Oma nousu ja Chiron Kaksosisssa, ja ajatustoimintaa kyllä totisesti riittää...
Joten kyllä voin allekirjoittaa Kaksosten unentarpeen. Jos en saisi riittävästi unta, ja varsinkin silloin kun eniten stressiä, huolia ja kiirettä riittää, unohtaisin varmaan päänikin johonkin heti kun silmä välttää.
Merkurius Neitsyessä, joten ehkä noita huolia tulee sitten pyöriteltyä mielessä vielä sitäkin enemmän. Jopa niitäkin joita ei tarvitsisi. Ja tarpeeksi kun huolet painavat niin tuntuu, että kymmenittäin asioita on kesken ja mikään ei pysy enää järjestyksessä. Pakkohan siinä on unta vastapainoksi silloin saada. Ja kyllä se auttaa...aivot vähäksi aikaa off ja unten maille, herättyä löytyy sitten kummasti ihan uusia perspektiivejä asioihin.
Jotkut huolet ratkeavat ihan itsestäänkin kun vain lakkaa hermoilemasta niiden vuoksi.
Joku sen pitkäunisuuden ja elämän pituuden välisen korreloinninkin tuli maininneeksi... Itsekin olen kuullut asian niin päin, että mitä enemmän ihminen nukkuu, sitä pitempään hän eläisi. Että paljon nukkuvalla pystyisi stressihormonien taso alhaisemmalla, vapaat radikaalit aiheuttaisivat vähemmän solutuhoa...yms. kuin lyhytunisilla ja aktiivisemmilla ihmisillä, ja siitä sitten johtuisi pidempi ikäkin... En tiedä onko tuota mitenkään todistettu tai tullaanko todistamaan, mutta jos pätee edes puoliksikaan niin tämäkin tyttö voi sitten rauhassa suunnitella pitkää eläkeikää...
Heräilystä sen verran, että öisin en heräile. Kun ns. "yöuneen" alan (mihin aikaan se sitten sattuu alkamaankin - kello kahdentoista ja kello kuuden välillä yöllä.... :
), sellaiset 7-8 tuntia nukun tauotonta syvää unta, heräilemättä. Siinä vaiheessa minua ei todellakaan saa hereille helpolla - ja yrittämisestä saa pahimmassa tapauksessa vain herätyskellon silmiensä väliin.
Tuon sikeän vaiheen jälkeen vasta alkaa heräily ja torkkujen venyttäminen. Sitä purtavaa poskeen, käynti vessassa...yms...ja takaisin sänkyyn. Siitä eteenpäin nukun n. 1-3 tunnin pätkissä, sen 10-12 tunnin kokonaismäärän ja ylikin vähän silloisesta unentarpeesta riippuen, ja unia saatan nähdä sen 2-3 kipaletta sinä aikana. Heräily on lähinnä vain sitä, että uni loppuu, havahdun, katson kelloa, pohdin jaksaisinko/kannattaisiko vielä nousta, makaan hetken valveilla pohtien olisiko lämpimän sänkyn jättämiseen mitään kannattavaa tarvetta, yleensä tulen lopputulokseen että ei...
, ja sitten käännänkin vain päätökseni tehneenä tyytyväisesti kylkeä ja nukahdan uudestaan saman tien - seuraavaan uneen.
Masennuksesta se verran, että totta sekin - se lisää unentarvetta. Itse kävin masennuskautta läpi toista vuotta kun isäni kuoli, ja nukuin hillittömiä määriä. Pelkkä ajatus sängystä nousemisesta ja kaikkien minulle langenneiden huolien hoitamisesta oli välillä vain kertakaikkiaan liian raskas, joten käytin paljon aikaa surun pakenemiseen ja siitä toipumiseen nukkumalla. Vuorokauden ympäri tuli vietettyä turvallisesti sängyn uumenissa, mikäli sain nukkua häiriöttä. Hävettihän se välillä - olla niin rikki ettet edes päivätoimia saa aikaiseksi, mutta minkäs teet. Kukin purkaa surun omalla tavallaan. Välillä toki ystävät tulivat vähän potkimaan liikettä persuksiin, ja kiskoivat ulkoilmaan piristymään, mikä toki auttoi paranemisprosessissa paljon. Mutta sikäli masennusuni oli levotonta, että saatoin heräillä milloin sattui, ja myös se sikiunen vaihe katkeili. Sikeä uni saattoi osua vaikka iltapäivälle, ja valvejaksot tulivat sitten keskellä yötä. Heräät kahdelta yöllä, puuhaat pari tuntia omiasi, kunnes pystyt nukahtamaan uudestaan. Ja täyttä lepoa oli vaikea saada juuri koska uni katkeili aivan liian usein. Se se vasta hankalaa välillä oli...
Onneksi se vaihe on jo läpikäyty ja takana päin. Päässyt vihdoin palaamaan normaalimpaan unirytmiin - jos tällaista unikekoa nyt sittenkään voi normaaliksi kutsua... :
Mutta elämä jatkuu ja nykyään siitä jaksaa taas ottaa kaiken irti.
