Olen surullinen/vihainen siitä että mun vuokranantaja asuu mun naapurissa ja kyylää kokoajan mitä
teen ja valittaa joka asiasta
Luulin että se olis ollu hyvä kämppä,mutta ei!! ei saa edes suunnilleen
kavereita tuoda kylään! ensin on sovittu selkeät säännöt ja sit alkaa niitä muuttelemaan.
Ja siitä että koirat ei sopeudu eikä pysty jäädä hetkeksikään yksin enkä tiedä mitä teen niiden suhteen
En mä niitä poiskaan voi antaa.Mutta mihin laitan ne koulupäivien ajaksi?
Ne jää haukkumaan ja repimään tappetteja ja muuta mukavaa.
Kotiin en voi tuoda niitä takas koska isi vihaa niitä ja on onnellinen että vihdoin pääsi
niistä eroon.
Sit tuntuu muutenkin että ihan kaikki asiat kaatuu nyt niskaan,tilillä ei oo yhtään rahaa,
kämpällä ei oo ruokaa,jos käyn kotona syömässä niin saan vaan kuunnella valituksia
vaikka mistä asiasta ja ettei mun elämästä tuu ikinä mitään yms.
EN JAKSA KUUNNELLA sitä samaa virttä jatkuvasti,luuleeko ihmiset että valittamine auttaa
ja kannustaa eteenpäin?
!!!!!!!!
Parhaani yritän mutta ei sekään riitä,
miksi aina tulee eteen jotain esteitä jotka saa mut taas masennuksen partaalle johonkin.
Koulu alkoi ja sitä myötä hirvee stressi siitäkin.
Jaksan sen avulla nyt että aloin juuri seurustelemaan
,vaikka
sitäkään ei monet näköjään hyväksy
Miksi pitää tuomita heti joku ihminen eikä edes
halua tutustua ja ottaa asioista selvää!
Olis sitten hiljaa ja antais mun olla ja elää elämääni niinkuin haluan ja tutustua kehen haluan,
olkoot itse sitten kuinka ahdasmielisiä tahansa ja eläkööt pienessä kaavamaisessa
p*ska elämässään.
Miten kaikki menee niin solmuun että tekis mieli lentää pois.
kiitos ja näkemiin ja anteeksi purkautuminen mutta nyt tuntuu tältä.
Jos myis kaiken ja lähtis ulkomaille kun täällä ei kertakaikkiaan mikään ikinä onnistu
vaikka hetken saattaa siltä tuntua,hetken päästä kaikki kääntyy ympäri.
