu. Enkä mä itseasiassa tästä ole ikinä kenellekään tainnut edes kertoa.

[Lilim*]

Minulla oli myös jotai samansuuntaista irrallisuuden tunnetta lapsena aika ajoin, ei tosin noin voimakkaana mitä te kuvasitte edellä. Koin lähinnä hetkellisiä, kummallisia olotiloja "Miksi olen tässä, miksi minä juuri olen tämä lapsi? Miksi elän tässä perheessä?" Tunne tuli usein jos maltoin hetkeksi pysähtyä ja olin itsekseni. Tunne oli jotenkin humiseva ja pyörryttävä "miksi minua tarkkaillaan, miksi minä esitän pääosaa juuri tässä ja muut kulkevat vain ohi, esittäen sivurooleja?" Joskus pelästyin tunnetta koska koin että siinä häilyy hulluuden raja. Eikä muuten parane vieläkään miettiä tuota liikaa, alkaa humisemaan vaan taas korvissa..

[Hiisitär]

Minulla on myös lapsuudesta tuollaisia kokemuksia, aikaisimmat ehkä vuoden ikäisenä. Olen mm. mietiskellyt enon soittaessa minulle rockia ja kysyessä miltä kuulostaa, että "Onpas hassua musiikkia, mutta miten vastaan, kun en osaa vielä puhua?"

Mietiskelin kouluikäisenäkin usein, että "jaa, tämä on mun keho a mun kädet. Minun nimeni on X, onpa kummallista..."

[Lilim*]

Minulla on mielikuva siitä että istun syöttötuolisssa ja äitini raaputtaa teelusikalla banaanin pinnasta mössöä suuhuni. Mietin että jestas tämä banaani se vasta herkkua on!   Mistä edes voin tietää mitä minulle syötetään kun ei kaverilla ole edes hampaita vielä. Makuelämys oli huikea! Tämän takia en siedä sitä miten jotkut äiti-ihmiset ja tädit lässyttää vauvoille koska minusta se on lapsen älykkyyden törkeää aliarvioimista! Olen varma että moni vauva ajattelee että luoja miten typeriä mammoja  

[Hiisitär]

No mutta olethan sä nähnyt banaaneja tai ainakin kuullut niistä täällä aiemmin eläessäsi?.

[Lilim*]

No senhän se todistaa kieltämättä 

[Beola]

Olen nähnyt vain pari enneunta ja lisäksi koin viime vuonna etiäisen. Olin unen ja valveen rajalla ja kuulin selvästi, kuinka minulle tuli tekstiviesti. Heräsin ja katsoin puhelinta, ei ollut tullut viestiä. Hetken päästä kuului viestin merkkiääni ja minulle tuli oikeasti tekstiviesti.

Eräs kokemus on hieman viime aikoina askarruttanut. Ajattelin kertoa sen täällä, jos joku osaisi jotain siitä sanoa. Joskus muutama vuosi sitten olin juuri muuttanut kämppiksen kanssa uuteen asuntoon. Eräs päivä tullessani kotiin, peilikaapin ovessa roikkui minulle ennestään tuntematon musta ja puinen koru, jossa oli jotain kaiverruksia. Ihmettelin, mutta ajattelin että kämppikseni on laittanut korun siihen roikkumaan. No myöhemmin hän väitti, ettei ole nähnyt korua aikaisemmin. Myös asunnossamme käynyt ystäväni sanoi, ettei ole korua sinne tuonut. Eli joko jompi kumpi valehtelee tai on unohtanut ripustaneensa korun kaappiin. Ainakaan ensimmäiseen vaihtoehtoon en usko. Kaikki sitten ihmettelimme, mistä koru on tullut. Asuntoomme toki oli avaimet vuokranantajalla ja isännöitsijällä, mutta kumpikaan tuskin on salaa vieraillut asunnossamme ja ripustanut korun kaappiini. Kysyisinkin nyt, onko jollekin muulle ilmaantunut esineitä tyhjästä? Ja voiko tätä selittää jotenkin henkimaailman ilmiöillä?

[Hiisitär]

Esineiden ilmaantuminen tyhjästä ja niiden katoaminen jäljettömiin on melko tavallista. Tällaisissa tapauksissa voi pyytää henkimaailmaa toimimaan toisin: "Kiitos, mutta tämä ei ole minun. Palautapas tämä takaisin sen oikealle omistajalle" tai "Tämä tavarani on hukassa. Jos olette ottaneet sen, palauttakaa se minulle takaisin, kiitos".

Joskus tavaroiden piilottelu voi olla viesti henkioppailta tyyliin "rauhoita tahtiasi, relax".

Sisareni asunnosta katoaa jatkuvasti tavaroita, varsinkin vaatteita - sekä omia että vieraiden.
Minulta katosi ystäväni savusaunan pukuhuoneeseen sukkapari - laitoin ne penkille ja saunasta tultuani niitä ei enää löytynyt mistään.
Erään ystäväni pesukoneen taakse ilmestyi yksikseen tyhjä vodkapullo. Nauroi, että olisi nyt sentään ollut täysi

[Kuuhilda]

Meillä häviää ja muuttuilee tavarat...tänään katos tyllerön sukka naps* vaan lattialta Ja monesti joku tekee semmosta onpas* eipäs* onpas* juttua jonkun tavaran kanssa. Se siis on ja eipäs olekaan kun taas vilkaisee

Mulla nää alko, kun olin pyytänyt että mun elämään tulis tonttuja ja keijuja niin että itekkin niistä jotain tietäisin...niitä ne sitten varmaan on.

[tuijapihlava]

Ihan aihe ja hauska alukea muidne kokemuksista :d Itse olen kokenur enneunia

[Indium]

Mun lempihameeni oli kateissa monta viikkoa, ja eilen muka sen sitten löysin, vaatehuoneessa roikkui oikein pitkällä ulkona muusta vaatepinosta.

Kummastutti sekä katoaminen että löytyminen, mielestäni olin tarkistanut kaikki paikat moneen kertaan. 

[Indium]

No hui, RV.