seuraava »

[Tulikukka]

Surututtaa ihan kamalasti. Taas kyse on muista naisista ja valeista. Mies valehtelee vaikka rehellisesti kysyn, mutta tiedän kuitenkin. Vaikka tällä kertaa kysymyksessä ei olekaan varsinainen pettäminen, vaan pelkkä kahvittelu (ainakin tämä on virallinen raportti pitkällisen totuuden kiristyksen jälkeen), niin sattuu silti, etenkin kun valehdeltu on aiemminkin ja ämmien kanssa räävitty pahemminkin. Vaikka kuinka on sanonut että minun kanssani pärjää vain rehellisyydellä, niin silti valheita syydetään niskaan. Kuulemma siksi, ettei tulisi huutoa. Totta helvetissä tulee huutoa, jos salaa pitää naisia tavata.  (Mitä en sitäkään ymmärrä, että miksi kutsua itsensä kylään puolitutun luokse?) Ja tehdä asioita, joiden tietää loukkaavan minua ja vahingoittavan koko suhdetta, piittaamatta?

Puhuttu on, ja paljon. En tiedä mitä tässä oikein pitäisi tehdä.    Pelottaa. Olo on ollut ihan kamala jo vajaan viikon, tekisi mieli vaan kääriytyä peittoon ja kitua. 

[Tiigris]

Tulikukka..  *sympatiaa*

Höh ja voi.

Ollaanko samassa veneessä ja soudetaan kauas pois, jonnekin satumaahan, missä mikään ei voi satuttaa? Tai tehdään se onnen satumaa tähän todellisuuteen. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Saanko kysyä ihan pimeen kysymyksen.

Miksi tuolla hetkellä naisten on niin vaikea ajatella kaiken olevan yhtä?

Oma mies ja toinen nainen?

Itse ja se toinen nainen?

Se toinen nainenkin siis omaa tunteet ja toki se on väärin. Ja itsekin olen ihmetellyt miksi uuden tunteet ovat niin tärkeät jos minun ei. Siksi että leikki jatkuu siellä (uuden version kanssa).

Mutta todella - kaikkihan ON yhtä.

Kenties jopa pettäjä, petetty ja se jonka kanssa petetään, tapaavat kuoleman jälkeen ja - nauravat?

[Ajatus]

Mutta koska olen kuitenkin aivan
ehdoton rakkaudessa 
ja minussa on rohkeutta olla uskollinen itselleni
  , lähdin pois..

Tigrinum, minulla nuo samat aspektit. Pluto = luopuminen, yleensä se myös puhdistaa, sitä lopulta kuitenkin nousee tuhkasta kuin Feeniks-lintu. Kertomasi toi mieleen aiemman suhteeni, tiedän mitä on jäädä päihteille kakkoseksi. Yhdyn Chandran sanoihin, pidä kiinni siitä minkä tiedät olevan hyvää. Valintasi palkitaan vielä, niin kävi minullekin. Ympäristösi tulee heijastamaan paremmin omia arvojasi.

En näe eroakaan enää kamalana asiana. Jos asenteet ja arvot eivät käytännön elämässä käy yksiin, sitten on parasta erota. Rakkaus tunteena taas on eri asia kuin arkielämä, rakastaa voi vaikkei jakaisi arkeaan toisen kanssa. Se, mihin pettyy, ovat lopulta vain omat toiveet ja odotukset. Sitä aina niin helposti unohtaa, että toinenkin on oma persoonansa, jolla on valta tehdä omat valintansa.

[Esmiralda]

Jos ajattelee rakkautta vähän syvemmin ja laajemmin, niin sieltä löytyy niin paljon ulottuvuuksia, jotka myös voi liittää rakkauteen.

Se että vapauttaa itsensä tai toisensa suhteesta joka ahdistaa, ehkä molempia, on myös rakkautta. Etääntyminen on rakkautta toisen oman polun kulkemisessa, vaikka se olisi aluksi kipeääkin.

Me emme tiedä miten sielu rakastaa. Me emme tiedä mitkä ovat sielun katsantokannat näihin juttuihin. Mutta varmasti jos kuuntelemme, se sanoo oman rakkautensa ääneen. Se ei varmaankaan ole aina sitä mitä olemme tottuneet rakkaudeksi ilmentämään. Sillä rakkauteen ja sen muotoon on hyvin paljon ympäristön kulttuuri vaikuttanut ja muotouttanut siitä kuvia. Se rakkaus voi palvella yhteisöä, mutta ei yksilöä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Me emme tiedä miten sielu rakastaa. Me emme tiedä mitkä ovat sielun katsantokannat näihin juttuihin.

*no tämän kyllä voi saada selville jos haluaa vähän nähdä vaivaa, en pidä omaa sieluani tutkimattomana alueena..

