seuraava »

[Chandra]

Huipulla on kuitenkin niin ihana olla,että otan sitten mielellään vastaan myös aallonpohjat.Kuuluvat elämään.
Joskus on kiva tietysti tyyntäkin veden pintaa matkata,vaan pääseekö tyynellä eteenpäin? :

[^^Queen Nefertiti^^]

Pääsee, työasioissa.

Oikeastaan vain jos aikoo olla yliaistillisessa tilassa koko ajan, voi olla aina huipulla. Muuten on mielenliikkeiden alainen..  

[Esmiralda]

Noista pohjista ja nousuista;

Olen aina kuvitellut, että nousua ei voi olla, jos ei jostakin mistä ponnista.

Siis kuvittelen, että kun mennään alaspäin, tulee jokin juttu, joka herättää, ainakin se, että jotenkin tullaan 'pohjaan'. Ja sieltä voi vain ponnistaa ylöspäin.  :

Surkeinta olisi elämä _____________________ olkoonpa se sitten huipulla tai alhaalla. Yhtä kuivaa. Koska miten voi tunnistaa huippua, jos ei ole käynyt alhaalla.    Tai huippua, jos ei joudu alamäkeen.

[Riitta]

Joku viisas on sanonut, etta alamaen jalkeen tulee AINA ylamaki.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta jos antaa mielen mennä kovasti alas "koetusten" keskellä, ei hallitse mieltä.. itsekin menen joskus leikkiin mukaan vaikka nyt taas ollaan yläilmoissa.. kaikki liittyy kai odotuksiin ja tunteeseen. Esim kaikki tietävät että ihmiset syntyy ja kuolee ja kuolemia silti surraan. Pitää kenties surra niin että ei järkyty, asiat ja sielut ja tapahtumat vain muuttavat muotoaan.

[Esmiralda]

Kyllä varmaan näin...

mutta ajattelen ja uskon, että meillä on tunnekeho, joka on liitoksissa mieleen ja kehoon (voi näitä verkostoja) ja että se kasvu, jolla sielu ratsastaa ylöspäin, tapahtuu vain noiden mielenliikutusten kautta. siis elämän liikunnon tuleekin tapahtua juuri siellä. Vai...

[Atomi]

                                         

           Kipsissä oli minunkin jalkani, ja jostain syystä

            poliisit kävivät kyselemässä, että mitä ja

              milloin, mistä syystä! Eivät meinanneet

                uskoa, itse rötöstelin eikä kukaan

                   heitä tuntenut, tai, no ei

                     tunnustanut.   



                                 PIIKKI

                      omassa lihassa voi jopa

              joskus sattua, ja ihan itseensä.




                Hartiat alas, kädet rennosti etualalle,

           katse käsiin, tiukka ote käsipeiliin, ja vienti

       kohti katsekontaktia omaan naamatauluun, ja

            puhe, tuolle suloiselle, jumalaiselle,

              ihanalle ihmiselle, kenen kanssa

                 saan kulkea tämän matkan.

                                   

Lämmin kiitos jälleen kerran Kotkansilmälle!   
Tiesin, että sinuun voin luottaa.     

[Kotkansilmä]

                                   

                Kiitos luottamuksesta, ja uskoa eiliseen, mistä

                   kasvaa huominen, eli nykyisyys, siis tämä

                      päivä, ja hupsis, sehän menee jo

                           menojaan, ja kaikenaikaa.


                                       


                                       

[Riitta]

Eilisesta ota oppia, MUTTA ela tata paivaa, huomisesta emme tieda-nain mina luulen...

[^^Queen Nefertiti^^]

Tunnekeho.. hmm.. siis pitäisi pillittää välillä?? Sitten hihkua??

Siis pillittäminen hyvä juttu koska ihmisen "systeemin" kuuluu reagoida asioihin..

hmm..

kausivaihtelua siis ehdotetaan..

murskaava suru ei koskaan ole tarpeeksi murskaavaa? Aina siitä nousee? Siksipä en ota enää "surua" todesta lähtökohtaisesti.. mitä piti surra? Kaikkihan on vain kokemusta mitä saa, eli siinä mielessä ei menetä mitään, asiat muuttavat muotoaan ja planeetatkin leikkivät. Esim juuri tällä hetkellä, mitä surisin?

Surinaa..

[Sissis]

Olen lähinnä kiukkuinen...
  ihminen on kuullut minusta, että käyn terapiassa ja
  hän tulee luokseni voivottelemaan ja ihmettelemään
  mitä hyötyä vanhoja asioita on vatvoa..   

Surullinen olen hänen puolestaan, että hän on niin
 suppealla ajatusmaailmalla varustettu, ettei pysty
 tajuamaan ettei kaikkea voi vaan kasata "kellariin"..
 kellarikin täyttyy ja poksahtaa jollei sitä tyhjennä 

[Esmiralda]

Olen lähinnä kiukkuinen...
  ihminen on kuullut minusta, että käyn terapiassa ja
  hän tulee luokseni voivottelemaan ja ihmettelemään
  mitä hyötyä vanhoja asioita on vatvoa..   

Surullinen olen hänen puolestaan, että hän on niin
 suppealla ajatusmaailmalla varustettu, ettei pysty
 tajuamaan ettei kaikkea voi vaan kasata "kellariin"..
 kellarikin täyttyy ja poksahtaa jollei sitä tyhjennä 

Teet oikein Sissis! Sanonta, että 'vanhoja ei pidä miettiä' kuuluu vanhan maailman kuluneisiin kliseisiin ja niitä käyttävät helposti he, jotka 'eivät uskalla tehdä näitä siivouksia'.

Ja uskon myös että on ihmisiä, jotka 'tarvitsevat´jostakin ihmeen syystä kantaa kaikkea vanhaa taakkaa. Joten sallitaan sekin. 

[Chandra]

Niin,kirjoitin hetki sitten tässä hetkessä elämisestä,mutta jotta voisi niin tehdä,niin mielestäni on hyvä olla sujut menneisyytensä kanssa.
Joten Sissis,oikea ja fiksu ratkaisu.

Kyllä se jalkakin mennään kipsauttamaan ja tulehtunut umppari poistattamaan.Jostain kumman syystä omaa mieltään,joka on sentään yksi tärkeimmistä ajatuksen ohjaajista,ei saisi hoitaa.
Vielä nytkin törmää asenteisiin,että esim.masennus on jokin ihmeen järjenpuute?

On surullista,että nämä sairaudet luokitellaan yhä johonkin keskiajan muottiin vaikka tietoa pitäisi olla saatavilla.
Kiukuttaa näköjään minuakin hiukan. :

[Sissis]

Esmiralda,
 minäkin uskon tekeväni oikein, koska oloni paranee
 hiljalleen ja paljon (turhaa?)vihaa on poistunut.. 

 

Ja uskon myös että on ihmisiä, jotka 'tarvitsevat´jostakin ihmeen syystä kantaa kaikkea vanhaa taakkaa. Joten sallitaan sekin. 

Toki sallitaan ..kaikki kukat kukkikoon 

[Sissis]

Vielä nytkin törmää asenteisiin,että esim.masennus on jokin ihmeen järjenpuute?

Juu, niin törmää ja suorastaan kamalaa on jos "sen" ääneen
uskaltautuu sanomaan.. 

Kiukuttaa näköjään minuakin hiukan.

Ihanaa, kun ei tarvinnut yksinään kiukutella