Hyvät Chandra ja Muut Mietiskelijät,
Chandra, kirjoitit asiastasi niin, että lukiessani tuli olo: olen elänyt tämän ennenkin. Minulla nimittäin on täällä kotikonnuilla yksi ystävä, joka myös jotenkin "törmää apuatarvitseviin" aika ajoin (ei nyt ehkä kodittomiin jne., mutta vakavasti sairaisiin kyllä). Olen iloinen (aikuisten oikeesti) heidän puolestaan, että heillä on teidänlaisianne ihmisiä ja taakkojen kantajia läheisinä.
Jotkin ihmiset tuntuvat olevan niin rakentuneet, että heillä on voisiko sanoa "auttajan lahja". He ovat kuin mangneetteja, jotka vetävät puoleensa apua tarvitsevia - yhtäkaikki nämä apuatarvitsevat voivat itsekin vaistota sen, että TUOSSA on IHMINEN, joka voi, osaa ja haluaa auttaa. Voihan olla, että AUTTAMINEN on JUURI SINUN TEHTÄVÄSI tässä elämässä. Toisen puolestahan ei voi elämää elää, mutta auttaa voi.
Mutta jotta itse auttaja ei luhistuisi kaiken sen riittämättömyyden tunteen (kun autettavia on niin paljon...), huolen, epätoivon yms. tunteen taakan alle, niin ajattelen, että pieni irtiotto asiasta olisi paikallaan aika ajoin. Kuka auttajaa auttaa, kun tulee burn out?
Tosin, olen huomannut, ettei sydämeltään auttajaa pidättele mikään, kun joku apua tarvitseva on kohdalla...mentävä on. Voin vain toivoa voimia heille ja sinulle Chandra, - ja niin toivonkin...
Onko ihminen sellainen, että löytääkseen kultaisen keskitien, hänen ensiksi TÄYTYY seilata äärilaidasta toiseen?? Olen ajatellut, että taitaa olla: miten muuten hän löytää "keskitien", jollei kokeile ojia tien molemmilla puolilla...?
:
:
:
Kehon tekstin perusteella hämmästelen hiukan... Kun taidot (ja tahto) ei riitä asioista keskustelemiseen, niin luodaan foorumi, jossa aletaan keskustella tämän foorumin keskustelijoista? Niinkö se menee...? Voi vain todeta, että VOI, VOI...
Kiitoksia Keho informaatiosta. Toivotaan heille valaistusta tässä asiassa...
Keskustelemisiin!
Aurinko Kauris
Kuu Rapu
Nousu Kaksonen