Minä olen ihan samaa maata kuin sinä... unta on saatava vähintään kymmenen tuntia tai ei tule kesää...
Tulen kyllä pakon edessä toimeen vähemmälläkin - 7-8 tunnilla, äärimmäisessä pakossa jopa 5:llä...
...mutta ihan vapaaehtoisesti minua ei sängystä silloinkaan saa... Sikeimmässä unessani en herää edes herätyskelloon karmeaan piipitykseen, ja jos heräänkin niin jatkan unien venyttämistä torkkuhälytyksillä niin pitkään kuin mahdollista...jopa niin että lopulta en herää ollenkaan vaan jatkan nukkumista seuraavat pari tuntia, ja herään kiroillen huomatakseni olevani hitonmoisesti myöhässä. Olen joskus huvittuneena todennutkin, että jos atomipommi sattuisi räjähtämään ihan naapurissa, meikätyttö luultavasti vain ehkä säpsähtäisi hereille ja kääntäisi sitten unisesti kiroillen kylkeä, kiskoisin peiton korville ja nukahtaisin samantien uudestaan.
Ja jos minut sängystä saakin, niin pyrin kyllä hipsimään heti tilanteen salliessa takaisin päiväunille. Jos unentarpeeni ei täyty, tuntuu jatkuvasti siltä kuin pää olisi täynnä hämähäkinseittejä tai jotain...ajatus ei millään tunnu luistavan täysin kirkkaasti...
Ellen sitten ole saanut paria kuppia kahvia piristeeksi...sitten kyllä luistaa ajatus hetken aikaa.
Saadessani nukkua vapaasti niin pitkään kuin haluan, noin 8-9 tuntia menee sikeässä unessa, heräämättä... sen jälkeen heräilen kyllä välillä - saatan käydä hiukan syömässä, vessassa, hoitaa jonkin muun tarvittavan asian, mutta sitten sänky kutsuu taas. Jos vain mahdollista, niin yli 12-13 tuntiaki unessa vuorokauden aikana menee ihan kepoisesti... Todella väsyneenä, esim. sairaana ollessa, ei riitä sekään, ja minullakin saattaa venyä unet sinne n. 15-17 tuntiin. Olen kuin kissa - torkun pitkin päivää ja vasta iltapäivällä/illalla vireystasoni kohoaa jokseenkin inhimilliselle tasolle...
Minäkin näen myös paljon unia, yrityisesti juuri siinä katkonaisemman unen vaiheessa kun uneni on kevyempää. Useimmista en muista paljoakaan jälkikäteen (olen vastaherättyäni kertakaikkiaan liian laiska ryhtyäkseni ajatustyöhön ja kirjoittamaan niitä muistiin), mutta unet ovat silti yleensä hyvin johdonmukaisia. Kuten sanoit: elokuvamaisia. Ja aivan samoin kuin sinä, saan unissani myös paljon aistikokemuksia... sellaiset unet jäävät myös parhaiten mieleeni. Myös jonkin verran enneunia näen - ainakin pari kuukaudessa, ja usein saan niistä jälkeenpäin, valveilla ollessani, dejavu-kokemuksia. Näen siis unissani välähdyksiä jostain, joka tapahtuu jälkeenpäin. Saatan jopa tuntea vivahteita tunteista, joita tulen tuntemaan tuossa tulevassa tilanteessa. On kuin saisin opastusta valvetilan elämääni, jostain korkeammalta taholta, varsinkin kun ottaa huomioon että usein enteellisimmissä unissani on tavalla tai toisella läsnä edesmennyt isäni tai joku muu, elävä, mutta minulle hyvin rakas ihminen...
Ongelmallisinta älyttömän unentarpeeni kanssa on se, että olen vielä pahuksenmoinen yövirkku. Päivällä tosiaankin nukuttaa jatkuvasti, mutta illalla ja yöllä kun
pitäisi nukkua, minun vireystasoni sen kun vain paranee, ja saatan lähes huomaamattani istuskella koneella ja puuhastella muutakin niin että havahdun lopulta siihen että aamuhan sieltä ikkunan takaa alkaa jo sarastaa.
Unirytmini on kertakaikkiaan päin prinkkalaa, ja arvata saattaa millainen vaikutus sillä on koulunkäyntiin, työelämään ja muuhunkin sosiaaliseen kanssakäymiseen... :
Ja varsinkin juuri nyt, kun lukujärjestykseni on näin opiskelujen alkukankeuden ansiosta vielä melkoisen tyhjä, ja työtkin olen koulun alettua lopettanut, aikaahan on nukkumiseen riittänyt taas enemmän kuin riittävästi, joten ei ole oikein tuo tapojen parantaminenkaan ottanut tuulta alleen... :
Olenkin ajatellut, että olisin täydellisen omiani johonkin yövuorotyöhön - minähän valkkaisin mielelläni muidenkin puolesta kaikki yövuorot.
Minkäs teet, yöllä on vain niin mukavan rauhaisaakin... Juuri sopiva aika puuhastella juuri sitä mikä mieleen sattuu pälkähtämään... kunhan et herätä ketään. :
Joskus olen kyllä onnistunut pitämään unirytmini kohtalaisen ihmismäisenäkin... Mennyt tarpeeksi ajoissa nukkumaan niin että olen saanut vähintään sen 9 tuntia unta, ja herännyt sitten aamukuudelta pirteänä kuin peipponen. Siitäkin huolimatta tarvitsen silti 2-3 tunnin päiväunet jossain sopivassa välissä päivää, jotta tunnen itseni täysin toimintavireäksi. Mutta jostain syystä ei tuo päivärytmi silti tunnu ollenkaan omalta... minulla on todella pakko olla paljon mieluisaa tekemistä heti aamusta, että tahdon/jaksan herätä niin ajoissa. Ja kouluunlähtö kello seitsemän aamulla ei totisesti ole sitä...
Ja tarpeeksi ajoissa nukkumaan meneminenkin edellyttäisi sitä, että saan/joudun harrastamaan jotain aktiivista liikuntaa raittiissa ulkoilmassa koko päivän...mutta kuten tietotekniikan opiskelijalta arvata saattaa, jää raittiin ulkoilman haukkaamiset yleensä kyllä aika vähiin.
Nörtin-puolikas mikä nörtin-puolikas...
Noh... olisi tässä pikkuisen koitettava koulun alun kunniaksi taas unirytmiä ihmisöittää... (Huom. painotus sanalla koitettava..
) Saattaisi tosin auttaa kovasti, jos olisi jonkinnäköinen elämänkumppanikokelas, joka aamuisin olisi potkimassa vähän liikettä persuksiin...
Mutta ei auta, pitää koittaa ottaa itse itseään niskasta kiinni...miten hyvin tuo nyt sitten onnistuukaan.