Eilen taisi tulla kahdeksan viikkoa täyteen, luulisin.
Helpompaa tämä on ollut kuin kuvittelinkaan. Ensi viikot olivat hieman vaikeita mutta nyt menee kuin tanssi. En tee mieli lainkaan. Noh, ehkä joskus tekee, mutta hyvin harvoin ja sekin himo menee hetkessä ohi.
Ei ole vaaraa sille että alkaisin tupakoimaan uudestaan, ei vaan himota enää.
Jokainen pystyy siihen jos vain haluaa. Itse lopetin ilman mitään apukeinoa, koska halusin vierottautua nikotiinistäkin mahdollisimman nopeasti.
Tosiaan kaksi ekaa päivää oli fyysinen tarve kova. Siitä pitää vaan päästä yli, pitää pää kovana.
Sen jälkeen pari viikkoa sitä ajattelee paljon mutta siinä testataankin nyt tahdonvoimaa. Itse itsepäisenä pässinä päätin että minähän pystyn, ja että minähän en anna periksi millekkään typerälle myrkylle joka yrittää saada minut jatkamaan tupakointia.
Oikeasti, siitä selviää jos haluaa!!!
Tärkeintä on muistaa tosiaan se että kun nikotiinin himo iskee, keksi jotain tekemistä, lähde reippaalle lenkille esim.
Mutta älä anna periksi, koska himo helpottaa hetken päästä ja saat taas olla hetken rauhassa. Hetken päästä himo tulee takasin, mutta taas sinnittele niin se helpottaa hetken kuluttua. Tätä kestää pari kolme päivää. Sen jälkeen fyysinen riippuvuus jo helpottaa.
Sen jälkeen luulet että elämäsi nautinnot ovat ohi. Luulet ettei mikään ole enää ihanaa, sitä fiilistä kestää pari viikkoa. Sitten huomaat miten nautit uusista asioista, oppii tavallaan nauttimaan oikeista asioista
Olen hirveän onnellinen että onnistuin!!! Ja vaikka joskus mielenhäiriössä sortuisinkin niin tiedän etten aloita enää. Oloni on vaan niin hyvä nyt. Jaksan urheilla hengästymättä, maistan ihania makuja, olen todella hyvässä kunnossa, kurkku ei ole enää karkea tupakoinnista, tuoksun ihanalle
ja ihoni suorastaan hehkuu.
Tsemppiä kaikille! Pystyt siihen jos tahdot! Olen silti itsellesi armollinen, älä tuomitse itseäsi jos sorrut, vaan jatka savutonta elämää siitä eteenpäin taas.
Palkitse itseäsi savuttomuudesta, se motivoi.
