seuraava »

[Asterix]

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät meinaa pärjätä alle 9 h unilla sitten millään.
Jos saan nukkua ilman häiriötä/herätystä, niin nukun yhteen putkeen
10-13 h heräämättä.
Jos olen kovin väsynyt, niin 14-17 tuntia menee helposti.
Noin viikko sitten loman jälkeisenä vapaapäivänäni nukuin ennätykselliset 22 h
non-stop heräämättä lainkaan ja huolestutin lähipiiriäni,
mutta ai että miten virkeä olin!
-Tosin jouduin juoksemaan pissalle ja pissasin kauan..

Lapsena nukahtelin kesken leikkieni mitä ihmeellisimpiin paikkoihin
ja asentoihin, eikä päiväunille ja nukkumaan meno koskaan
ollut mikään ongelma tai show, kuten yleensä lapsilla on.

Näen paljon unia. Joka yö n. 2-4. Ne ovat aina hyvin rationaalisia ja etenevät järkeen käypästi kuin elokuva. Lisäksi aistin kaikki värit, äänet, tuoksut ja kosketukset
unieni sisällä. Näen lähes viikoittain nykyisin myös "erityisempiä" unia,
kuten enne-unia ja vierailuja/tapailuja henki/spirituaali/tms. olentojen/henkilöiden
kanssa ja paikoissa.

Olen aina nukkunut pitkään ja ottanut päiväunet aina kun mahdollista.
Työni ei ole vaikuttanut asiaan mitenkään, vaikka joudun/saan juhlia
2-4 kertaa viikossa myöhään VIP/promotio-bileissä.
-> tuolloin voin nukkua aamun ja mennä töihin vasta iltapäivällä.

Nukun erittäin sikeästi, etenkin nyt uudessa asunnossani, jonne ei kuulu
muu kuin puutarhan heinäsirkat ja linnut. Lisäksi makuuhuoneeni
saa totaalisen pimeäksi, vaikka ikkunat olisivat auki raikkaamman ilman takaamiseksi.

Veljeni on aikalailla samanlainen unikeko.

Ongelman asiassa on se, että vuorokausi on edelleen vain 24 h,
josta aikaa pitää löytyä työn lisäksi omien asioiden hoitoon, ystäville ja harrastuksille.
Perhe-elämää en uskalla edes ajatella..

Minulla ja veljelläni on ollut vaikea saada ymmärrystä
unen tarpeellemme, kun aika useat ihmiset nukkuvat vain 5-7 h
ja ovat reippaita ja energisiä sillä.

Miten te nukutte yönne?

[Elämänilo]

Hei "Sasha"

Minäkin olen suuren unimäärän tarvitsija 
- 9 h:a on aivan minimi
- 12-13 h:a nukun helposti ja päiväunet päälle  :

Olen illan kukkuja ja aamun nukkuja

Lisäksi olen hyvin herkkä heräilemään erilaisiin ääniin
- nukahdan kyllä nopeasti, jos herään

Kissan öisiin touhuihin olen tottunut


 Elämänilo   

[Hiisitär]

Ah, luojan kiitos, Sasha! Helpotit elämääni, en siis olekaan ainoa, jonka jokaikinen yön unentarve on 12h! Menkkojen aikaan tosin unentarve vaihtelee hormonaalisista syistä - välillä nukun 14h ja sitten joku yö vaan 5h. Yleensä kuitenkin nukun menkkojen aikaan vielä enemmän. 12h yöunien päälle voin vetää kevyesti päiväunet, jotka eivät ole yleensä mitään puolentunnin torkkuja vaan kestävät vähintään 1,5h. Yli 3h päikkärit eivät ole mikään ihme.

