Tupakka on pirullinen!!!!
Olen itse sauhutellut noin 13-vuotta
Ja aikoinaan yritin lopettaakkin ja onnistuinkin. Tyhmänä ja heikkona kuitenkin sorruin uudestaan.
Joinain päivinä poltan vähemmän, joinain enemmän. Ei ole kamalampaa tunnetta kuin se että kun kehosi ja mielesi huutaa tupakkaa etkä saa sitä.
Ja voi sitä ihanaa tunnetta kun saat imeä savua sisääsi sitten vihdoin ja viimein.
Typerää! Mutta sitä ei kukaan savuton voi ymmärtää, riippuvuus voi olla todella voimakas.
Minulla tunne tuntuu pakottavana tunteena rinnassa, sitten alkaa tulla hermostunut olo. Kädet käy ja ajatus harhailee, lopulta ajatuksissa ei pyöri enää mitään muuta kuin tupakka. Jos en vieläkään pääse tupakalle alkaa kiukku tulla pintaan. Ei vaadita paljoakaan että raivostun tuossa tilassa...
Sekin on syy miksi en "uskalla" lopettaa, en halua olla raivohullu esim. työpaikallani.
Lopettaisin jos voisin välttää nuo raivokohtaukset ja sen hermostuneisuuden.
Toinen on tietenkin henkinen puoli, olen "aina" tupakoinut joten miten voisin olla ilman käryävää käärylettä kädessäni? Miten osaan luopua siitä joka rauhoittaa kun olen hermostunut. Miten nautin tietyistä tilanteista ilman tupakkaa? Millä korvaan sen nautinnon? Mitä teen sitten jatkossa ruuan jälkeen, kahvikupillisen jälkeen?
Mistä löytää tahdonvoimaa? Inhoan sitä että olen niin heikko tämän asian edessä!
Vinkkejä otetaan vastaan!
Tupakka on pirullinen!
Tsemppiä kaikille lopettaneille