seuraava »

[Minerwa]

Nostin tänään enkelikortin, joka kehoittaa pyyteettömään rakkauteen ja hyväksymään muut sellaisena kuin he ovat - tuomitsematta, syyttämättä tai haluamatta muuttaa ketään. Jäin pohtimaan sanomaa, ja tuli mieleen viime päivinä mieltäni askarruttanut asia.

Olen viimeaikoina vaistonnut hyvin herkästi eri ihmisistä välittyviä energioita ja niiden herättämiä tuntemuksia. Välillä on tuntunut hyvältä aistia harmoniaa ja ymmärrystä, ja lähettää rakkaudellisia viestejä takaisinpäin. Toisaalta olen törmännyt myös ns. energiasyöppöihin, jotka tuntuvat kuluttavan energiaani omalla negatiivisuudellaan. Niin, tai en tiedä... Jostain luin, ettei kukaan ulkopuolinen voi kuluttaa energiaamme (?), mutta siltä joka tapauksessa tuntuu 

Joudun olosuhteiden pakosta tekemisiin ihmisten kanssa, jotka tuovat lähes päivittäin esiin omien ennakkoluulojensa saastuttamia asenteita (usein leikin varjolla); oman osansa saavat kaikki ihmisen erilaisuuden lajit sukupuolesta kulttuuritaustaan, luonto, uskonto jne. Eriävien mielipiteiden esittäjät pääsevät itsekin hampaisiin, joten olen katsonut parhaaksi vetäytyä tarkkailijan asemaan. Silti pelkkä läsnäolo tuntuu uuvuttavalta; tekisi mieli suojautua negatiiviselta energialta, mutta miten...?

Olen aina halunnut antaa kaikkien kukkien kukkia, ja ymmärrän toki, että ihmiset ovat erilaisia. Silti tunnen hankalaksi avata sydämeni ihmisille, joissa aistin kielteisyyttä ja ennakkoluuloja... Mutta enkö silloin itsekin ole ennakkoluuloinen?

Kysynkin siis, miten te käytännössä hyväksytte rakastaen ja samalla suojaudutte negatiivisuudelta? Sen taidon minäkin haluaisin oppia 

[Ikitosi]

Ensinnäkin: meidän on aloitettava hyväksyvä rakastaminen ihan omasta itsestämme -
hyväksyttävä omat tunteemme ja tarpeemme -
ainoastaan sillä keinoin ympäristö lakkaa heijastamasta sellaisia meille takaisin elämäämme.

Siis käytännössä: kun tuntuu, ettei jonkun seurassa ole itsellä hyvä olla, niin koeta tunnistaa,
mistä siinä on kysymys, ja hankkiutuu sitten siitä seurasta eroon.

Tällätavoin toimiminen on lopulta hyväksi kaikille,
sillä eihän sillä sinulle huonoa oloa aiheuttavalla ollut hyvä olo itselläänkään seurassasi.
Ja ihan oikeasti, kyse voi olla vain teidän kahden välisestä resonanssista.
Vaikka voihan ihmisellä olla sellainenkin värähtely itsellään, että monien kanssa resonoi epämukavasti

Mutta ei sun tarvitse rajallista aikaasi ja oikeisiin tavoitteisiin käytettynä kallisarvoista energiaasi sellaiseen laittaa.
Ilmoita rajasi, eli tee hajurako dunkkareihin. Ja voi hyvin.

[Lunerica]

Minerwa, jos et ole vielä lukenut Judith Orloffin kirjaa Myönteinen energia, niin suosittelen!

 

[Minerwa]

Ilmoita rajasi, eli tee hajurako dunkkareihin. Ja voi hyvin.

Ihana... 

Tottahan se on, ettei positiivinen energia välity kumpaankaan suuntaan; tukos molemmissa päissä. Uskon, että olen jo saanutkin huumorintajuttoman maineen kyseisessä ryhmässä, koska muiden mollaaminen ei naurata. Esimerkiksi etniset vähemmistöt, joihin kuuluu ihania ystäviäni. Samoin olen itse asunut etnisenä vähemmistönä ulkomailla... Tilanne on siis molempiin suuntiin kiusallinen.

