seuraava »

[Artemis]

Pakko kertoa mutta siis vauvat rakastavat myös minua 
Aina jossain on pieni kääryle joka tuiottaa ja alkaa sitten nauraa. Tätä tapahtuu busseissa, kaupoissa ja missä milloinkin.
Lapset tulevat muutenkin luokseni helposti. He katselevät pitkään ja uskaltavat puhua heti.
En tiedä mistä se johtuu.. Aura?

Useat pikkutytöt joita tunnen, ovat nimenneet barbeja minun mukaani Näyttävät kuulemma minulta vaikken isorintainen, isotukkainen amatsoni olekkaan

Erään ystäväni vauva tuiotti minua aina hirvittävän tarkkailevasti ja vakavasti, liekö nähnyt sen hetkisen aurani joka ei ollut niin kirkas tai kaunis??? Nykyään tuo taapero vain hymyilee minulle ja kantaa nukkeja syliini.

[Adele]

No mulla on sellainen taipumus saada vauvat hiljaisiksi 
Tarkoitan tässä vauvaa joka itkee kovasti tai kitisee, olen aina ollut sellainen vauvahiljentäjä.
Tuttavani ihmettelevät miten sen teen, mutta äitini on samanlainen. Ei tarvii kuin ottaa vauva syliin tai katsoa silmiin ja jutella jotakin, tai vain supsuttaa korvaan (vaikkapa enkeleistä) niin vauvat yleensä hiljenevät...ainakin hetkeksi 
Mutta yleensä jos tulee tällainen parkutilanne, mulle ehdotetaan, että ota sä syliin kun se hiljenee sun sylissä  ja niin...arvatkaa vaan oonko kysytty lapsenvahti 

Mutta olen siis myös huomannut tuon vauvojen tuijotuksen. Olen ammatissa, jossa tulee usein vauvoja vaunuissa äiteineen työpaikalleni ja tuijotus on todella intensiivistä ja usein perään tulee haltioitunut hymy tai nauru.

Myös oman poikani syntymän yhteydessä muistan tuon katseen, jossa täälläkin mainittiin.
Jestas että se oli vanha katse  ei juuri syntyneen vauvan katse vaan niin syvä ja tietävä, että melkein pelästyin, kun hän tapitti minua haastavasti.

[Artemis]

Adele, tiedän tuon katseen!! Ystäväni vauvalla olivat vanhat silmät. Aina kun mainitsin vauvan viisaasta katseesta ystävälleni, hän vain naureskeli Mutta se vauva tietää enemmän kuin uskoisikaan Sen näkee hänen silmistään.