Olen huomannut, että nukkumiseeni vaikuttaa hyvin paljon se, mitä tuolla Toisella Tasolla tapahtuu yönaikana. Jos siellä on jotain tärkeää meininkiä menossa tai alkamassa, minä tiedän sen siitä, että minut laitetaan nukkumaan. Saan herätä käymään vessassa ja syömässä, jos minulla on nälkä, mutta kun pääsen vuoteeseen, simahdan välittömästi. Muistan myös milloin olen ollut puuhailemassa jotain tärkeää Toisella Tasolla uneni aikana tai tavannut joitakin henkilöitä/oppaita/jumaloppaita.

En yleensä nukahda heti, vaan nukahtamiseen menee aikaa sellaiset puoli tuntia, ainakin. Eräänlaista rauhallista meditatiivista olostelua ja mietiskelyä, joskus tulee myös meditoitua tietoisesti ennen nukahtamista. Heräilen myös yöllä, yleensä käymään vessassa, sillä ravaan päivisinkin usein vessanpöntöllä pienen rakkoni takia Minun täytyy olla todella sairas tai umpiväsynyt, jotta nukkuisin yöni putkeen. Tai että en saisi nukuttua kunnolla. Heräilemisestä huolimatta uneni on sikeää.

Minäkin näen joka yö useita unia, vähintään kaksi, enimmillään seitsemän, jotka ovat selkeitä, elokuvamaisia, värikkäitä ja monipuolisia. Tai no, erikoisia lähinnä, näen aika harvoin unien normaaleja teemoja ja niistäkin yleensä vain vesi ja talo näkyvät unissani useimmiten Muistan unet selkeästi ja jos kirjoitan ne ylös, voin unia lukemalla katsella unen uudestaan päässäni, samallaisena kuin olen nähnyt sen unennäön aikana. Kirjoittaminen on tosin jäänyt pois, kun muistan yleensäkin uneni selkeästi, aivan kuten muistan nähdyt elokuvatkin.
En kuitenkaan näe enneunia tai saa selkeitä viestejä unissani tehdä niin tai näin. Ehkä hyvin pelittävä intuitioni, telepaattinen yhteyteni sekä kykyni mennä meditoimalla tapamaan kasvoista kasvoihin oppaita ongelmien hetkellä poistaa minulta unien kautta tulevat viestit. En vain tarvitse niitä.

Nolointa tämä suuri unentarve on vieraissa ollessa. Vaikka miten on hyvä ystävä kyseessä, en todellakaan voi nukkua 12h jokainen yö. Sehän tarkoittaa sitä, että jos valvomme aamukolmeen minä heräisin normaalisti vasta kolmelta iltapäivällä, mutta ystäväni eivät tarvitse unta niin paljoa, joten heräämme yleensä siinä aamukymmenen aikaan. Kyllä sitä muutaman päivän jaksaa, mutta sitten iskee väsymys. Kaikenlisäksi olen yöihminen eli parhaimmillani vasta klo 18 jälkeen aina sinne aamukolmeen asti, mikä ei osu yksiin normaalien työaikataulujen kanssa. Onneksi olen työtön, saan nukkua rauhassa!

Kouluaikoina tämä unentarve oli murrosiän takia sen 14h joka yö, mikä oli sula mahdottomuus. Asuin 25km päässä yläasteelta, jonne koulumatka piti taittaa kävellen, taksilla ja bussilla. Siihen meni sellaiset 1h-1,5h aikaa kaiken vekslaamisen kanssa. Korvessa asuessa talvet olivat pahimpia, kun pimeys oli niin hirveä. Ei valoja mailla eikä halmeilla, omaa kättänsäkään ei nähnyt, kun käveli taksille. Yritäpä siinä sitten olla virkeä! Eteenkin, kun aika ei mitenkään riitä siihen, että saisi nukuttua 14h joka yö. Se tarkoittaisi käytönnässä sitä, että sängystä kouluun ja sieltä suoraan sänkyyn ilman muuta elämää tai olostelua. Nukuinkin aina viikonloppuisin yleensä lauantain putkeen pienien ruoka- ja vessataukojen kanssa. Isä ei tietenkään pitänyt siitä, kun hänelle riittää muutaman tunnin uni. Piti minua vaan laiskana ja saamattomana.

