seuraava »

[Theus]

Toit Atha astrologian ehkä tärkeimmän pointin esille, tästä tulisi käydä 'astropiireissä' paaajon enemmän keskustelua!

Itseäni häiritsi joskus sellainen asia kun stressi-aspektit merkitään aina karttaan punaisella, mutta nykyään visualisoin neliöt ja oppositiot violetiksi kun haaste on viimein armahdettu.

Ihanaa! 

[Asterix]

Toit Atha astrologian ehkä tärkeimmän pointin esille, tästä tulisi käydä 'astropiireissä' paaajon enemmän keskustelua!

Itseäni häiritsi joskus sellainen asia kun stressi-aspektit merkitään aina karttaan punaisella, mutta nykyään visualisoin neliöt ja oppositiot violetiksi kun haaste on viimein armahdettu.

Ihanaa! 

Totta puhelet.
Minua on välillä häirinnyt se, että jotkin karttani tulkitsijat puhuvat noista
stressi-aspekteistani nykyisinä ja läpi elämän jatkuvina,
vaikka elämässäni pahimmat myrskyt ovat tapahtuneet 0-14 vuotiana,
kunnes siitä se alkoi pikku hiljaa laantumaan.

Isäni kuoli syntymäni aikoihin ja muu perheeni tietenkin oli aikamoisissa vaikeuksissa
tuosta syystä, joten kyllä se kartallanikin näkyy.
Valitettavasti osasta myrkyisistä tapahtumista minula ei ole tietoista muistikuvaa.
Esim. olin kuolla hukkumalla 4 vuotiaana, mutta minulla ei ole muuta muistikuvaa asiasta kuin,
että herättyäni itkin ja vapisin kauttaaltaan kuin syötävä.

Minusta on muutenkin parempi, ettei niitä kaikkia elämän oppiläksyjä muista
tietoisessa muistissa, riittää, että on oppinut välttämään ja estämään vastaavat tapahtumat.

Nykyään välttelen kaikkia ongelmia ja ongelmallisia ihmisiä.
En minä yhtään kaipaa elämääni. Nykyinen elämäni on varsin mukavaa ja mutkatonta
ja sellaisena haluan sen pitääkin.

[Corvus Leonis]

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikki on mahdollista, oletan yleensä pahinta, ettei sitten vaan pääse tulemaan ikävänä yllätyksenä. Aavistan asioiden laidat ja ihmiset yleensä välittömästi aivan oikein, mutta yleisen hegemonian säilyttämiseksi (tätä nousuvaakaa) saatan olla kuin ei mitään siihen saakka kunnes koen asiakseni viestittää, että olen aavistanut asioiden laidat ja ihmiset aivan oikein. Olen yrittänyt saada tätä välimatkaa kurottua umpeen, koska minun piireissäni hegemonia saavutetaan pääasiassa pelottelulla. :

[Riitta]

Olen jutellut tästä pelkoaiheesta argentiinalaisen mieheni kanssa, ja hänen suomalaisuuden ulkopuolelta katsovat silmänsä ihmettelevät miksi suomalaiset pelkäävät niin kamalasti.

Olen samaa mieltä, ja tehnyt saman huomion asuessani latinalaisessa amerikassa: yleinen ajattelutapa on todella positiivinen ja huomiseen uskova. Sellainen dynaaminen: nyt toimitaan eikä jäädä märehtimään menneitä sotia.

Olen koettanut miettiä syitä siihen, miksi Suomessa pelätään niin jumalattomasti tulevaa. Sillä tämänhän on järjettömän turvallinen paikka!

Luulen, että koska me synnymme valmiiseen maailmaan, meille jää aikaa pelätä ja keskittyä märehtimään omia tunteitamme sekä tekemään kaikenlaista draamaa. Lisäksi Suomessa maalataan piruja seinille kertomalla uhkakuvista (media) jotka tulevat esimerkiksi Amerikasta, joka on vielä suurempi uhkakuvilla pelkoa lietsova maa.

