seuraava »

[Chandra]

No niin,aloitetaan vaikka tästä!

Koska tällä hetkellä tuntuu olevan kovasti voimakkaat energiat liikenteessä,tehdään nyt vaikka tästä sellainen purku osio.

Tässä voi vähän tuuletella,niin ei koidu ainakaan fyysistä haittaa kellekkään.

Niin,uskallatko sanoa mielipiteesi,vaikka tiedät sen herättävän monissa ärtymystä?

Omista mielipiteistä poikkeavat kommentit herättävät usein voimakkaimmat tunteet.Ehkä juuri siksi ne ovatkin tärkeitä,eikä kaikkea aina tarvitse pitää sisällään.
Liiasta kiltteydestäkin voi"sairastua".
Ei ole tarkoitus lähteä henkilökohtaisiin loukkauksiin,vaan ilmaista miltä itsestä todella tuntuu.

MIELIPITEITÄ 

[Mirjam]

Mielipiteitä on aika helppo sanoa suoraan. Joskin sanamuotoa voi muuttaa sen mukaan ja sävytellä, miltä tuntuu, että mitä vastapuoli kestää vastaanottaa, ettei tule kovasti itkua ja hammasten kiristystä.
(kuu-kaloissa juttujako  )

Omat kokemukset ja näkemykset tuntuu itsestä ainakin niin radikaaleilta verraten monen muun vastaaviin, että on parempi olla hiljaa, jos haluaa, että on ylipäätään edes jonkun kanssa jotain keskusteltavaa..."räpelletään siis näissä pikkutotuuksissa", ettei kelleen tule paha mieli tyyliin...siis karrikoiden... 
Taidan olla sellainen 'pikajuoksija' tyyppi, että jos jutut junnaa samoissa useita päiviä, jopa kuukausia, jopa vuosia, nostan kytkintä ja vaihdan maisemaa...
Olen sen todennut hyväksi itselleni ja muillekin...jotkut vaan tykkää tahia samojen juttujen käsitteiden kanssa pitkäänkin....ehkä sitten perehtyvät syvällisemmin kuin minä, mene ja tiedä...
Kuitenkin itse melko syvältä kaivelen ja haen ja koen, ennenkuin luovutan...

Mutta että näin...nyt... 

[vilmu]

Useimmiten uskallan kyllä sanoa omat mielipiteeni, mutta olen onneksi oppinut ettei niitä joka paikassa tarvitse tyrkyttää. Joskus on ihan hyvä vaan olla hiljaa ja kuunnella muiden mielipiteitä.

Ja sitä äänensävyä ja tapaa sanoa mielipiteitä on tosiaan hyvä miettiä. Onneksi olen oppinut sitäkin. Tosin joskus "kiireessä" sitä tulee töksäyteltyä jotain asioita välillä vähän pahankuuloisesti. 

Tykkään myös kovasti väittelyistä, silloin kun satun olemaan "sillä päällä" ja eteen sattuu jokin kiinnostava väittelyn aihe.   Ja väittelyssähän on juuri kyse mielipiteiden vaihdosta. Kaikki eivät vain osaa ymmärtää kunnon väittelyä, vaan pitävät sitä riitana. 

[Elämänilo]

No niin,aloitetaan vaikka tästä!

Omista mielipiteistä poikkeavat kommentit herättävät usein voimakkaimmat tunteet.Ehkä juuri siksi ne ovatkin tärkeitä,eikä kaikkea aina tarvitse pitää sisällään.
Liiasta kiltteydestäkin voi"sairastua".
Ei ole tarkoitus lähteä henkilökohtaisiin loukkauksiin,vaan ilmaista miltä itsestä todella tuntuu.

MIELIPITEITÄ 

 



Kiitos "Chandra"

Täällä on sit yks sellainen ns.  l i i a n   k i l t t i.    
Saanut kärsiäkin siitä melkolailla elämänsä varrella ja ihan omaa tyhmyyttäni.   
Liiaksi miellyttänyt muita.   
Tehnyt kaikkeni, että sopu säilyisi.   
Oman terveytenikin uhalla.   

Olen tainut kolme kertaa eläissäni sanonut suoraan, mitä todella ajattelen. 
Ja ne olivatkin sitten tosi vakavia tilanteita.             


MIKÄ ON KILTTEYDEN HINTA

   Elämänilo   

[Mirjam]

Tykkään myös kovasti väittelyistä, silloin kun satun olemaan "sillä päällä" ja eteen sattuu jokin kiinnostava väittelyn aihe.   Ja väittelyssähän on juuri kyse mielipiteiden vaihdosta. Kaikki eivät vain osaa ymmärtää kunnon väittelyä, vaan pitävät sitä riitana. 