Ystäväni, joka nukkuu myös paljon, kertoi lukeneensa joskus tutkimuksen, jonka mukaan pitkään nukkuvat ihmiset kuolevat nuorempina kuin muutaman tunnin yössään nukkuvat. Totesimme vain, että ainakin saamme kuolla onnellisina ja järjissämme, jos tuo tutkimus pitää paikkaansa!

[seku]

Minä olen ihan samaa maata kuin sinä... unta on saatava vähintään kymmenen tuntia tai ei tule kesää...  Tulen kyllä pakon edessä toimeen vähemmälläkin - 7-8 tunnilla, äärimmäisessä pakossa jopa 5:llä... ...mutta ihan vapaaehtoisesti minua ei sängystä silloinkaan saa... Sikeimmässä unessani en herää edes herätyskelloon karmeaan piipitykseen, ja jos heräänkin niin jatkan unien venyttämistä torkkuhälytyksillä niin pitkään kuin mahdollista...jopa niin että lopulta en herää ollenkaan vaan jatkan nukkumista seuraavat pari tuntia, ja herään kiroillen huomatakseni olevani hitonmoisesti myöhässä. Olen joskus huvittuneena todennutkin, että jos atomipommi sattuisi räjähtämään ihan naapurissa, meikätyttö luultavasti vain ehkä säpsähtäisi hereille ja kääntäisi sitten unisesti kiroillen kylkeä, kiskoisin peiton korville ja nukahtaisin samantien uudestaan.

Ja jos minut sängystä saakin, niin pyrin kyllä hipsimään heti tilanteen salliessa takaisin päiväunille. Jos unentarpeeni ei täyty, tuntuu jatkuvasti siltä kuin pää olisi täynnä hämähäkinseittejä tai jotain...ajatus ei millään tunnu luistavan täysin kirkkaasti...  Ellen sitten ole saanut paria kuppia kahvia piristeeksi...sitten kyllä luistaa ajatus hetken aikaa. 
Saadessani nukkua vapaasti niin pitkään kuin haluan, noin 8-9 tuntia menee sikeässä unessa, heräämättä... sen jälkeen heräilen kyllä välillä - saatan käydä hiukan syömässä, vessassa, hoitaa jonkin muun tarvittavan asian, mutta sitten sänky kutsuu taas. Jos vain mahdollista, niin yli 12-13 tuntiaki unessa vuorokauden aikana menee ihan kepoisesti... Todella väsyneenä, esim. sairaana ollessa, ei riitä sekään, ja minullakin saattaa venyä unet sinne n. 15-17 tuntiin. Olen kuin kissa - torkun pitkin päivää ja vasta iltapäivällä/illalla vireystasoni kohoaa jokseenkin inhimilliselle tasolle... 

Minäkin näen myös paljon unia, yrityisesti juuri siinä katkonaisemman unen vaiheessa kun uneni on kevyempää. Useimmista en muista paljoakaan jälkikäteen (olen vastaherättyäni kertakaikkiaan liian laiska ryhtyäkseni ajatustyöhön ja kirjoittamaan niitä muistiin), mutta unet ovat silti yleensä hyvin johdonmukaisia. Kuten sanoit: elokuvamaisia. Ja aivan samoin kuin sinä, saan unissani myös paljon aistikokemuksia... sellaiset unet jäävät myös parhaiten mieleeni. Myös jonkin verran enneunia näen - ainakin pari kuukaudessa, ja usein saan niistä jälkeenpäin, valveilla ollessani, dejavu-kokemuksia. Näen siis unissani välähdyksiä jostain, joka tapahtuu jälkeenpäin. Saatan jopa tuntea vivahteita tunteista, joita tulen tuntemaan tuossa tulevassa tilanteessa. On kuin saisin opastusta valvetilan elämääni, jostain korkeammalta taholta, varsinkin kun ottaa huomioon että usein enteellisimmissä unissani on tavalla tai toisella läsnä edesmennyt isäni tai joku muu, elävä, mutta minulle hyvin rakas ihminen...

