seuraava »

[sekku]

Nyt suuri unelma jatkokoulutuksen suhteen, mutta pelkään, ettei siitä mitään tule, kun ei hoida tätä yläastetta kunnialla loppuun.

Eipä heitetä liian aikaisin kirvestä kaivoon. Mielestäni on hyvä kun nuoret elää murkkuiän nuorena, kuin keski-iässä. Niitä on tullut tavattua. Poikani jonka murkkuiän vanhempi sisko valtasi ja hän eli ne karikot 20 kymppisenä. Miehellä oli kokoa niin paljon että hirvitti ja ongelmat sen mukaiset. Viellä sitä jälkipyykkiä pestään.
Hänellä on elämä edessä ja vuosia jäljellä. Ammatinvalinta voi tehdä vaikka 10 luokan aikana. Siinä samalla korottaa niitä numeroita. Sinä  olet hänelle esimerkkinä, joten mieti toimitko rehdisti ja asiallisesti. Nuoret ovat niin herkkiä näille tunteille ja näytämällä surua ja hätää se lisää kannettavaa taakkaa pojalle.

Athamaarit ja Magne Pää pystyyn, sillä vastoinkäymiset ovat voittamista varten. Voiton te itse määrittelette.

[magne]

Kiitokset sekku ja hurmerinta kommenteista. Pikkuisen tuntuu paremmalta ja valoisammalta. Ja mukavaa kuulla muiden kommentteja, kun olen loppupeleissä tämän asian kanssa live-elämässä yksin.

Lähinnä minua siis huolettaa se, kun poika ei mene kouluun ollenkaan. Poissaoloja on tosi paljon ja langat kuumina kouluun. Minä en enää jaksa, enkä haluaisi selvitellä yhtään hänen poissaolojaan. Arvosanat ovat minulle sivuseikka. Poika itse sanoo, ettei mene 10-luokalle. Ellei pääse musiikkia lukemaan, ei tee mitään. *iso huokaus*.

Tuo kyllä kolisee, kun sanot sekku "näyttämällä surua ja hätää, se lisää kannettavaa taakkaa pojalle". Olen yrittänyt jutella pojan kanssa ja luullut "tekeväni oikein", kun olen yrittänyt kannustaa ym. ja sanonut, että huolettaa jatko-opintopaikka, kun ei koulussa käy. Täytyypä odotella otollista aikaa jutusteluun ja kannustaa unohtaen tuo pelko/huoli sekä kehua ihan pienestäkin. Kiitos näkövinkkelin laajentamisesta.

Sikäli kyllä olen pojan antanut tehdä omat valinnat, etten ole häntä, mihinkään kouluun pakottanut hakemaan. Tuo musakin on ihan hänen oma juttunsa ja olen siinä yrittänyt kannustaa. Ainoa, missä olen yrittänyt potkiskella, on tuo kouluun meneminen.

[Hurmerinta]

Kyllä se sitten, kun tuo uhma hellittää alkaa menemään. Sillä saattaa olla sellainen tarve tehdä päinvastoin, kun vanhemmat haluaa.

Ei se ole vakavaa tuo koulusta poissa oleminen minusta. Ymmärrän hyvin, koska itse olen paljon koulusta ollut pois, varsinkin masentuneena. Onko tuo poikasi puhunut masennuksesta, purkanut asiaa ollenkaan? Minulle tuli lukiossa masennus aika pahana ja sain terapian, kun hain apua. Se on auttanut todella paljon, auttaisikohan tämä vaihtoehto?

En osaa muuten sanoa, kun omalta osaltani, että on auttanut paljon painostuksen poistaminen. Pelkkä tietoisuus siitä, että omat valinnat ovat itseä varten, eikä muiden miellyttämisen takia on ollut iso askel minulla.

Uskon, että poikasi tulee vielä aikuisena kiittämään huolenpidosta. Vanhemman rooli siitä vaikea ainakin minusta, kun joutuu olemaan se idiootti, joka ottaa kaiken vastaan, mutta joutuu pidättäytymään itse aikuisen roolissa.

[Esmiralda]

Magne! Ei ole minullakaan kaukana nuo ajat, kun poikani uhkasi polttaa koko koulun. Pää kipeänä kulki koko yläasteen eikä mikään meinannut maittaa. Olin tosi huolissani

Mutta nyt jo huolehtii äidistään. Ja on sitkeä ja lempeä kuin mikä! 

