Täällä onkin todella paljon aitoja naarassusia. Ei tytöt meillä ole mitään hätää. Varsinainen naissoturien lauma koolla. Vaikka 'aina ei voi voittaa' sanon silti, että meitä ei voi kukaan voittaa, kunhan vain muistamme, että ryhmä koostuu monenlaisista ihmisistä.
Jokaiselle persoonallisuudelle löytyy aina sopiva tehtävä. Ja sillä siisti.
Vaikka laum... ups
ryhmässä olisi kuinka monta johtajaa, voidaan jokaiselle antaa osa-alue vastuu. Näin kenenkään ei tarvitse kokea syrjäyttämistä (=olevansa 'heikoin lenkki'), eikä alkaa toimia ryhmän tarkoitusperiä vastaan.
Aijuu. Siis mikä itse olisin ryhmässä?
Aina olen valikoitunut muidenkin etujen puolustajaksi, mutta kuten huomaatte olen myös analysoija. Moni on jo sanonut, että he ovat rauhanrakentajia. Aiempien työtehtävien lomassa usein totesin: 'Vihaan riitaa niin kovin, että voisin riidellä saadakseni sen loppumaan.' Ja tottavie, niin teen edelleenkin. Epäoikeudenmukaisuus tai eripuraisuus saa aikaan, että nakerran valtarakenteet tilanteeseen sopivalla taktiikalla.
Ensinnäkin kyseenalaistan toimien järkevyyden. Jollei ryhmä ole tietoinen minne se on matkalla, ei ryhmää tarvita pelkän ryhmyyden vuoksi.
Toiseksi etsin johtohenkilöitten persoonista ja heidän tietotaidoistaan aukot, toki myös vahvuudet.
Seuraavaksi kerron heidän (sokeille) seuraajilleen, mitä olen todennut. Perustelen faktoilla.
Yleensä jo tässä vaiheessa alkaa liikehdintä, jolla luottamus johtajiin ja heidän asemansa kyseenalaistuu koko ryhmässä.
Sitten tietty seuraa äänestys, jossa vaadin kaikkia huomioimaan todelliset kyvyt itsekultakin, jotka ovat ehdokkaina.
Näin voidaan taata oikeamielisyys ja ryhmän sisäinen arvostus osatoimijoitaan kohtaan sekä toimiva harmonia, dynaamisuus. Siinä syöttyy aina uutta tietoa ja tavoitteita, eikä ryhmä kuoleudu innottomuuteen.
Tämä siis pitkäaikaiseen ryhmätyöskentelyyn.
Kertaryhmissä, joissa valinnat tapahtuvat vain sitä kertaa kohden, onkin tilanne toinen. Joskus jättäydyn vain seuraamaan tilannetta, joskus otan jonkun tehtävän oman mieltymykseni mukaan. Useimmiten kuitenkin käy, kuten alussa sanoin. Ryhmä valitsee minut äänitorvekseen.
Noh. Siinä sitä sitten ollaan puhtaan kaulan kanssa. Mieluiten kun työskentelen löyhissä liitoksissa tai aivan itsenäisesti. Miksikö? No tottavie olen silloin parhaimmillani, kun kilpailen ainoastaan ja vain itseni kanssa. Eivätkös pioneerit melkein aina toimikin kuten sissit!? Omia polkujaan tallaten ja hyvin vähäiset jäljet (jos ollenkaan) jättäen... Mutta niitä polkuja ei voi kukaan muu enää ekana kulkea. Eeh heh hee!