Ehkä joskus tosiaankin on parempi vetää rajat, eikä tuhlata energiaa    Se on se minun ikuinen oppiläksyni; mihin vetää rajat ja rajojen vetämisen rajat... Mutta paha olo varmastikin on yksi tärkeä viesti siitä, että jotain tarttis tehrä, eikä antaa muiden tieten tahtoen tunkea omalle tontille.

tuttu juttu.  minä, jos vain lujasti yritän, täytän itseni rakkaudella, koska kun yhteys on luja, kanavoit toiselle ja saat itsekin... tiedän että siinä hetkessä vaikea juttu, mutta ennen kuin tapaat nämä ihmiset (jos niitä on pakko nähdä esim. töissä) päätä etukäteen ettet lähde energiapeliin mukaan.

Juuri näin on, pakko tavata ja tulla toimeen jollain tasolla. Ennen tilanne oli pahempi, sillä en tunnistanut kyseisten ihmissuhteiden kuluttavuutta - tunsin vain epämääräistä uupumusta ja puristavaa tunnetta rinnassa. Tiedostaminen on ollut hyvä alku; yritän tuota etukäteen päättämistä ja varautumista. Ja yritän parhaani mukaan ottaa sitä hajurakoakin - ehkä se siitä 

Minerwa, jos et ole vielä lukenut Judith Orloffin kirjaa Myönteinen energia, niin suosittelen!

Kiitos kirjavinkistä, Paz    Täytyykin käydä ensi viikolla kirjastossa! Tällä hetkellä kahlaan innolla läpi Caroline Myssiä, jota suosittelen lämpimästi myöskin.

[K-NRJ]

Mielenkiintoinen aihe.

Olen miettinyt samaa. Meillä on työpaikalla yksi energiasyöppö. Hän on TOSI negatiivinen ihminen, aina suu alaspäin valittamassa jostain. Hänen ensireaktionsa kaikkeen on aina negatiivinen ("ei siitä mitään tule / mikä v-tun laite tuo oikein on?") ja hän viljelee runsaasti kirosanoja. Tämä väsyttää meitä muita.

Ongelma on siinä, että hän on osa meidän tiivistä työyhteisöämme, joten häntä on kestettävä. Itse kun olen henkilöstövastaava, niin se olisi minun hommani saada hänet kuriin mutta miten? Aion pitää pienen kehityskeskustelun hänen kanssaan, jossa otan ystävällisesti puheeksi hänen jatkuvan valittamisensa. Mutta suoraa sanoen en jaksa uskoa että onnistuisin hänet muuttamaan. 

Katselin muuten juuri tuota Paz:in kirjavinkkiä kirjastossa. Harmi kun en lainannut mutta ensi viikolla...

[Artemis]

Nostin tänään enkelikortin, joka kehoittaa pyyteettömään rakkauteen ja hyväksymään muut sellaisena kuin he ovat - tuomitsematta, syyttämättä tai haluamatta muuttaa ketään. Jäin pohtimaan sanomaa, ja tuli mieleen viime päivinä mieltäni askarruttanut asia.

Olen viimeaikoina vaistonnut hyvin herkästi eri ihmisistä välittyviä energioita ja niiden herättämiä tuntemuksia. Välillä on tuntunut hyvältä aistia harmoniaa ja ymmärrystä, ja lähettää rakkaudellisia viestejä takaisinpäin. Toisaalta olen törmännyt myös ns. energiasyöppöihin, jotka tuntuvat kuluttavan energiaani omalla negatiivisuudellaan. Niin, tai en tiedä... Jostain luin, ettei kukaan ulkopuolinen voi kuluttaa energiaamme (?), mutta siltä joka tapauksessa tuntuu 

Joudun olosuhteiden pakosta tekemisiin ihmisten kanssa, jotka tuovat lähes päivittäin esiin omien ennakkoluulojensa saastuttamia asenteita (usein leikin varjolla); oman osansa saavat kaikki ihmisen erilaisuuden lajit sukupuolesta kulttuuritaustaan, luonto, uskonto jne. Eriävien mielipiteiden esittäjät pääsevät itsekin hampaisiin, joten olen katsonut parhaaksi vetäytyä tarkkailijan asemaan. Silti pelkkä läsnäolo tuntuu uuvuttavalta; tekisi mieli suojautua negatiiviselta energialta, mutta miten...?

Olen aina halunnut antaa kaikkien kukkien kukkia, ja ymmärrän toki, että ihmiset ovat erilaisia. Silti tunnen hankalaksi avata sydämeni ihmisille, joissa aistin kielteisyyttä ja ennakkoluuloja... Mutta enkö silloin itsekin ole ennakkoluuloinen?