Rakkaus ja mukanaolo on tärkeintä. Hänkin kärsii, kun tietää ettei voi olla sinulle se mitä toivot. Paljon he ajattelevat, mutta paljon pitävät piilossa tunteita.

[sekku]

Magne, teillä on hyvin asiat kun tiedätte paljon. Musiikki ja ei tahdo mennä kouluun. Näen ongelman vain siinä, ette ole löytänyt yhteistä säveltä. Siis mitä olette valmiit tekemään.  Mikä koulussa mättää ( kaverit, opet yleensä sieltä löytyy syyt. Täytyy lypsää)
Kuka selvittää poissa olot, sinä et siis poika itse. Vastuu on hänen.
Mitä hän on valmis tekemään, että pääsee minne haluaa ( musiikki),
kaikki ei putoa valmiina syliin.

Tapahtui syksyllä. Minulla on iltatähti myös murkku. Emme kuulu kirkkoon ja globaalinen suku jossa monia vakaumuksia edustettuna. No tytärelläni on laaja katsomus uskonnoista sekä ehdoton kunnioitus niitä kohtaan. Uskonnon tunnit olivat helvettiä koko perheelleni. Ope pisti meidän perheen arvot monella tavalla koetukselle. Viimeinen tippa oli kun hän väitti olevansa hyvä haltija ja näkevän sekä tietävän kaiken pahan joka koulussa tapahtuu. Hänellä oli myös pussi josta oppilaat nostivat lapun ja siinä oli jotain kirjoitusta yms. Se oli likalle liikaa ja sitten oltiin jo kuraattorin juttusilla. Meinattiin tehdä meistä  ongelmaperhe. Olin valmis marssimaan kouluun, mutta onneksi likka aikoi selvittää asian omin nokin. Niin teki ja perusasiat tehtiin taas kerran selväksi. Nuoret vaatii vastuuta sekä turvallisuutta joka luodaan pelisääntöjen kautta. Täällä osallistutaan tunneille normaalisti ja puheet loppuivat siihen.

[^^Queen Nefertiti^^]

Kone meni jumiin eilen hetkeksi, nyt sanon että kun kuuntelin hyvin haikeaa musaa, niin ajattelin että onhan surukin tosiaan kokemuksen arvoinen asia. Eri asia miten syvälle siihen menee. Mutta jos KAIKKI olisi aina iloista biisiä, mitäs se olisi. Onhan surullinenkin hyvä biisi kaunis.
Esim saaminen ja luopuminen - luopuuko surulla vai ilolla - suhteen aikana ei ole pelkkää iloa, joten luopuminen ei voi olla pelkkää surua. Itsekseen olo ja muu sosiaalinen elämä voi olla iloa siinä missä "tulinen ja intohimoinen suhde" joka voi vaikka raastaa hermojakin! 

Joten, kokemusta kaikki tyynni.

Asiasta viidenteen Atha, rahallisesti menetyksesi ei ollut kovin iso, minullakin on mennyt joskus 1000-2000 euroa hieman hunningolle, on vain oltava tarkempi. Se oli vain rahaa jonka saa suht äkkiä kasaan. Voisin heittää sinulle 320 eu vaikka heti.. On ehkä yksi nettikauppa johon luotan, ei monia. Toiminut kymmeniä vuosia ja kaikki toiminta avointa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Juuri tällaiset asiat osoittavat miten suhteellista surukin on.. toiselle murskaava suru on mitätön pikkujuttu ja kun joku suree, muut eivät välttämättä ymmärrä. Ja suru on loppujen lopuksi vain (ohimenevä) elämys.

[Hiisitär]

Suru on kyllä ohimenevä elämys, todella hyvin ilmaistu! Minuakaan ei enää oikeastaan harmita yhtään tuo huijauspetos, nyt kun sai eilen sen shokin pois. Rahanmenettäminen ei haittaa ja olenkin ajatellut, että jos en saa rahojani takaisin olkoot se sitten vaikka karma, jonka kirjaimellisesti maksan pois Eniten minua vaan harmittaa se, etten nyt päässytkään pelamaan ja toivon, ettei tuo rahanmenetys aja minua vararikkoon kesällä, vaikka tuskin se sitä tekee.

