seuraava »

[Esmiralda]

Usein puhutaan siitä yksinolemisesta/jäämisestä liittojen jälkeen.

Uskon, että siinä on jotakin erilaista kuin siinä, missä minä olin niin pitkään yksin.
Eli olin vasta 33 kun lupauduin asumaan yhdessä toisen kanssa. Sitä ennen pidin tiukasti kiinni omasta vapaudestani ja karistin hyvinkin herkästi kimpustani kiinniroikkujat.

Nautin vapaudestani. Ja kyllähän se huomattiin. Usein minut katsottiin vaaralliseksi seuralaiseksi, varsinkin miesten taholta, jos seurustelin heidän vaimojensa kanssa. Minusta tarttuu heihin vääriä arvoja. Saatikka sitten, jos olin yksin miesporukoissa. Omituiseksi minut leimattiin. Varmaan jotkut kadehtivat, heittivät, että ' että etkö ole saanut miestä vielä' ja sinne päin. Toisinkin päin heiteltiin, 'nirso olet kun ei kukaan kelpaa' ja 'mikäs olet olevinasi'.

Mutta näitä leimoja ei minuun onnistuttu liimaamaan, olin mitä halusin.

Toki nyt sitten jo aika pitkää liittoa kulkiessa, olen vieläkin mitä haluan. Kunnioitan liittoa, mutta tietyssä määrin olen vieläkin pitänyt kiinni omasta 'vapaudestani'. Onneksi ukko on sen ymmärtänyt.

Mutta teillä on kokemuksia varmasti siinä kuinka moni aviomies tai aviovaimo osoittaa tällaiselle arvolle ymmärrystä. Sehän on kuin pois jotakin häneltä. 

Ja sitten on hyvä lähteä eri teille. Toki tämä on vain yksi syy.

[Ikitosi]

Ah Esmiralda itsenäinen ja vapaa ON "vaarallinen nainen"
niin miehiään vahtivien ystävättärien kuin heidän heitä vahtivien miestenkin mielestä

Hyvin yleistä semmoinen ajatus, että toisen hyvä ois jotenkin itseltä pois
Mutta ei mitenkään eikä millään lailla toimiva onnellisen parisuhteen elementti.

Epäitsenäisistä ihmisistä tulee ihan eri tason ongelmia kuin itsenäisyyttään vapautuneesti ilmaisevista. Vasta itsenäistyttyään ihminen on oma itsensä

[Ippuska]

Ippuska, pistähän siihen jumaluuteesi vähän potkua.. konsteja on.  

Tai jos vain annan "jumaluuteni" hoidella sen 

Kiitos kannustuksesta, rakas SA 

Olen myös huomannyt tuon: Vapaa=Vaarallinen 

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen vaarallinen joka tapauksessa..  meissä on kaikki ominaisuudet.

Korkein toiveesi itsellesi on Jumalan tahto sinulle, minä en ainakaan viitsinyt odotella, se oli tylsää. Tulikin jo kolmet bileet, isoin eilen 3000 ihmistä - ja .. tajusin että onhan niitä ihmisiä. Siis alkoi tapahtua. Olen liikekannalla niin paljon, että ei jää aikaa miettiä ASUUKO sitä jonkun kanssa. Se voi olla hyvä juttu tai ei, riippuen onko kumppani juuri yhteensopiva vai huomaako tylsät puolet kotona. Jotkut miehet muuten viihtyvät nimenomaan kotona, saavat kodin rakentamisesta jotain irti, toiset kiitävät maailmalla.

Mietin siis kotiasiaa kun Aur, Merc 4. Yleensä taistelen maailman kentillä, koti lepoa. 

[Chandra]

Esmiralda!
Tuo on totta.Olen kokenut sen aijempien erojeni jälkeen,silloin kun vielä kuljin tanssimassa jne.
Myös liitoissa.Kaikki kumppanini olivat myös eronneita ystäviäni vastaan.Sain mukamas huonoja vaikutteita ja sen vuoksi halusin yhä mennä.
Pitivätkö minua tyhmänä?
Eipä minua väkisin kukaan minnekkään vienyt.Ihan omasta vapaasta halustani iloita ystävieni kanssa.

Nyt en ole kokenut enää tätä.Miehet ilmeisesti vaistoavat,etten ole haku päällä ja en ole uhka heidän liitoilleen.
Sellaiset,jotka vielä näin ajattelisivat,eivät todennäköisesti kuuluisi ystäväpiiriini.
Sama koskee naisystäviäni.Olen tervetullut,vaikka mies onkin kotona.
Tosin pyrin menemään silloin,kun ei ole,koska läheskään kaikkien miehet eivät jaksa kuunnella meidän juttujamme.

Nuo vieraat kyläläiset sitä vain päivittelevät,mutta nyt huomio kiinnittyi meidän talossa seinänaapuriini.Vapaa eronnut minun ikäiseni mies,ja onkin nyt yht äkkiä kaikki vkl:t poissa.
Tiedänkö minä?Olenko huomannut tai kuullut jotain?
En tiedä,enkä ole.Eikä voisi vähempää kiinnostaa.

[Esmiralda]

Chandra!!  Ei kiinnostusta!? 

Aika nyt ja toinen aika nyt! Annas kun se tulee! 

[Chandra]

Oikeesti Esmiralda,,

Ei sellaista enää ole.Kaiken muun lisäksi katson myös ulkonäköä,etenkin silmiä ja olen aina noihin karuihin ja komeisiin intiaanipoikiin kompastunut,niin ei!
Viimeinen ei vastannut ulkonäöllisesti lainkaan minun tyyppiäni,mutta luulin sisällön olevan silkkaa kultaa.
Kaik o kokeiltu,anti olla.
Toki katson yhä niitä inkkaripoikia.

[Esmiralda]

Hymyilen sinulle oikein nätisti! 

[Riitta]

Minun taytyy paljastaa, etta olen myos ollut hiukan heikkona oikeisiin inkareihin-niiden syvaan katseeseen ja hiukan "villiin"ulkomuotoon..
Onkohan niita enaa