seuraava »

[Artemis]

Onko muita jotka onnellisia ollessaan alkavat heti pelätä että jotain pahaa tapahtuu? Ettei tavallaan osaa olla onnellinen sillä tietää/pelkää kaiken taas kääntyvän toistepäin. Mistä tekijöistä kartalla tuollaisen voisi tunnistaa? Ja miten päästä tunteesta eroon?
Olisiko plutolla tekemistä asian kanssa vaiko jollain muulla?

[Alzbeta]

Hei Artemis, voi miten tuttua ja miten tuskallista kun aivan tietoisesti yritän päästä tuosta ajatus kuviosta eroon.

Minä kyllä veikkaisin Neptunusta. Joka itselläni tekee Neliötä Kuuhun...

Neptunus on paitsi haaveita myös painajaisia aiheuttava.

Pluto itselläni on päinvastoin auttanut tunnistamaan niitä alitajuisia juuria, josta nämä jatkuvat pelot saavat alkunsa. Ei tunne ansaitsevansa mitään hyvää ja siksi heti onnellisuus saa tumman sävyn kun alkaa miettimään että tämä nyt vain on jokin epänormaali tila, kohta taas jotain kauheaa tapahtuu.
Huomaa reagoivansa useammin omiin mielenliikkeisiinsä kuin todellisiin tilanteisiin.

Pluto voi päinvastoin nostaa sieltä Neptunuksen painajaisista ja auttaa havaitsemaan todellista tilannetta eikä mitään oman mielen illuusiota 

[enska]

Heip A:t!
Kylläpä kuulosti tutulta kaikki.. Oisko suomalaisen sananlaskun vika: Kell onni on, se onnen kätkeköön..
Sitten on tietenkin tämä fiilis, että joku hyvä juttu varmaan tuplaantuu pahana, ja jos itse tekee tietoisesti jotain pahaa, niin eikös kohta varmaan salama iske. Näin siis kuvittelee.
Mutta tuosta ajatelusta olen ihan pikkasen yrittänyt kasvaa eroon, sillä eihän mistään tulisi mitään jos vaan tasapainottelisi sellaisessa ettei mitään onnen /epäonnen tilaa nyt järkyttäisi. Sitä paitsi jos pahalle ei aina välttämättä voi mitään, se tulee yllättäen nurkan takaa jos niikseen, niin myös hyvien asioiden kanssa. Ja onhan se myönnettävä, että jotkin pahat siat olisvat saaneet jäädä tapahtumatta, mutta missä maailma/ihmiset/kuka tahansa/minä olismme nyt, jos jotain muutoksia ei olisi syntyynyt, vaikkakin sitten epäonnen kautta... Joskus on vain tietty silmitöntä pahaa jollei ei tunnu löytyvän mitään selitystä ja joista kukaan ei tunnu oppivan mitään, sellainen menee yli pienen ymmärrykseni..
Mutta Neppistä kai on peloista ja painajaisista syyttäminen. Alzbetallahan se tekee neliötä kuuhun, mutta mistä huoneesta ja mihin? Entäs Artemiksellä?
Itelläni Neppis Jouskarissa kolmoskärjeltä on neliössä Merkkariin ja Aurinkoon Kaloihin vitoshuoneessa..

[Alzbeta]

Heip E,

Itse tosiaan liitän vahvasti tuon vastoinkäymisistä oppimisen ja niiden syvällisen merkityksen ymmärtämisen Pluton hyveisiin.

Kartallani  11. huoneessa tekee neliötä    6. huoneeseen. Tosin Neptunus tekee sekstiiliä Plutolle 5. huoneessa. Varmasti auttaa myös purkamaan niitä Neptunuksen ikävämpiä piirteitä...

Silti tosiaan välillä järkyttää kuinka lujassa tuollaiset ajatuskuviot onnesta/ epäonnesta ja niiden mystisestä suhteesta ovat...

