Sain vihdoin toteutettua pitkäaikaisen haaveeni luopua
syömisestä myöhään illalla. Jostain kumman syystä
minulle maistuu ruoka nimenomaan illalla, ainakin kupponen
rooibosta parin leivän kera.
Aamulla heräsin noin kello viideltä, ja tein pitkästä aikaa
TM-siddhi -ohjelman kokonaisuudessaan (parisenkymmentä
suutraa, viimeisenä "joogalento", joka ei kyllä meitsin
ollessa kyseessä enää muistuta tippaakaan lentämistä,
eikä edes sammakkomaista pomppimista, vaan koostuu
pelkästään voimakkaista praaNan[?] virtauksista
kiireestä kanta päähän ja päin vastoin, sekä vähän
kummallisesta "lähes kaikkialla" olemisen tunteesta, heh...).
Kello on nyt kymmenen, enkä vieläkään ole syönyt oikeastaan
mitään, yhtä pastillia ja muutamaa säilykehernettä lukuun ottamatta.
Alkaa olla sellaiset vanhan hyvän ajan meditaatiofiilikset, vähän
kuin olisi pienessä nousuhumalassa...