Tuosta olen samaa mieltä ja suoraan sanottuna  , joskus hieman ärsyttää se muiden tyyli; "Mitä täällä taas riidellään"
Ihmettelen vain, etteivätkö koskaan ole kuulleet/kokeneet, että asioista voi ihan suoraan ja kipakastikin keskustella, ja ettei todellakaan on kyse mistään riidasta.
Itsellä ainakin sellainen herättää uusia ajatuksia ja sitä voi jopa mennä itseensä, jos ei ole pelkkää hyminää ja silittelyä...
Ehkä sellaiset ihmiset ovat lapsuudessaan kokeneet riitatilateet jotenkin ahdistaviksi, eivätkä siksi erota riitelyä rakentavastakin keskustelusta....

Ja toisaalta tuo huumori puoli on myös sellainen, että sitä hiukan kitsaasti käytän näin ainakin foorumilla....
On sen verran outo ainakin itsellä...
Onneksi täälläkin on niitä joilla on samantyyppinen huumorintaju ja saan välillä tyrskiä näppäimistölle kahvikupposen sisältöä...mikä sinällään ei ole kivaa...mutta kuitenkin....

[Chandra]

Juuri tuota haeskelin Elämänilo!

Ystäväpiirissäni on nainen,joka on aina kaikkien kanssa samaa mieltä,riippuen kenen kanssa milloinkin puhelee.
Jos on useampi paikalla,hän on hiljaa,kaikkia kun ei yhtäaikaa voi miellyttää  
Olenkin miettinyt mitä siitä loppupeleissä tulee,kun pinnansa katkee..

Tietysti hänelle on helppo tuntojaan purkaa,tietää että tukea saa.
Mutta sen seuraavan kanssa kun onkin taas vallan eri mieltä.

En minäkään ennen uskaltanut olla juuri koskaan oma itseni,ja useasti harmitti jälkeen päin,kun ei edes itseään kyennyt puolustamaan.Itkua vaan väänsin.
Nykyisin ehkä tulee liikaakin ilmaistua itseään ja saa sitäkin välillä katua.
Ei se kuitenkaan jää sillä tavoin ahdistamaan,kuin se ikuinen vaikeneminen ja kaiken nieleminen.

Kokeile joskus,ihan pienen jutun aluksi laukaiset,,
Voipi siitäkin positiivista seurata,ei välttämättä tappelua.

[Mirjam]

Totta on, että vasta silloin se menee "yli hilseen", kun otetaan henkilöt "keskusteluumme" mukaan eli aletaan sättiä sitä, joka kertooa eikä vain asioista puhuta, kuten keskustelussa yleensä on kyse!
Eli pelkistä teoistammehan tässä on kyse eikä enää persoonista.  

Totta, siinähän se 'raja' kulkee...
Jos ei ole tarvetta aloittaa persoonan sättimistä omistä syistään, ja pysytään keskustelussa asioista, joista voi puhua ihan suoraan ja vaihtaa hyvinkin erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä, sen olematta mitään 'riitaa'. Päinvastoin se on 'rikastuttavaa'

[Elämänilo]

Kokeile joskus,ihan pienen jutun aluksi laukaiset,,
Voipi siitäkin positiivista seurata,ei välttämättä tappelua.

Hei "Chandra"

Kiitos kannustuksesta. 
Minä taidan olla huono saamaan tappelua aikaan. 
Keskustelulla olen aina sellaiset tilanteet selvittänyt.

Elämääni en halua muuta kuin tasapainoa ja rauhaa.


   Elämänilo   

[taiska]

Se kerronko mielipiteeni riippuu siitä kuuluuko asia minulle.Toinen mikä vaikuttaa on asian laatu ja ihminen jonka kanssa asiasta keskustelen.Rauha ja tasapaino on minulle hirveän tärkeää joten en yleensä suoraan paukaise kellekkään omia eriäviä mielipiteitäni vaan pyrin aloittamaan asian kertomisen vaikka pienellä huumorilla höystetyllä lauseella.Jos asia ei muuten mene perille ja koen mielipiteeni tärkeäksi voin sanoa sen kovastikin, mutta se on ehdottomasti viimeinen vaihtoehto jota en monestikkaan ole kyllä elämässäni tarvinnut  .Kuitenkin olen sitä mieltä että parempi ilmaista oma mielipiteensä ajoissa, kuin tupista sitten selän takana 

[remppa11]

Joopas joo.tää on asia joka on siinä kiikun kaakun.periaatteessa joo uskallan siis satasella uskallan olla erimieltä asioista,ja en pelkää sitä että jään mielipiteineni ns.yksin.Mutta en kannata enkä tee niin että tahallani ketään loukkaan tai satutan,vaan silloin koetan muotoilla asian tai siis mielipiteeni niin että se toinen henkilö ei loukkaannu siintä että olen eri mieltä tms.
Vaikee sanoa suoraa että joo ja silti sanon joo uskallan pienellä muotoillulla tarvittaessa.