[Artemis]

Hei Enska ja Alzbeta. Itselläni neptunus ja pluto tekee paljonkin aspekteja, voisiko johtua siitä. Tuttua on juuri se tunne että jos jotain hyvää tapahtuu niin sitä odottaa pian jotain kamalaa tapahtuvaksi...

Omat aspektit:

    
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Eli paljon neptunuksen ja pluton aspekteja. Pelkoja löytyy...
Neptunus on huoneessa 6 jousimiehessä joten terveydentilaan liittyy myös paljon pelkoja ja luulotautisuutta  :

[Stareyes]

Artemis

Tavallistakin tutumpi mulle tuo pelko, mutta olen opetellut ajattelemaan, että se mitä pelkää sitoo paikalleen ja taatusti käy niin kuin pelkää.

En enää pelkää, opettelen sitä jokahetki, jokaikinen sekuntti, miksi pelätä? Syytä siihen tuskin kuitenkaan lienee.
Sepon sanoin: "onnelliseksi ei voi tulla. Onnellinen voi vain olla"

Mulla  1.huoneessa, eli pelot tulevat itsestäni. Tässä onkin aika vääntöä kerran jos toisenkin. (lisänee hieman myös harhaisuutta )
Kun pelkään jotain, katson sitä tarkkaan, tarkastelen sitä, mitä tämä pelko on ja hups , äkkiä sitä pelkoa ei olekaan, se katoaa jonnekin.
Aspekteja Neppariin, en ulkomuistista muista, mitähän lie....

[Artemis]

Kiitos vastauksesta stareyes!
Tiedän, miksi pelätä... itselläni hyvin vahva mielikuvitus joka tekee sen että päässäni pyörii monenlaisia ajatuksia, myös uhkakuvia vaikkei siihen mitään syytä olisikaan.
Ehkä pääsen siitä eroon vielä 

[taiska]

Kyllähän se meissä suomalaisissa taitaa olla yleinen pelko, mutta minä olen ruvennut ajattelemaan näin: Olen Onnellinen silloin kun on aihetta ja ne surut jotka tulee surraan ajallaan 

[Hannari]

Pelkoja löytyy ja monenlaisia minulta. n ja en aspektit kartallani:

[Hiisitär]

Mulla on paljon Nepparin ja Pluton aspekteja kartalla ja olin nuorena aika pelokas, eteenkin murrosiässä. Nykyisin pelkotiloja ei enää tule, ja jos tulee, niin paniikki iskee hetkeksi ja sen jälkeen rauhoittuu. Sitä on tavallaan opetellut vaan ulos pelosta, kasvattanut itseään niistä käyttäytymismalleista ja ajatustavoista ulos, joskin joillakin elämän osa-alueilla tuollainen epäilevä mielentila iskee herkemmin.

 
 
 
 
 
 
 
 
 

[sangviinikko]

Nuorempana pelkoja oli enemmän.
Tai ainankin pelot ovat muuttaneet luonnettaan. Lapsena pelkäsin kaikkea ei näkyvää, pahoja henkiä, metsää, pimeyttä, murhaajia. Johtui varmaan osaltaan siitä että mielikuvitukseni oli vilkas..( ) ja toisaalta siitä että vanhempani antoivat minun katsoa milloin mitäkin sontaa televisiosta. Twin Peaksit sun muut 13 vuotiaana.

Eipä tulisi ihan äkkiä mieleeni antaa omieni katsoa vastaavaa. No joo. Minä katsoin ja pelkäsin. Valvoin öitä kun en uskaltanut nukahtaa.

Vanhemmiten pelot liittyvät ehkä enemmän tuohon  teemaan.
Taloudellinen turva?
Entä jos minä telon itseni niin kuka huolehtii lapsistani?

Kartallani on muuten myös   

[Asterix]

Minun perheeni, ystävät ja tuttavat tituleeraavat minua reippaaksi ja rohkeaksi,
mitä tulee elämän eri kysymyksiin, isoihinkin muutoksiin.
Äitini sanoo, että siitä lähtien, kun opin kävelemään, olin siellä missä tapahtuu
ja se, joka yleensä on saanut tapahtumaan.