Kysynkin siis, miten te käytännössä hyväksytte rakastaen ja samalla suojaudutte negatiivisuudelta? Sen taidon minäkin haluaisin oppia 

Tunnen tunteen. Itse olen tarkoituksella leikannut elämästäni pois tiettyjä ihmisiä koska he laskevat omaa elinvoimaani niin paljon negatiivisella asenteellaan.
Itse olen aika pitkälti hyvin positiivinen ja energinen ihminen ja olen hyvä imemään muiden tunteita itseeni, siksi välttelen näitä hyvin negatiivisia ihmisiä sillä en tahdo heidän vievän energiaani alaspäin

[Hiisitär]

Eihän kaikkien ihmisten pyyteetäön rakastaminen tarkoitakaan sitä, että täytyy heittäytyä marttyyriksi jakamaan rakkautaan kaikille! Se tarkoittaa vain simppelisti sitä, että ymmärtää ihmisten olevan eri tasoilla näissä henkisissä kehityksissä, erilaisia persooniltaan, kulttuuritaustoiltaan, kokemuksiltaan, kasvatuksiltaan jne. ja hyväksyy heidät sellaisina kuin he ovat.

Teen itse aina sen hajuraon ja erittelyn, että minulla ei koskaan ole mitään ketään ihmistä vastaan, mutta se ei tarkoita, että minun täytyisi pitää hänen tekemisistään tai sanoistaan. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Jos joku on rasisti, minulla ei ihmisenä ja sieluna ole mitään tätä toista henkilöä vastaan, mutta hänen rasistisesta asenteestaan en pidä. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä hyssytellen, enemmänkin kyse on siitä, että kun ymmärtää ihmisten erilaisuutta, ei jaksa hermostua siitä, jos joku laukookin rasistisuuksia, vaikkei itse rasismia ymmärräkään. Jos tulee epämukava olo, voi seurasta yrittää vetäytyä pois, antaa juttujen mennä ohitse tai tehdä niinkuin ystäväni tekee, eli sanoa, että "tuolle linjalle et minun kanssa lähde."
Istuimme kerran Helsingissä puistossa tämän ystäväni ja hänen ystävänsä kanssa. Ohitsemme käveli kaksi tummaihoista miestä, johon ystäväni ystävä laukaisi jotain rasistista vitsiä (ei pahaa, pientä kettuilua). Ystäväni napautti heti takaisin, että "tolle linjalle ET minun kanssani lähde! Minä en halua kuulla mitään tuollaista etnisistä vähemmistöistä, enkä eteenkään sinun suustasi. Minua tuo ei naurata tippaakaan - mitä vikaa heissä muka ihmisinä on?" Ja se juttu jäi siihen ja uskon kaverinkin muistavan lopun ikäänsä tuon tapahtuman. Kyseessä oli vielä nuori mies ja yleensähän miehet vain kuittaavat takaisin, mutta hän tajusi viestin. Hyvä. No, ystävälläni on Kuu Vesimiehessä joten se selittää hänen aatteellisuutensa ja sen, että hän napauttaa erittäin kipakasti takaisin, jos hän kohtaa stereotypioita tai muita "itsestäänselvyyksiä"

Kun vaistoaa energiatasoja, voi valita itse millaisella tasolla haluaa olla. Ihan sama kuin valitsisi fyysisesti ilman lämpötilan sen mukaan, mikä tuntuu itsestään hyvälle. Jos siirryt pois ryhmästä, jonka energiatasapaino ei tunnu hyvältä, se ei tarkoita, että olet menettänyt yhteytesi heihin etkä toteuta kaiken suvaitsevaa rakkautta. Sinä kuuntelet vain itseäsi ja ymmärtäessäsi erilaisuutta toteutat myös pyyteetöntä rakautta. Anna siunauksesi erilaisille ihmisille tuomitsemisen sijaan. Itse kullakin on eri elämissä ollut erilaiset energiatasapainot ja esimerkiksi kohtaamamme rasisti antaa meille muistutuksen siitä, että olemme itsekin joskus olleet jossain elämässä yhtä ahdasmielisiä. Tai että meillä on vieläkin joitain samansuuntaisia ahdasmielisyyksiä jollakin toisella elämämme osa-alueella.