Mielestäni pelot saa kuriin oman ajatuksen voimalla, ja sillä voimalla muutetaan sitä todellisuutta, missä eletään.

Kyllapa on pakko yhtya joka sanaan joka on kirjoitettu tassa, huomasin jopa omasta tyttarestani-han on muuttanut Suomeen jo 7 vuotta sitten-hanesta on mennyt kaikki entinen avoimmuus pois-jopa mieheni ihmetteli sita.

[Theus]

Niin ikään ulkomailla asuneena tunnustan, että esimerkiksi Espanjassa vaikuttaa me-henki ja katolisena saa anteeksi kun lausuu ave mariat, ne on laumaeläimiä ja esim. vanhempien arvostus on kunnia-asia.
Toisaalta rehellisempää ja luotettavampaa kansaa saa hakea kuin me suomalaiset. We have this thing called reilu meininki. 

[Asterix]

Niin... minä en tiedä, että ruokitaanko Suomessa niitä pelkokuvia tiedostamatta?

Suomessa pitää olla erityisen varuillaan jokapäiväisissä asioissa,
että maksaa laskunsa ajoissa tai tulee luottotietoihin merkintä, jolloin koko elämä vaikeutuu.

Töissä pitää olla varpaillaan koko ajan, ettet ole jonkun toisen hampaissa
tai/ja potkittavana ulos seuraavassa saneerauksessa.

Kaduilla pitää varoa humalaisia, aineissa olevia ja mielenvikaisia,
koska ne voi käydä päälle tai muuten agressiivisia pelkästä ohi kävelystä.

Omaa menestystä pitää piilotella ja vähätellä, ettei joku ala tehdä pahaa/sabotoida.

Jos arki eletään koko ajan varpaillaan, niin kyllä kait sitä herkemmin pelkää muutakin?

Heitän vain arvailuja.

Olen hiukan erimieltä Theuksen kanssa suomalaisten rehellisyydestä ja luotettavuudesta.
Tosin perustan sen omaan kokemukseeni ja minun kokemukseni yksi siitä 5 miljoonasta.

Kyllä itävaltalainen on mielestäni kipeää tekevän rehellinen
-muille ja itselleen. Itävaltalainen töksäyttää ja se saisi hiukan opetella mielistelevää
ja omakehuista valkoisten valheiden päästelyä, minkä suomalainen osaa loistavasti.
Itävaltalainen kun päästää valkoisen valheen, niin se tuo kuitenkin esiin,
että valehtelen siksi, koska en halua loukata/en viitsi sanoa suoraan.

Itävaltalaisen luotettavuus, jos kysymys on jostain pikku jutusta,
esim. lupaa soittaa ja nähdä ensi viikolla on vähän niin sun näin,
mutta jos olet vaikeassa tilanteessa, niin itävaltalainen auttaa ja on joustava.
Suomalaiset on vähän, että no voi-voi ja saattaa jopa pahentaa tilannettasi
jollain joustamattomuudella ja syyllistää päälle.

Itävaltalainen kun lainaa sinulle rahaa hätään, niin hän ei ole vaatimassa ja muistuttamassa
siitä heti seuraavalla viikolla ja joka päivä, eikä vaatimassa selityksiä.
Hänen tyypillinen vastaus on, että anna sitten joskus ja unohtaa sen.
Suomalainen ystävä on, että silloin ja tuolloin viimeistään
ja muistuttaa lainan jälkeen koko ajan asiasta.

Jos et ole pystynyt maksamaan jotain laskua, niin jos vain pysyt yhteydessä velkojaan,
niin saat itsellesi justiinsa sopivan maksu tai lyhennys aikataulun,
eikä kukaan ole tyly ja syyllistävä ja vaatimassa sitten justiinsa luottotietojen
menetyksen uhalla jotain summaa välittömästi.
Ei onnistu Suomessa.