Ongelmallisinta älyttömän unentarpeeni kanssa on se, että olen vielä pahuksenmoinen yövirkku. Päivällä tosiaankin nukuttaa jatkuvasti, mutta illalla ja yöllä kun pitäisi nukkua, minun vireystasoni sen kun vain paranee, ja saatan lähes huomaamattani istuskella koneella ja puuhastella muutakin niin että havahdun lopulta siihen että aamuhan sieltä ikkunan takaa alkaa jo sarastaa. Unirytmini on kertakaikkiaan päin prinkkalaa, ja arvata saattaa millainen vaikutus sillä on koulunkäyntiin, työelämään ja muuhunkin sosiaaliseen kanssakäymiseen...  : Ja varsinkin juuri nyt, kun lukujärjestykseni on näin opiskelujen alkukankeuden ansiosta vielä melkoisen tyhjä, ja työtkin olen koulun alettua lopettanut, aikaahan on nukkumiseen riittänyt taas enemmän kuin riittävästi, joten ei ole oikein tuo tapojen parantaminenkaan ottanut tuulta alleen...  :
Olenkin ajatellut, että olisin täydellisen omiani johonkin yövuorotyöhön - minähän valkkaisin mielelläni muidenkin puolesta kaikki yövuorot.  Minkäs teet, yöllä on vain niin mukavan rauhaisaakin... Juuri sopiva aika puuhastella juuri sitä mikä mieleen sattuu pälkähtämään... kunhan et herätä ketään.  :

Joskus olen kyllä onnistunut pitämään unirytmini kohtalaisen ihmismäisenäkin... Mennyt tarpeeksi ajoissa nukkumaan niin että olen saanut vähintään sen 9 tuntia unta, ja herännyt sitten aamukuudelta pirteänä kuin peipponen. Siitäkin huolimatta tarvitsen silti 2-3 tunnin päiväunet jossain sopivassa välissä päivää, jotta tunnen itseni täysin toimintavireäksi. Mutta jostain syystä ei tuo päivärytmi silti tunnu ollenkaan omalta... minulla on todella pakko olla paljon mieluisaa tekemistä heti aamusta, että tahdon/jaksan herätä niin ajoissa. Ja kouluunlähtö kello seitsemän aamulla ei totisesti ole sitä...  Ja tarpeeksi ajoissa nukkumaan meneminenkin edellyttäisi sitä, että saan/joudun harrastamaan jotain aktiivista liikuntaa raittiissa ulkoilmassa koko päivän...mutta kuten tietotekniikan opiskelijalta arvata saattaa, jää raittiin ulkoilman haukkaamiset yleensä kyllä aika vähiin.  Nörtin-puolikas mikä nörtin-puolikas... 

Noh... olisi tässä pikkuisen koitettava koulun alun kunniaksi taas unirytmiä ihmisöittää... (Huom. painotus sanalla koitettava..  ) Saattaisi tosin auttaa kovasti, jos olisi jonkinnäköinen elämänkumppanikokelas, joka aamuisin olisi potkimassa vähän liikettä persuksiin... Mutta ei auta, pitää koittaa ottaa itse itseään niskasta kiinni...miten hyvin tuo nyt sitten onnistuukaan. 

[Asterix]

Ai kerta kaikkiaan, kun hienoa, että on muitakin!

AthaMaarit! Olen kuullut niin päin, että paljon nukkuvat eläisivät pirut pidempään.
Eipä sillä, minua :na ainakin houkuttaa
kovasti tuo ikiuneen vaipuminen.