[Minerwa]

Tuntuu hyvältä lukea viisaita sanojanne 

Jos siirryt pois ryhmästä, jonka energiatasapaino ei tunnu hyvältä, se ei tarkoita, että olet menettänyt yhteytesi heihin etkä toteuta kaiken suvaitsevaa rakkautta. Sinä kuuntelet vain itseäsi ja ymmärtäessäsi erilaisuutta toteutat myös pyyteetöntä rakautta.

AthaMaarit, tätä en ollut aiemmin oivaltanut - mutta kun sen sanot, siinähän se totuus on.

Täytyy myöntää, että olen ollut hiukan eksyksissä hyväksyvän rakkauden ja omien rajojeni kanssa. Ennen en osannut vetää rajoja ollenkaan, sitten heilahdin toiseen ääripäähän, ja nyt tässä välillä keplottelen    Oppia ikä kaikki...

Rasismi ja kaikenlainen heikompien sortaminen ovat aina tuntuneet minusta pahalta. Koin vuosia sitten hyvin voimallisen kokemuksen menneisyyden sorron kehdossa, keskitysleirimuseon hautausmaalla. Entinen elämäni lienee liittynyt natsi-Saksaan. Osui ja upposi siis tuo mainitsemasi muistutus omasta ahdasmielisyydestä!

[Minerwa]

Olen miettinyt samaa. Meillä on työpaikalla yksi energiasyöppö. Hän on TOSI negatiivinen ihminen, aina suu alaspäin valittamassa jostain. Hänen ensireaktionsa kaikkeen on aina negatiivinen ("ei siitä mitään tule / mikä v-tun laite tuo oikein on?") ja hän viljelee runsaasti kirosanoja. Tämä väsyttää meitä muita.

That's my man    Emme sentään taida olla samassa työpaikassa  ...

Voisin kuvitella, että tuollaisen asenteen omaavaa ihmistä on ulkoapäin lähes mahdoton muuttaa. Muutoksen pitäisi lähteä sisältä, mutta mistäpä sysäys sinne...? Korreloi todennäköisesti (piilotajuisen) muutoksen pelon ja pinttyneiden ajatusmallien kanssa, joten hyökkäys saattaa olla ainoa ase, jolla puolustautuu. Eipä käy kateeksi tilanteesi, mutta etköhän siitä selviydy  :n rohkeudella ja  :n intuitiolla 

[Riitta]

Entinen naapurini on nykyaan (toista kertaa) syopasairas, han on klassinen esimerkki pessimistista ja on pyytanyt minua muutaman kerran kylaan. Aina olen loytanyt jonkin verukkeen menetta tervehtimaan hanta, onko niin, etta rakastan itseani liikaa, mutta olen keskustellut taman ihmisen kanssa monet kerrat ja yrittanyt luoda hiukan optimistia hanen ajatusmaailmaan-onnistumatta.
Teenko vaarin kun peraannyn tasta ihmisesta-kaikki on muiden syyta, vain hanella on ollut vaikea lapsuus ja vain hanen miehensa ei ymmarra hanta ja han on aina yrittanyt kaikkensa...plaap-plaap
Tunnen hanen seurassa itseni raskaaksi ja synkaksi vai onko minulla itsesailytysvaisto kehittynyt.
En todella ihmettele, etta hanella on syopa.

[Hiisitär]

En usko, diamond, että teet mitenkään väärin, jos jätät menemättä kylään. Henkiset mestaritkin kehottavat meitä hakeutumaan korkeampien seuraan unohtamatta kuitenkaan muita - ja se tarkoittaa tosiaankin (minun mielestäni) vain sitä, että tiedostetaan muiden olemassaolo eikä ajatella heistä pahaa.

Matalammat energiat vetävät meitä matalampaan. Korkeat energiat nostavat korkeammalle. Henkisellä tiellä on kuitenkin tarkoitus mennä kohti korkeampaa energiaa ja pyrkiä vetämään muista perässään sinne. Ketään ei kuitenkaan voi vetää sinne väkisin. Olet yrittänyt opastaa tätä sairasta naapuriasi kohti korkeampia energioita niistä matalista pessimismin energioista, mutta koska hän ei ole vielä valmis niille, anna asian olla. Jokainen kehittyy omaa tahtiaan.

[Riitta]

Niimpa-todella nain mina tunsin.
Ajatuksissa lahetan hanelle rakkautta ja ymmartamysta.

[Esmiralda]

Diamond!