Muuten tässä ei oltaisi varmaan edes hazardilla ulkomaillakaan asumassa.

No tämä pätee kaikkeen muuhun paitsi sitoutumiseen ja hiiriin, rottiin tai sen näköisiin.
Pelkään myöskin satuttaa eläintä aivan sietämättömästi, vaikka kärsin niin pahoin
kärsivästä eläimestä, että saan paniikkikohtauksen.

Olen ollut haiden keskellä sukeltamassa, sota tantereella, ihmisten kateuden
ja sabotoimisyritysten kohteena, rahattomana laskujen kanssa, jätettynä ja petettynä,
onnettomuuksissa ja fyysisten hyökkäysten kohteena, elänyt epätoivon keskellä,
että mistä seuraavan asunnon saa, yksinäisenä, kerännyt pennejä kasaan saadakseni
pastapussin ostettua seuraaviksi 6 viikoksi elämiseen jne just name it,
mutta jos jossain parisuhde asiassa osoitat minua aseella päähäni ja kysyt, että kumman valitset,
luodin vai minut, niin vastaan edelleen, että luoti kiitos.

Tämä on oikeasti tapahtunut minulle. Tosin en saanut luotia ja se aseen pitelijäkin
jäi roikkumaan elämääni, kunnes se päätti kuolla oman käden kautta.


Pelkään elämisen vapauteni puolesta niin paljon, että ennemmin kuolen kuin menetän sen
jollekin (epämiellyttävälle), joka haluaa kontrolloida sitä.
No tästä kertoo paljon se, että olen perunut hääni muutamaan otteeseen,
kuin myös kihlautumiset ja en ole edelleenkään pystynyt kohtaamaan kunnolla tuota
pelkoa kokematta toimintakyvyttömäksi tekevää ahdistusta ja masennusta
ja paniikkikohtauksia.
Nuorempana minulla oli vaikeuksia sitoutua samaan työpaikkaan
ja ahdistus iski jo työhaastattelussa kysymyksestä, että mitä teen 5 vuoden päästä,
jos se esitettiin siihen malliin, että sillä odotettiin/toivottiin minun olevan edelleen
samassa virassa ja/tai kun työnantaja kyselee henk.koht. elämäni kuvioista,
koska koen sen kontrollointina. Osa työnantajista pelkää perheenlisäystä,
osa taas toivoo, osa haluaa olla osa henk.koht. elämää.

Elämä tosin opetti, että työhön sitoutuminen ei ole niin elämää
ja sen kuvioita sotkeva  ja stressaava juttu kuin vakava parisuhde.
Kyllä miehessä on enemmän työtä ja stressiä ja sen on 24h/7 ja siitä ei saa edes palkkaa.

Tästä syystä rakastan työntekoa ja uran rakentamista ja opiskelua.
Näistä sitoumuksista saa vain itselleen hyvää.


Ystävyyssuhteisiin minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia sitoutua
ja ne kestävät vuosia. Vanhimmat ystäväni ovat lapsuuden aikaisia,
eli 20-30 vuotta vanhoja suhteita.
Kaikki parisuhteeni alkavat ystävyydestä ja jos ei, niin roihunnan jälkeen
muuttuvat ystävyyssuhteiksi. Kaikki parisuhteeni muuttuvat ennen pitkää ystävyyssuhteiksi.

Sitoutumispelollani on varmasti osuutta asiaan, koska ihminen tarvitsee toisia
ihmisiä, vaikka pelkäisi sitoutumista ja tuolloin ihminen hakee sopivamman ilmaisumuodon.
Arvostan enemmän parisuhdetta, joka perustuu ystävyyteen, toisin sanoen,
hengitysilmaan ja vapauteen välissä ja vapauteen olla oma itseni.
Ainoakaan ystäväni ei halua muuttaa huonoja puoliani, eikä ole nalkuttamassa niistä,
vaikka tietää ne ja eivätkä ole määräämässä ja kyselemässä menemisiäni
ja ne ovat aika oleelliset jutut.