[Tibetan]

Chandra ja Ajatus jo kokolailla muotoilivat sanoiksi sen, mitä minä tunsin sisälläni kun luin kirjoitustasi.

Sinä tarvitset arvokkaan elämäsi ilman ylimääräistä painolastia, koska sinä olet tärkeä. Luopuminen tekee kipeää, se voi tehdä sitä kauankin. Olen kuitenkin varma siitä, että se on hyväksi.

Saman sanoisin sinulle Tulikukka. Muista, että sinä olet tärkeä.

[Tiigris]

Rakas ystäväni, pieni, niin pieni ja viaton.
Monet kiitolliset kehräykset olet minulle hurissut,
katsellut ymmärtäväisillä viisailla silmilläsi suoraan sieluuni.

Sinä olet jo niin vanha.
En voi silittää sinua, kun keuhkosi eivät enää jaksa kehrätä.
Sinä yskit ja katsot minuun anoen; "mikset silitä minua?"

Kultapieni, en haluaisi että kärsisit,
en haluaisi että sinulle syötetään lääkkeitä, jotka pidentävät elämääsi..
Jos sinun olisi parempi olla jo muualla, mene!
Rakkaat enkelit, viekää pikkuveljeni jo rauhaan,
paikkaan missä häneen ei enää satu,
paikkaan jossa hän voi taas kehrätä reippaasti..

...Vaikka minun sydämeni pakahtuu jo nyt ikävästä..

[Esmiralda]

Voi, anna ihmeessä eläinlääkärin nopeuttaa matkaa toiseen maailmaan, Tigrinum!

Niin minäkin tein reumaa kärsivälle 20-vuotiaalle Iida-kissalleni. Kehräten sylissäni hiljeni.

[Esmiralda]

Ymmärrän. Voi meitä kaikkia! Uskon, että noiden kauniiden sanojen saattamana kissan kaunis sielu tietää jo itsekin mitä tehdä. 

[Tiigris]

Kyyneleet vaan valuvat poskia pitkin vuolaana virtana...

En tunne vääryyttä tai ahdistusta, vaan jotain mikä on pohjattoman rakkauden, pohjattoman kiitollisuuden ja pohjattoman surun väliltä...

En tiedä mitä tekisin..

Äiti soitti noin tunti sitten että meidän kissa
(joka on nyt pitkään ollut aina vain huonommassa kunnossa)
oli sitten tänä aamuna saanut jonkun kohtauksen ja sitten pissannut alleen..
Se ei ole syönyt mitään ja se vetäytyi saunan
perimmäiseen nurkkaan nukkumaan..

Se kärsii... Tekee kuolemaa..

Kuulin puhelimen kautta kissan
rahisevan ja vinkuvan hengityksen taustalla..

Äiti sanoi että eläinlääkärille ei välttämättä
pääse enää tänään..
Maanantaina taitaa olla jo liian myöhäistä..

Toivon vain sydämeni pohjasta että
pieni rakas kissamme pääsisi jo tuskistaan,
rauhallisesti, kivuttomasti ja unessa ollessaan..
Mahdollisimman pian.

Tekee vain niin kipeää
kun en voi auttaa mitenkään.. 

Pieni rakas pikkuveljeni, joka on kulkenut rinnallani 17 vuotta..
Kauniit tuikkivat ja viisaat tähtisilmät,
joiden katse on niin viaton ja rakastava..
Voi, toivon niin sille ihanalle olennolle pelkkää hyvää..

No, hetken hiljaisuuden jälkeen taisin saavuttaa rauhan..
Asia on "korkeampien käsissä"..
Uskon että kissamme on enkeleiden ympäröimä..

Kyllä kai eläimet "osaavat kuolla"..
Ne osaavat muutenkin suhtautua elämän
"raadollisempaan puoleen" luonnollisemmin kuin ihmiset..
Ei kai sillä kissalla mitään hätää ole, hätä on vain minulla,
typerällä ihmisellä. . . .

[Esmiralda]

Voi, tiedän tuon tunteen!

Kun pienellä viattomalla eläimellä on paha olla, on paha olla kaikilla.

Mukanaolollasi voit lohduttaa häntä, voimia! 

[Tiigris]

Eläinlääkäri saatiin sittenkin kiinni..
Kissa saa kohta piikkinsä ja ansaitun levon ja rauhan.
Olen huojentunut vaikkakin edelleen surullinen..

[kengururotta]

voih.. otan osaa.   nyt kissalla on kuitenkin hyvä olla.

[Esmiralda]

Kissasi sielu jatkaa kiertokulkuaan. Hän varmasti oppi luonasi paljon.
Älä huoli.