seuraava »

[Kotkansilmä]

                                        :

            Yksinäisyys on vaikea valinta, joukkojen keskellä!


                                         

[Lionheart]

Olen surullinen/vihainen/ahdistunut/rauhaton/täysin murtunut, koska KOULU (mikä kamala sana!) alkaa HUOMENNA! Elinaikaa yksi päivä. Tämä yksi päivä. Ja TÄNÄÄN SATAA VETTÄ! VESISADETTA mun viimeisenä vapauden päivänä? Mitä mitä mitä?

Ja kortitkin kääntää mulle tänään selkänsä  Ei sitten niin yhen ainuttakaan kunnon voittoa vielä..

[Tiigris]

Mutta lionheart, koulussa on tavallaan ihanaa..... Eikä tämä ole nyt v-ttuilua vaikka pahasti siltä kuulostaa. 

Näin jälkeen päin mietin että koulussa oli ihanaa kun siellä sai vaan möllätä ja synkistellä ja lintsata ja tuntea olevansa jotenkin kapinallinen kun ei halunnut osallistua siihen kaikkeen.. Ja se tunne kun tiesi että suuri osa muistakin koululaisista tuntee samoin.... Mikä kollektiivinen yhteys!

Ja lukiossa on kivaa... Ajattele, äidinkieltä, musiikkia, kuvista..... Mä niin kaipaan niitä tunteja!
Lukiossa saa olla vielä lapsellinen ja suhteellisen vastuutonkin....
Ei hätää. Se ei ole enää niin ärsyttävää kuin yläasteella, koska kaikki m*lkut karsiutuu pois...

[Lionheart]

Mutku ne kaikki m*lkut oli just mun kavereita  Ainoot oikeet kaverit painuu johki rälssitielle opettelemaan autojen saloja tai sähköhommia tai mitälie..

Ja joo, kyllähän mä koulussa viihdyn muttaku MINUU PELOTTAA  Mut osuit kyllä oikeaan kohtaan.. Äikkää, musaa ja kuvista..  : Millainenhan se mun tuleva äikänmaikka on.. Toivottavasti edes puoliksi yhtä hyvä kuin edellinen!

 

[Esmiralda]

                                        :

            Yksinäisyys on vaikea valinta, joukkojen keskellä!


                                         

Miksi valita yksinäisyys, Kotkansilmä? 

[Lionheart]

Tänään olen surullinen, koska mut on jätetty. Petetty ja sitten jätetty.

Oon pettyny itteeni kun elän vaan omissa harhakuvissani sokeena todellisuudelle. Pettynyt, koska mä en nähnyt. Koko mun minä-kuva on kerralla muserrettu. Mä oon surullinen ja pettynyt itteeni koska mä olen heikko. Mä sorruin. Mut sorrettiin, mutta mä tein viimeisen päätöksen itse. Mun vika.

Kehenkään ei voi enää luotaa, ei edes näköjään itseensä. Jos ennen mun vahvuus oli itseluottamus, niin mikä se on nyt? Ehkä terävä kieli ja rautaiset nyrkit. Niillähän tässä maailmassa pärjää, mutta miten käy kun tämä maailma mun osaltani loppuu? Ei pärjätä enää nyrkein niissä matseissa.

[kengururotta]

LIONHEART: voimia sulle paljon 
Kaikki sanat tuntuu nyt niin merkityksettömiltä kun tiedän kuinka pahalta susta tuntuu...
klikkaa:

http://thebteamangels.com/yahoo_site_admin/assets/images/angel2.77120810_std.jpg

http://i132.photobucket.com/albums/q32/jessey_820/_angels_.jpg

 
Kyllä sinä tästä selviät! *halaus*
Hengitä syvään ja mieti,että tästä alkaa uusi jakso elämässäsi,uudet tuulet puhaltaa.
Sure vapaasti niin kauan kuin siltä tuntuu,
älä tukahduta mitään tunteita...
Jonain päivänä huomaat taas seisovasi vahvasti omilla jaloillasi valmiina uuteen seikkailuun,koski
se sitten mitä tahansa.