No tiedä sitten minkälaista luotettavuutta kukin arvostaa,
mutta minä arvostan enemmän luotettavuutta isoissa asioissa ja hädässä,
enkä minä nyt piittaa, jos joku lupaa liikoja rakkaudessa ja tapaamisissa jne
ja parantelee saavutuksiaan tms valheilla, kun sillä ei ole merkitystä isojen linjojen suhteen.

Suomalainen on suorastaan teennäisen rehellinen pikkuasioissa (small talkissa),
mutta tahtoo vähän kadota ja hiljentyä, kun olisi tosi kyseessä tai hätä,
joka ei kosketa muuten kuin sillä, että sattuu olemaan hädässä olevan kaveri.
Mielestäni ei se talvisodan henki enään suomalaisissa elä, kyllä ne sankarit on jo kuolleet.

Suomalainen rehellisyys on myöskin sitä, että kaivetaan viat muista mikroskoopilla ylös
-etenkin, jos kritiikkiä on osunut omalle kohdalle tai vain kokee niin.
Siksi varmaan suomalainen varoo koko ajan sanomisiaan ja tekemisiään
ja siinä on yksi pelko lisää tavalliseen arkipäivään.

En minä tiedä, kuhan nyt heittelen ajatuksia ilmaan yön tunteina.
Huomenna kansallinen pyhäpäivä.

[Artemis]

Niin, suomessa on aina se "älä nuolaise ennenkuin tipahtaa" meininki  ettei saa ajatella olevansa tyytyväinen ettei vaan satu jotain.

No, olen päässyt eteenpäin näistä peloistani. Toki niitä vielä on, mutta se ei ole enää samanlaista.

[Artemis]

Tuo aloitukseni on vuodelta 2005  :

[mateve]

sohasempa mukaan...
Suomi on  maa ja ihmiskunta  joten pelot kuuluvat siihen katekoriaan, voittaminen. Nyt elämme  kuuta ja saamme katsella niitä pelkojamme ja mahdollisuuden niinkuin Theo sanoi rakastaa ne pois. Menneiden inkarnaatioiden pelot nousevat poistettavaksi kun ihminen on valmis siihen.
Nuo pelot eivät ole edes totta, vaan ne ovat menneitä ajatusmuotoja ja myös ihmiskunnan pelkoja joita herkemmät ihmiset omivat omikseen. Kannattaa siis katsoa onko tuo minun vai ajan pelkoja.
Kyllä on joskus saannut myös hokea, tuo ei ole totta, tuo ei ole totta, tuo ei......

   Mateve

[Ave^^]

Tästä aiheesta taitaa oikeastaan jokaisella olla kokemusta.
Ja kun sehän lopulta tarkoittaa juuri sitä, että mitä enemmän pelkäät, sitä huonommaksi kaikki muuttuu. Lopulta huomaa että on menettänyt sen kaiken minkä on pelännyt menettävänsä ja tajuaa ettei ole edes nauttinut siitä hetkestä kun se oli käsillä. Totta kai loogisesti ajattelee, että mitä hyötyä tästä nyt sitten oli? Seuraavalla kerralla pitäisi olla helppoa olla pelkäämättä. Vaan ei tietenkään. Se vaatii hyvin paljon uskallusta heittäytyä siihen ettei nosta niitä suojamuurejaan pystyyn. Vaikka järki samaan aikaan sanookin, etteivät ne muurit mitään tosiasiassa suojaa, pahentavat vaan. Mutta kestäisitkö sitä tikarin iskua suojaamattomaan pintaan? Parempi tasapaksu elämä ilman iloja ja suruja kuin huippu josta seuraa hurja pudotus? Olen eri mieltä. Vain ne hurjat pudotukset ovat niitä, jotka oikeasti opettavat meille jotain. Rohkeasti vain vuoristorataan mukaan. 

[Asterix]

Niin kanssa luulen, että pelko ruokkii ja houkuttaa kyllä paikalle ne pelottavat kokemukset.