[Vajra]

Mitä todella ajattelet.

ah ha! tulipas sanottua.
(kuiva läppä, myönnän sen)

Mielestäni asiat pitää sanoa suoraan. Riippuen tietenkin
tilanteesta. Joskus asioiden selvittämiseen kiertoteitä voi palaa viikkojakin
vaikka se helpoiten ja mutkattomimmin hoituisi sanomalla
suoraan. Kaikki ei välttämättä vaan ymmärrä mitään
piilo-vinoilua...

[Unssi]

Onko muuten niin, että jokainen ihminen jossakin vaiheessa elämäänsä on sellainen, ettei osaa sanoa omaa mielipidettään ainakaan omasta mielestään oikealla tavalla? Siis on yli-itsekriittinen tai liian epävarma...  

Vai sattumako tuo lähellesi juuri sellaisia ihmisiä, jotka huomauttavat sanomisistasi, vaikka ne olisivatkin ihan viisaita sanoja? Jos väittely tulee, ei se aina välttämättä ole huono asia tai edes sinun syy, eikö?

Omasta puolestani voin sanoa, että tuntuuhan se pahalta, kun kerrankin kerroin, miten itse toimin eräässä ongelmatilanteessa, niin sain sihisevän vastauksen: tuo kun se määrää, miten muitten pitää elää!               Tämä samainen henkilö on muulloinkin laukonut vastaavanlaisia asioita - enkä ikinä ymmärtänyt mistä hihasta hän niitä nyhti.    
Jossakin vaiheessa palautin hänelle sen (ja muutaman muun) tilanteen mieleen, ja hämmästelin, mistä hän saa kaikki nuo jutut päähänsä... Sen jälkeen hän on käyttäytynyt ajattelevaisemmin.  

Kait meitä opetetaan kanssaihmisten avulla, mutta miksi asiat menee niin, että nyt aikuisena noita asioita täytyy opetella.
No, parempi myöhään - ehkä loppuelämässä on sitä kautta enemmän väriä, kun uskaltaa sanoa mielipiteensä, uskaltaa puolustaa itseänsä ja jopa suuttua, jos tarve vaatii.          :                    

[Elämänilo]

Olenkin miettinyt mitä siitä loppupeleissä tulee,kun pinnansa katkee..

Hei "Chandra" ja muut Ystäväin

Jos joku haluaa keskustella kiltteydestäni astrologisesta kartasta katsottuna
minun tietoni ovat Profiilisivullani.



      Elämänilo   

[Chandra]

Jonkinlainen pelko tässäkin taustalla on,,
Mutta mitä siinä sitten loppuen lopuksi pelkää?
Loukkaan toista ihmistä?Joskus asia voi kääntyä toisinkin päin.
Ihminen voi nähdä asian,ehkä hetkellisen suuttumuksen jälkeen toisin.

Vai onko se sittenkin nolatuksi tulemisen pelkoa;muut ajattelevat eri tavalla.
Kyllä sitä itsekin välillä ottaa nenuunsa jonkun sanomisesta,vaan nopeasti se ohi menee.
Ja on joutunut omiakin käsityksiä muuttamaan.
Tuo huumori on asia jota saisi viljellä PALJON enemmän.Sitäkin monenlaista,ja totta,sekin vähän erilainen jokaisella.Mutta aivan liian harvoin täällä saa kunnon naurut.Ei nuo henkiset asiatkaan niin hirveän vakavasti otettavia voi olla.
Voi olla,että oma huumorini on outoa,mutta mielelläni kohdistan sen käsittelemään myös itseäni.
Jotenkin nuo miehet uskaltavat viljellä huumorinkukkia naisia useammin.
Vai luulenko vain näin?!

          

[Vajra]

Elämänilo.

kyllähän toi sun tekstisi on aika yltiöposiitivista.
Tulee ihan mieleen
Marco Bjuströmin nami nami.

__________

Ei sitä kai kannata liika miettiä mitä muut ajattelevat.
Eihän tuhatjalkainenkaan minnekkään liikkuisi jos se tarkasti
harkitsisi jokaisen askeleensa.

(Kaipa minullakin jossain määrin vaikuttaa    ja    :ssä)