[^^Queen Nefertiti^^]

valaistumiseen ne tällit vaan johtaa, Leijona. mitä edes tapahtui?

[marix]

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lappajärvellä+etsittiin+kadonnutta+kalamiestä/1135238564320

  lainaan tähän erään runoa samaisesta järvestä:

Järveni

Järvelleni
Rannallasi olen kasvanut
sinut tuntemaan,
sinua kunnioittamaan,
ja sinua rakastamaan oppinut

vaari opetti minut pikkupoikana
kalastamaan kalojasi
varomaan karikkojasi
pintaasi lukemaan
merkkejäsi seuraamaan

näytti kalapaikat
varoitti itätuulesta
kertoi miten kurotat ylös
uutta vettä kohti sateen edellä
aallon muodosta
joka myrskyä ennustaa

varottelevat järvelle yksin menemästä
tiedä kuulemma mitä voi sattua

mutta minä tiedän
aalloillasi saan huoletta kellua
kalojasi rauhassa kalastaa
rannallesi nuotion sytyttää
lokkeja kuunnellen nukahtaa

ja jos jotain kuitenkin sattuu
niin se on sinun tahtosi
ja minä hyväksyn sen
saanhan silloin olla kanssasi ikuisesti


sinä,
minä veneellä selälläsi
laineesi liplatus
lokkien kirkuna

täälä asuu rauha

kiitos siitä, kun olet olemassa

[Tiigris]

Voi marix, miten koskettava runo! 

[Neela]

Lionheart:    Mitä sitten on sattunutkaan lähetän  , Voimia!

marix: onko sinun tuttuja/ sukua tuo etsitty mies? 

[Lionheart]

valaistumiseen ne tällit vaan johtaa, Leijona. mitä edes tapahtui?

No ei niistä tapahtumista tartte sen enempää puhua. Yksinkertaisesti en enää luota edes itteeni.

Jellonasta ei ole kyse, se mulla sentään vielä on.

Kiitos tuestanne.

Mutjoo.. Mikähän tarve ihmisillä on aina ampua mut alas? Kateellisuusko ne sellaisiksi ajaa?

[marix]

ei sukua, mutta kyllä mä nimen tiiän. kotipaikkakunnalta on ny tän kesän aikana kuollu niiiiin monta ihmistä, että eikö tuo ny jo lopu.. enkä mä usko tuota hukkuneeks ennen ku se todistetaan. ja se runo on yhen leijonan kirjottama samalta paikkakunnalta..

[Neela]

enkä mä usko tuota hukkuneeks ennen ku se todistetaan. ja se runo on yhen leijonan kirjottama samalta paikkakunnalta..

    

[Esmiralda]

Tänään olen surullinen, koska mut on jätetty. Petetty ja sitten jätetty.

Oon pettyny itteeni kun elän vaan omissa harhakuvissani sokeena todellisuudelle. Pettynyt, koska mä en nähnyt. Koko mun minä-kuva on kerralla muserrettu. Mä oon surullinen ja pettynyt itteeni koska mä olen heikko. Mä sorruin. Mut sorrettiin, mutta mä tein viimeisen päätöksen itse. Mun vika.

Kehenkään ei voi enää luotaa, ei edes näköjään itseensä. Jos ennen mun vahvuus oli itseluottamus, niin mikä se on nyt? Ehkä terävä kieli ja rautaiset nyrkit. Niillähän tässä maailmassa pärjää, mutta miten käy kun tämä maailma mun osaltani loppuu? Ei pärjätä enää nyrkein niissä matseissa.

Voi sinua! Heikkoudessa on myös voimaa, se on elämistä syvästi, tunteiden kokemista! Itse elämän ydin.
Olet rohkea! Kyllä sinä löydät taas itseluottamuksesi! Varmasti!