Heipä hei Unssi
Niin,en tiedä miksi olen koko ikäni,murkkuikää lukuunottamatta
,pohtinut asioita nimenomaan vähempiosaisten kannalta.
Jotenkin heitä on aina tielleni osunut,tai olen itse ajautunut paikkoihin,joissa kohtaan erilaisia ihmisiä.Ihmisiä,jotka ovat jollain tavoin syrjäytyneitä.
Aina sillä seurauksella,että alan miettimään miten voisin auttaa.
Yhdessä elämän vaiheessa kyse saattoi olla siitä,että auttamalla muita ei ehtinyt niin paljon omia murheitaan miettimään.
En tarkoita auttamisella nyt mitään energiahoitoja tai vastaavaa,vaan sitä,että kulkee yhdessä ihmisten kanssa jonkun ongelman alusta loppuun.
Esim.asunnotonta saamaan sen asunnon.
Usemmilta ovet on vähän joka puolelta jo suljettu.Pienillä paikkakunnilla puheet kulkevat ja harvoin kukaan vaivautuu puheitten todenperäisyyttä kyselemään.Riittää kun joku on sitä mieltä,että tuo on omituinen,juoppo,vähän sekaisin ymv.
Usein käy sitten niin,että kyseinen ihminen alkaa jo itsekin uskoa,ettei ole tämän kummempaa ansainnutkaan.Ei jaksa enää yrittää,ei halua tulla taas torjutuksi.
Kun tällaisessa tilanteessa voi olla avuksi,ja sitten kun se asunto vihdoin on onnistuttu hankkimaan,ilo on kyllä molemmilla yhtä suuri.
Esim.tänä iltana,kun kävin ulkona,ajattelin onnessani,ompa ihanaa mennä lämpimään kotiin.Saunaan ja sen päälle sytyttää kynttilöitä tuikkuihin,kääriytyä vällyn alle ja nautiskella.
Äkisti paukahti taas jostain ajatus;Mitä jos ei olisikaan mitään kotia mihin mennä??!!!!
Mietin minne esim.yksistään helsingin alueella olevat yli 5000 asunnotonta menevät???
Ei ajatus nyt jäänyt kokoaikaisesti päälle,käväisi illan aikana mielessä kyllä ajoittain.
Minulla on taipumus esim.telkusta(jota muuten harvoin katson)katsella juuri sellaisia ohjelmia,jotka herättävät tämän tyyppisiä ajatuksia.Inhimillinen tekijä,Punainen lanka,Silminnäkijä ja erilaisia dokumentteja.
Ukko-kultani aina ihmettelee,miksi niitä katson,kun tulen surulliseksi,vihaiseksi,mitä milloinkin.En vaan voi olla katsomatta!Mielestäni silmien ummistaminen ei muuta sitä tosiasiaa,että vääryyttä tapahtuu kaiken aikaa aivan joka puolella.Lähellä meitä jokaista.Ja jos yhä useampi auttaisi sitä joka ei enää jaksa,ehkä vähän kerrallaan saataisiin muutosta aikaan.
Ei se niin paljon vaadi.Mennä mukaan ja uskallusta sanoa mitä todella asiosta ajattelee.
AURINKOISTA PAKKASPÄIVÄÄ KAIKILLE!