Olen 'syyllistynyt' aivan samanmoiseen. Olen rehellisesti kieltäytynyt seurustelemasta kylämme runoilijan kanssa, joka sttuu olemaan mieheni kautta jopa sukulainen. Muut ovat jopa rukoilleet, että 'käy nyt katsomassa'. Olen sanonut, että hän ei ole ystäväni.
(Luin kerran erään ystäväni kirjeen häneltä, joka haukkui minut maan alle.) Inhoan teennäistä ystävällisyyttä, en salli sitä itsellenikään. Enkä tunne syyllisyyttä! Totta tosiaan!

Mutta kun työssäni on erityisongelmallisia ihmisiä, joiden kanssa tarkoituksenikin on tehdä työtä, joudun usein pohtimaan asennoitumistani heihin. Sillä siitä riippuu, kuinka he vievät voimani. Siis uskon, että ei toinen voi 'syödä minulta noin vain energiaaä', vaaan sallin sen itse omalla suhtautumisellani asiaan. Huumori on yksi joka on hyvä suoja, myös se, että tiedostaa, että toinen ei tee sitä tahallaan. Hyvä päivä on hyvä päivä. Mutta arvaas, kun olen väsynyt ja ennakoin jo heihin ärtymyksellä! 

[Ajatus]

Eihän kaikkien ihmisten pyyteetäön rakastaminen tarkoitakaan sitä, että täytyy heittäytyä marttyyriksi jakamaan rakkautaan kaikille! Se tarkoittaa vain simppelisti sitä, että ymmärtää ihmisten olevan eri tasoilla näissä henkisissä kehityksissä, erilaisia persooniltaan, kulttuuritaustoiltaan, kokemuksiltaan, kasvatuksiltaan jne. ja hyväksyy heidät sellaisina kuin he ovat.

Nimenomaan just näin. AthaMaarit taas asian osasi hyvin sanoiksi pukea! Ja astrologiakin auttaa tässä...

No, ystävälläni on Kuu Vesimiehessä joten se selittää hänen aatteellisuutensa ja sen, että hän napauttaa erittäin kipakasti takaisin, jos hän kohtaa stereotypioita tai muita "itsestäänselvyyksiä"

Kuulosti kyllä tutulta, itsellänikin tuo ja rakastan stereotypioiden kyseenalaistamista. Tosin yleensä en napauta ihan noin kipakasti ihmisille, aurinko-Kalana tilaisuuden tullen usein liukenen pois koko seurasta. : Mutta heitän kyllä usein myös jotain vastanäkemystä tyyliin "entäs, jos...". Sosiaalipsykan opiskelujen myötä tosin olen ymmärtänyt, että luokittelu vain on ihmiselle jokseenkin väistämätöntä maailman ja sen käsitteiden ymmärtämiseksi, eikä stereotypioissa sinänsä ole mitään pahaa ja niitä on aivan taatusti meillä jokaisella. Stereotypia myös on käsitteenä neutraali, toisin kuin vaikkapa ennakkoluulo, joka on negatiivinen. Stereotypia myös kohdistuu aina ryhmään ihmisiä, ennakkoluulo voi kohdistua yksittäiseenkin ihmiseen. Omia ennakkoluulojaan voi toki tiedostaa ja päästä niistä eroon.

Esmiralda tuossa kirjoitti minusta hyvin, että myös oma asennoituminen voi edesauttaa sitä energiakatoa. Ikitosin neuvo rajojen asettamisestakin oli hyvä, eli kun hyväksyy toiset mutta samalla asettaa omat rajansa, niin siinähän lähestytään tuota AthaMaaritin näkemystä jälleen.

[Atomi]

Mielenkiintoinen ketju ja paljon hyviä mielipiteitä.    Itse olen kokenut, että omilla asenteilla voi vaikuttaa todella paljon ja pysyä voimissa hyvinkin erilaisten energiasyöppöjen kanssa. Sitten on olemassa joitakin todella voimakkaita syöppöjä, joiden lähellä on erittäin vaikeaa pysyä kasassa. Esimerkkinä eräs käytännön ohjaaja, joka vaikutti meihin kaikkiin kuin olisi hetkessä imaissut meiltä kaikki voimat. Yksi kurssikaveri kertoi (joka ei suinkaan ollut nuori eikä edes aloittelija alalla), että hänellä särki päätä kolme päivää ohjaajan käsittelyn jälkeen vaikka yleensä hän ei kärsi päänsäryistä. Onneksi näitä voimakkaita tyyppejä on kuitenkin tosi vähän, joten siinä mielessä voi olla huoleton.