Minulle Jumala on monimutkainen asia. Joidenkin asioiden kanssa en vain ymmrrä, toisten kyllä. Minulle Jumala on kuin isä, joka ei hylkää, teit mitä vain (ja tämä aiheuttaa myös kaksijakoisuuden itsessäni). kaitsee, opettaa..meistä vain on kiinni opimmeko, näemmekö, ymmärrämmekö.
En rukoile pahemmin nykyisin, koska sitten pitää rukoilla kaikkien puolesta, enkä saakkaan enään unta, kun jään miettimään kärsiviä. Silti joka päivä, rikon osaa 10. käskystä. Ajatusteni tasolla voin olla myös kamala. Kaukana täydellisestä ja siitä, joksi Jumala minut loi ja halusi