Ja rahaahan saa, totta. Saisi vain enemmänkin tulla, haha Tällä hetkellä palkka riittää ihan kivasti, mitä nyt jokaisesta palkasta on karannut jonnekin tärkeään 400-500 euroa (mm. muutto, vuokra ja uusi tietokone töitä varten) joten vähän nyppii, etten saanut nyt yhtään palkkaa humputella ihan minne halusin ilman isompia hankintoja, jaja Sitten kitkutellaan taas sillä minimituloilla, josta ei saa säästöön mitään ja jos opinnot alkavat syksyllä niin vieläkin pienemmällä tulolla.

[Esmiralda]

Onhan se totta, että suru on ohimenevä elämys. Ilman sitä emme tuntisi iloa ja onnea. Mutta kyllä se on joskus niin piinaavan raskas ainakin minulla ollut rapu-kuukalalla. Se valtaa minun koko 'veden', tekee sen mustaksi ja raskaaksi ja velloo ja viipyy ja viipyy, niin että voimat meinaa mennä. Se jarruttaa maksan ja kaiken kehon toiminnan.

Mutta aina on selvitty! Usko ylöspäin pitää olla!

[^^Queen Nefertiti^^]

Katsos Atha, jotkut, ei minä, menettävät tällä tavalla. Hyvin kyseenalainen paikka tämä netti.

Toisaalta etkös sinä ole ollut eniten ymmärtäväinen nk pahaa ja pahantekoa kohtaan.. jos minä olin joskus järkyttynyt jostain, sinusta (siis AM) se oli vain "sitä vapautta mitä pallolla saa harjoittaa".

WinCapitaan sijoitettu ainakin 69 miljoonaa euroa

Jopa 10 000 ihmisen arvellaan sijoittaneen rahaa WinCapitaan. Kuva: Lehtikuva.Oulu

Julkaistu: 10.04. klo: 10:28
Päivitetty: 10.04. klo: 13:32
Sijoitusklubi WinCapitaan on sijoitettu varoja ainakin lähemmäs 70 miljoonaa euroa. Keskusrikospoliisin mukaan tämä on käynyt ilmi WinCapitan toimintaa koskevassa esitutkinnassa.

KRP arvioi, että summa tulee vielä kasvamaan. Sijoittajia arvioidaan olevan noin 10 000.

KRP:n mukaan tutkinnan edetessä on vahvistunut näyttö siitä, että WinCapitaan liittyy rikollista toimintaa. Suomesta on oltu yhteydessä ulkomaisiin viranomaisiin ja pyydetty epäiltyjen ulkomailla olevia varoja jäädytettäväksi 69 miljoonan euron edestä.

nternetissä toimineen sijoitusklubin sivut sulkeutuivat yllättäen maaliskuun alkupuolella. Esitutkinnan perusteella WinCapita lakkasi tulouttamasta varoja viime vuoden syyskuussa. Sisäministeriön arpajais- ja asehallintoyksikkö tiedotti samassa kuussa sijoitusklubiin liittyvistä ongelmista ja mahdollisista lainvastaisuuksista. Vielä tämän jälkeenkin klubiin tehtiin huomattava määrä sijoituksia.

Sijoittajat ovat tehneet WinClubina aiemmin tunnetusta WinCapitasta jo yli sata rikosilmoitusta.

[Hiisitär]

Katsos Atha, jotkut, ei minä, menettävät tällä tavalla. Hyvin kyseenalainen paikka tämä netti.

Toisaalta etkös sinä ole ollut eniten ymmärtäväinen nk pahaa ja pahantekoa kohtaan.. jos minä olin joskus järkyttynyt jostain, sinusta (siis AM) se oli vain "sitä vapautta mitä pallolla saa harjoittaa".

Ööööö... Nyt meni ihan totaalisesti ohitse tämän pointti, mutta siis jos kysyit miksi harmistun, kun minun Suurena ja Viisaana henkisenä olentona pitäisi olla harmistumatta, niin tokihan minua harmistuttaa, etten nyt päässyt toteuttamaan unelmaani eli pelaamaan uudella konsolilla, mutta ei tämä ole loppu Uusi konsoli tulee nyt vaan vähän myöhemmin eikä minua haittaisi, vaikka en saisi rahojani petkuttajalta koskaan takaisin. Eniten minua vaan harmittaa, että kyseiset henkilöt nyt keräävät huonoa karmaa moisella tavalla Itselleen ja joutuvat selvittelemään niitä seuraavassa elämässä, jos eivät myöhemmin tässä elämässä.