Ja tuosta Suomi-purkauksestani, niin minulla on jo vanhentunutta tietoa.
Tiedän vain sen oman kokemuksen, mikä oli, kun muutin pois.
Suomessa jo varmasti muuttunut paljon systeemit siitä.

Nyt nuo Suomi-aikaiset pelkoni tuntuvat ihan absurdeilta.

Pelkäsin kulkea iltaisin kaupungilla yksin, pelkäsin liikaa juovia,
pelkäsin tummempia maahanmuuttajia, pelkäsin aggressiivisia teinejä, mielenvikaisia,
vaihdevuosi-ikäisiä naisia, juoppoja, puliukkoja, huumeiden käyttäjiä, mustiin pukeutujia,
moottoripyöräjengiläisiä ja ilkeitä mummoja ja aggressiivisia ja vainoavia miehiä..

Pelkäsin myös laskuja, että kuinka niistä selviän, pelkäsin luottotietojen menetystä,
pelkäsin työttömyyttä, pelkäsin muiden kateutta ja sabotoimisia,
pelkäsin tanakoita pojalta näyttäviä naisia, jos ne käy päälle tai uhkailee,
pelkäsin töissä potkuja ja savustamista, pelkäsin sairastumista, jos annetaan väärät
lääkkeet/hoito, pelkäsin sairaalabakteeria, pissa -ja hiivatulehdusta
pelkästään jo terveyskeskuksen vessassa, pelkäsin hammaslääkärille menoa,
jos ne tekee jonkin ruman paikan hampaasen ja siitä pitää maksaa vielä jumalaton hinta.

Pelkäsin, että syytetään jostain sellaisesta, mitä en ole tehnyt,
sekoitetaan muiden riitoihin, joku puhuu selän takana pahaa,
joudun ryöstetyksi, raiskatuksi, puukotetuksi tai onnettomuuteen ja kukaan ei auta.

Jotenkin nuo pelot hävisi, kun muutin pois.
Johtuu varmaan siitä psykologisesta muuttoprosessista.

[Theus]

Mä aina yritän ihmiset saada katsomaan asioiden valoisia puolia, siksi Suomesta vielä:

Suomessa on maailman paras koulutus.
http://www.pisa2006.helsinki.fi/finland_pisa/results/2006/2006.htm

Suomion maailman vaurain maa.
http://www.ft.com/cms/s/0/54fd57dc-c18c-11de-b86b-00144feab49a.html

Toki asenteissa on paljon hiomista, mutta moni asia on todella hyvin.

[Asterix]

Kiitti Theus, vieläkö saat tuolla Hki-miitinkitopicissa kaikki näkemään hyvät puolet,
niin minäkin uskallan osallistua.  :

[Asterix]

Mutta hetkinen Theus.. eihän tuo linkittämäsi juttu kerro vauraudesta,
vaan yleisestä hyvinvoinnista.

Prosperity index = hyvinvointi-indeksi

[Asterix]

minä pelkään että maapallo on muuttumassa jättimäiseksi kaatopaikaksi. pelolleni on lukuisia fakta perusteita...mutta onneksi se ei todennäköisesti ehdi toteutua täysin minun elinaikanani. ja se ei ole vielä näkyvissä täällä Suomessa.

joten mitäs tässä...

enhän minä sitä siivoamaankaan joudu. siinä se positiivinen puoli

Tätä minäkin pelkään. Muovit kaikkialla ja keinokuituvaatteet.

Kerran näin hassua unta, että maailma peittyi vanhoihin toppatakeihin.
Ei ollut kuin kapeita polkuja niiden toppatakki vuorien välissä,
eikä maapallo enään hengittänyt, eikä mikään kasvanut ja happea oli huonosti.
Siihen tuli puhuva kettu ja karhu ja sanoivat, että jos tämä olisi pystytty estämään,
niin he olisivat mielellään antaneet turkkinsa ihmisen luonnolliseksi lämmikkeeksi.

On varmaan ollut puhetta turkistarhauksesta siihen aikoihin.