****

Minulla tahtoo olla myös niin, että aivoni herää vasta tuossa klo 17-18
normaaliin elämään, vaikka olisin jo ollut
hereillä aamusta ja kukunkin sitten mielelläni yö myöhään. :
Se on aina ollut niin, eikä siihen ole auttanut kuin matkustus
toiselle aikavyöhykkeelle, jolloin elän normaalissa päivärytmissä.

Jos joudun heräämään aamulla varhain, klo 07-09, niin minun pakko ottaa
päiväunet (toimistossani on muuten hemskatin mukava sohva!),
vaikka olisin nukkunut yli 10 h edellisenä yönä.
Tuossa on jokin maaginen kroonisen väsymyksen aiheuttaja..

Mutta eipä sillä, jos joudun heräämään klo 04-06 aamulla,
niin olen todella pirteä koko päivän, vaikka olisin nukkunut vain 5 h yöllä.
Tosin tuolloin silmänaluseni eivät näytä sille!

Nykyinen työni on loistava unen tarpeeni ja unirytmini kannalta.
Työskentelen usein viikossa yö-myöhään PR -promo ja -konserttien ja muiden esiintymistilaisuuksien ja tapahtumien vuoksi,
joten usein työpäiväni alkaa vasta iltapäivällä,
vaikka ns. normaaleja työpäiviä mahtuu joukkoon.
Silloin otan tunnin-parin päiväunet toimistossani tai menen todella
varhain nukkumaan.
Jos työskentelen päivällä, niin harvoin työskentelen
enään illalla.

Kun joudun matkustamaan työni vuoksi, erityisesti aamulla,
niin pyrin järjestämään niin,
että voin nukkua koneessa (korvatulpat ja silmämaski -en näe, enkä kuule)
tai sitten organisoin autokuskin itselleni (minulla pari miesystävää, jotka aina tahtovat ilmaiselle matkalle ja erilaisiin kivoihin tapahtumiin),
mikäli matkaan autolla ja nukun! 

Tästä unen tarpeestani johtuen, en voi luopua kahvista millään.
Minua ei saa mitenkään työkuntoiseksi ilman sitä.

Kun kävelen toimistolleni, niin nappaan Starbuckin puolen litran
vanilija latten matkaan, vaikka olen jo kotona vetäissyt
mukillisen tai pari. Jotenkin sitä mukavasti heräilee,
kun kävelee raittiissa ilmassa siemaillen kahvia. :

[Artemis]

Nukkuminen on ihanaa 

Minä tarvitse 10-13 tuntia unta yössä ollakseni rento ja virkeä. Kuitenkin saan nukuttua arkisin vain 5-7 tuntia ja se on ihan liian vähän. Väsyneenä olen kärttyinen ja olo on kamala.
Viikonloppuisin nukunkin sitten kunnolla.
Ärsyttää kun jotkut ihmiset naljailevat unenlahjoistani, minkä sille voi. Ihan kuin olisin laiska kun nukun paljon  Ja sitä en todellakaan ole.
Usein joutuu tinkimään unenmäärästä saadakseen päivän aikana mahdollisimman paljon aikaan.

[Artemis]

Minä olen haaveillut aina talviunesta 
Kävisin nukkumaan lokakuun alussa ja nukkuisin maaliskuun loppuun. Talvi on kamalaa aikaa pimeyden takia, olen vieläkin väsyneempi...

[Asterix]

Minä olen haaveillut aina talviunesta 
Kävisin nukkumaan lokakuun alussa ja nukkuisin maaliskuun loppuun. Talvi on kamalaa aikaa pimeyden takia, olen vieläkin väsyneempi...

Aaah...! Minä myös! :
Tuo talvi-unisuus helpotti hiukan minulla,
kun muutin Itävaltaan. Täällä on aurinkoa talvellakin ja vuoristot talvella...
Mutta kyllä silti nukun makoisasti talvisin.