Monet väittää, että olen ihminen, joka ei päästä lähelleen todellisesti kovin helposti
ja luottamukseni pitää vähän niin kuin ansaita, kuten se paikka lähipiirissä.
En tunnista itse tuota piirrettä itsessäni, kai olen siihen niin tottunut,
mutta tunnistan sen sijaan pienen varautuneisuuden uusiin ihmisiin,
kun niistä ei aina tiedä, puhuuko ne liikaa ja tuoko ne mukanaan ongelmia
tai/ja ongelmallisia ihmisiä, joita en omaan elämääni halua.

Minulla tapana ottaa pari kysymystä ongelmien ilmennettyä
ja jos en saa tyhjentävää vastausta kysymyksiini, niin minulla on tapana
kadota/ottaa etäisyyttä/vältellä.
Jos kysymykseeni on tullut tyhjentävä vastaus ja tyyppi teettää uuden ongelman,
niin se on usein lopullisesti auf wiedersehen ja sitä toivotettua jälleen näkemistä
ei kannata ihan tosissaan ottaa, muuta kuin kohteliaisuutena. 

Ongelmat ja ongelmalliset ihmiset usein kontrolloivat muita niiden ongelmien kautta
ja en minä muutenkaan halua stressiä itselleni asioista, joihin minulla ei ole osaa eikä arpaa.

Minulla on  MC:llä  :ssa ja tekee    :n
ja  :n  kanssa, joten triplasti vapautta ja ilmaa ympärilleen kaipaavissa
ilman merkeissä.
Lisäksi se on  kanssa ja  ,
joten tulen hyvin kiukkuiseksi ja ahdistuneeksi, jos vapauttani liikkua
tai välttämättömiä tapahtumia/asioiden etenemistä rajoitetaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

aikas vierasta puuhaa itselleni. 

lähdenkin ostamaan sirkuslippuja, ne esittäjät ei paljon saa pelätä!

[Theus]

On tietysti paljon astrologisia indikaattoreita jotka osoittavat pelon eri muotoja.
Esimerkiksi uranus - kuu kontaktit voisivat viitata hysteriaan.

Kuintenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että koska meidän todellinen identiteetti on rauha ja rakkaus niin kaikki pelon muodot ovat vain oman ajattelumallimme harhoja ja ne tulisi antaa kohdatessa anteeksi, sillä anteeksi antaminen on pois antamista ja kun puhdistamme mieltämme tällä tavoin tulemme tietoisemmiksi kerta kerralta todellisesta itsestämme.
Mikä voisikaan olla tärkeämpää?  
Rakkaus on vapautta. Pelko supistuu ja rajaa. Rakastamalla itseään ihminen vapauttaa itsensä.

http://www.youtube.com/watch?v=HJ25QDeku1I

[Hiisitär]

Komppaan Theusta! Astrokartan tarkoitus on toimia oppaana itseymmärrykseen ja ymmärrykseen muista ihmisistä. Se ei siis ole mikään riippakivi jalassa tyyliin "no kun minulla nyt on kartalla nähtävissä tällainen ominaisuus niin ei siitä pääse yli eikä ympäri... Sellainen minä vain olen".

Kartan on tarkoitus näyttää missä elämänosa-alueissa on vielä työstettävää, sillä kaikki on mahdollista saada tasapainoon keskenään. Sieltä löytyvät ne meidän elämän OPPItunnit, jotka tuleekin oppia. Kun ne on opittu, ne eivät enää vaikuta vaan aspekti muuttuu positiiviseksi tai vastaavasti kertoo, mitä haasteita olet jo voittanut, ja voit taputtaa itseäsi selkään. Se voi näyttää, että "hei, minäkin olin aiemmin tällainen, se näkyy kartastani, mutta voitin tämän, joten muutkin jotka painivat saman asian kanssa, voivat sen voittaa ja kenties voin olla heille esimerkki".