Petkuttaminenkin on sitä vapautta, mitä täällä saa harjoittaa, mutta jokaisella vapauden teolla, jota ei tehdä sydämestä ja rakkaudella, on samanlainen negatiivinen seuraus Itseä kohtaan. Onhan sitä itsekin kukin tullut tehtyä ties mitä typerää ja kamalaa menneissä elämissä!

Ja ehkä nyt mennään harmistumisen suhteen vähän eriluokan asioissa, jos minua harmistuttaa maksettu mutta saamaton konsoli ja sinua epäonniset parisuhteet/käsittämättömät miehet.

[Esmiralda]

Noista tuloista ja menoista ja niiden myötä huolista!

Nyt kun seuraan omien poikieni sähläystä ja hyppimistä sinne ja tänne ja koskaan ei ole rahaa, onneksi kirpputorit ja kierrätyskeskukset. Mutta kyllä minäkin ihmettelen sitä, että nuorilta vaaditaan niin kauheasti kaiken koulutusta ja sitten on edessä pitkä kituutus kaiken kanssa.

Sellaista se oli minullakin, ei vain enää muista, kun moni muu seikka oli niin tärkeää ja varmaan muillakin, siis itse elämä.

Onko se sitten niin, että lopussa kiitos seisoo. Vaikka jotenkin se ON VÄÄRIN, että sitten kun ei enää jaksa muuta, niin vihdoinkin on raha-asiat jotenkin kunnossa.

Kai joku nuori onnistuu rikastumaankin!?

[Kotkansilmä]

                                :

         Jospa se on sitä elämän koulua! Se ei taida olla hyvä

           alku elämälle, jos saa kaiken jo valmiin, perii tai

             syntyy kultalusikka huulilla. Silloin ei ehkä

               synny oikeaa suhdetta " kulutukseen ".


                                         

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikö kukaan kamu lainaa sinulle 300 eu AM? Onko pelaaminen niin iso juttu?

JA sanoit kyllä, että kenttä on vapaa pelata. Yhtaikaa kun ilmeisesti uskot dharmaan jne. Ehkä jouskarina vertailen vain peliä toiseen. Nettihuijaus, suhdevääryys ja oikeus, pelikenttä, pallopeli--

Surun tuottajan ja kokijan välinen karma, nyt tai ennen?

PS Sinunkin kantsuisi lukea viimeisiä viestejäni, että ei olisi väärä käsitys siitä mitä täsmälleen sanon miekkosista. En tosin tiedä miksi astroon sanoa?  Kun jokainen kokemus, sana ja tulkinta nykyisin väännetään väärinpäin??? Juuri kun sanon että joku menee kivasti sen ja sen kanssa, niin luetaan jotain ihan muuta. 

[kengururotta]

En jaksa/kestä/siedä omia ajatuksiani ja tunteitani enää yhtään. Tuntuu että oon hukassa,tiedän ehkä mitä pitäisi tehdä,jos järjellä ajattelisin,mutta en voi jättää tunteita ulkopuolelle,oon yrittänyt. ei tästä mun touhusta vaan tuu mitään,tuntuu ettei oo oikein ratkaisua mihinkään suuntaan.Tunnen itseni säälittäväksi pelleksi joka ei tajua tosiasioita vaan yrittää väkisin pitää kiinni siitä mitä rakastaa ja mistä saa elämään iloa.  Opiskelut ottaa päästä myös,en tajua mitä teen lukiossa,just ja just pääsen kursseista läpi (on toki rästissäkin muutamia...) ja ei oo mitään motivaatiota,en tiedä mihin tulevaisuudessa menisin.Oon poukkoillut opiskeluni kanssa niin paljon siellä sun täällä että kyllä nyt oletetaan että ton lukion saisin edes jotenkin vietyä loppuun.Eikä se toisinaan tunnu niin raskaalta kuin taas joskus..
Tekis mieli kokoajan pakata kamat ja lähteä johonkin kauas kauas pois,mutta eriasia että minne ja mitä ihmettä "pakeneminen" auttais.Ja mitä edes haluan paeta? Eikai itseään ainakaan pääse piiloon?
Menkat myös laittaa pään sekaisin vielä enemmän ja maha on järkyttävän kipee ja oksettaa,ei tee mieli syödä mitään.