Ärsyttää kun jotkut ihmiset naljailevat unenlahjoistani, minkä sille voi. Ihan kuin olisin laiska kun nukun paljon  Ja sitä en todellakaan ole.
Usein joutuu tinkimään unenmäärästä saadakseen päivän aikana mahdollisimman paljon aikaan.

 

Suomessa on sellainen kulttuuri,
että jotakin pitää tehdä koko ajan, vaikka ei olisi mitään tekemistäkään,
koska nukkuminen on synneistä pahimpia
ja sillähän ihmiset vedetään piippuun ja inhoamaan työtään.

[Jinx]

Voi kun olette laiskoja!!!  Mutta älkää välittäkö, niin olen mieki. 
Ja onneks meitä on monta!
Oon ennen pitäny itteeni vähän omituisena kun saatan nukkua helposti 16h putkeen.

Esimerkiksi kun olin kesällä kesätöissä, neljän aamuvuoro puken jälkeen nukahdin illalla viiden aikaa ja saatoin herätä vasta seuraavana päivänä kahdentoista maissa (siltikin väsyneenä, mutta piristyn aina iltaa kohden -useimmiten-). Töissä aamulla saatoin helposti torkahtaa valvomon tuoliin, mikä oli äärimmäisen epämukavaa ja noloa. Koska pitäisi tehdä hyvä vaikutus työkavereihin ja pomoon eikä nuokkua tuolissa puol kuolleena. Työkaverini kysyi hemoglopiini arvoani (joka on huikeat 173), jos alhainen hemppari arvo aiheutaisi "ylinukkumista". No eipä se miulla vaan ole alhainen...
Hemoglobiini (C2932H4724N828S8Fe4O848) eli verenpuna on rautapitoinen metalloproteiini, joka kuljettaa punasolujen mukana pääosin happea, mutta jonkin verran myös hiilidioksidia. Hemoglobiinista käytetään lyhennettä Hb. Sen määrää veressä voidaan tutkia verikokeen avulla, jolloin tulos ilmoitetaan yksikössä g/l. Jos hemoglobiiniarvo on tavallista pienempi, puhutaan anemiasta. Aikuisilla naisilla normaali hemoglobiini on noin 117–155 g/l, miehillä 134–167 g/l.

Saatan nukahtaa missä vain milloin vain. Koulussa opettajan tasapaksu puhe saattaa tuudittaa helposti uneen. Sitten onkin noloa kun yht´äkkiä tipahdat tuolista maahan, tai paremminkin valut. 

Kaikkein paras juttu on kyllä se kun vanhenpien luona asuessani remontoimme keittiötä ja olin sitten ottamassa päivän kauneus unia omassa huoneessani jonka vastakkaisen seinän takana on keittiö. Isäni hakkasi taltan ja vasaran kanssa laattoja irti seinästä ja mie nukun saman seinän toisella puolella autuaan tietämättömänä tästä kaikesta.  Olen saanu kuulla tästä monta kertaa.

Jos väsyttää niin sillon nukutaan.
Ja mikä onkaan mukavempaa ajanvietettä kuin nukkuminen?
Varsinkin sateisena päivänä on ihanaa nukahtaa lämpimän viltin alle sateen ropinaa kuunnellen tai talvella pakkasen paukkuessa ulkona, kun itse on lämpimässä sisällä.

-Jinx

[epona]

Voi kun minustakin oli mukava lukea kokemuksistanne!

Minäkin tarvitsen paljon unta. Ja joku tuolla kirjoitteli siitä, että vaikka nukkuukin sikeästi  heräilee välilä esim. syömään ja takas sänkyyn.

Se tunne on taivaallinen. Pää sumussa, uni mielessä jääkaapille / tupakalle / vessaan ja töööt. Takaisin sänkyyn.

Olen siis myös huomannut herääväni uniin. Minun pitäsi kyllä kirjoittaa ne ylös jo yöllä,  koska minulla on aina sellanen tunne, että ne ovat tärkeitä, mutta "taidanpa jättää sen aamuun"-ajatus ottaa sitten aina vallan. Aamulla en kuitenkaan muista niitä niin hyvin kuin toivoisin

*huokaus*

Joidenkin viisaiden mukaan yöllä heräileminen liittyy vahvasti masennukseen ja henkiseen pahoinvointiin.....
Sekin voi tietty pitää paikkansa....tiedä häntä.

Se taitaa kuitenkin olla niin, että jokaisen unentarve / unenlaatu / heräämiset / unennäkemiset on yksilöllistä.

Talviunista minäkin olen haaveillut Suomessa. Asuin etelässä monta vuotta, eikä sellaista tunnetta tullut siellä. Valosta se kai johtuu.

Toisaalta, jos Suomeen tänä vuonna suotaisiin kunnon talvi sekin piristäisi. Lumi lohduttaa jotenkin 

A

[Artemis]

Samaa mieltä Sasha!

Eräs ystäväni on varsin verraton tyyppi, hän voittaa minutkin, hän saattoi nukkua 14-16 tuntiakin putkeen. Kun pääsin neljän aikaan töistä niin hänelle oli hyvä soittaa sillä hänen päivänsä lähti käyntiin silloin 
Mokomakin unikeko 

[kultainen sulka]

Voi miten ihanan pitkiä unosia
Itse pystyn ja pakollista on nukkua vähintään 8h. Jos nukun pidempään niin selkäsärky on aivan kaamea. Yleensä se kahdeksan tuntia riittääkin.
Jos ei saa nukuttua kuin 5-7 tuntia niin aamulla on tosi paha olo ja oksettaa, eli se unimäärä ei riitä.
Pävisinkään en malta käydä nukkumaan ja jos nukunkin niin sitten ei saa yöllä unta.
Tällanen tapaus.
Illalla ajoissa nukkumaan ja aamulla piteänä ylös  :
Jotkut tuttavat voivat nukkua kellon ympärikin, ja
sitten manaavat kun eivät saa mitään aikaiseksi....
Joskus joku ystävä on sanonut että kaikkien olisi hyvä ottaa päivätorkkuja, vastasin että "haudassa on aikaa levätä".

Aamulla nukkuisin kyllä pitkään jos osaisin ja voisin. Nauttisin siitä.
Kait se rytmi on jo lapsuudesta lähtöisin. Heräsin jo pienenä aina kun isä ja äiti lähtivät töihin aamulla aikaisin. On siinä ollut tytöllä pitkä päivä

[Ippuska]

Täällä eräs aamu-uninen, olen aina kärsinyt herätyskelloherätyksistä 

Otan silloin tällöin mielellään "ettonneet" eli iltapäiväunoset, eikä ne tarvitse olla kuin varttiset, niin olen kuin uudestisyntynyt ja jaksan touhuta puoleen yöhön.
Siinä yksi syy siihen, kun ei sitten nukkumaanmennessä uni HETI tulekaan silmään 

Nuorena harmittelin hyviä unenlahjojani ja pitkiä uniani, tunsin itse patalaiskaksi muiden ehtiessä vaikka mitä silläaikaa kun nukuin 
Toivoin, että tulisin pian vanhaksi, niin ei tarvitsisi nukkua niin paljon - no NYT olen 

[Asterix]

Luin, että aivot tarvitsevat levätäkseen vähintään 8 h yöunet
ja paljon ajatustyötä tekevät nukkuvat keskimääräisesti
pidempään kuin muut.

[K-NRJ]

Minäkin nukun aika paljon. Joudun lähtemään aamuisin ennen seitsemää matkaan, joten herään aina klo 6.15. Siis menen myös iltaisin varsin varhain nukkumaan. En millään jaksaisi, jos valvoisin aina 12 asti, kuten tein ennen.

Viikonloppuisin tietysti tulee valvottua, mutta otan silloin päikkärit.