No minä jos kuka tietän tuon seikan,josta Manna kirjoitit.
Jokainen,joka on lukenut kirjoituksiani kahden vuoden ajalta,tietää että minulla on poika,joka narkomaani.
Olen työskennellyt Walkers nuorisokahvilassa ja vienyt nuoria myös psykiatriseen hoitoon.Monta itsensä viiltelijää tunnen ja jäljet ovat syviä.
Omaa tuskaani purin aikoinaan tatuointeihin.Ymmärsin sen vasta nyt vanhemmalla iällä.
Kun kipu oli fyysinen,unohtui henkinen pahoinvointi.
Olen kirjoitellut vankiloihin muillekin kun pojalleni.Suunnannut voimavarojani juuri pahoinvoiviin nuoriin,sekä jo vähän aikuisempiin ja yhä osa soittaa minulle,kun on paha olla.
MUTTEN KOSKAAN OLE TÖRMÄNNYT NÄIHIN HAUDANHÄPÄISIJÖIHIN.
Siksi tuossa aijemmin kirjoitinkin,että haluaisin keskustella yhden tällaisen kanssa.
Yleensä nuoret tekevät näpistyksiä,rikkovat ikkunoita ja katuvaloja,käyttävät runsaammin alkoholia kuin hyvin voivat nuoret,siirtyvät huumeisiin jne.
Näilläkin on kuitenkin hierarkiansa,jotka tuomitsevat vanhuksiin,lapsiin ja yleensä tyttöihin/naisiin kohdistuvat väkivallanteot.Tappelevat kyllä keskenään.
Tällaiset teot,joissa ei rohkeus tule mitenkään esiin,luokitellaan rikollisten keskenkin alakastiin.
Kiinni jäämistä ja sen kautta tulevaa "kunnioitusta"kohtaan tarvitaan teko,joka on tuottavaa,vaatii jonkin asteista rohkeutta (lue tyhmyyttä) ja josta hyötyvät kaikki.
Menisin sovitteluun,jos ko tekijöistä joku kiinni jäisi.Haluaisin keskustella ja näyttää miltä minusta tuntuu.Pelkkä sakko ja ehdonalainen tuomio eivät paranna kenenkään pahaa oloa.Toivon että mahdollisemman moni rikoksen kohteeksi joutunut,menisi myös sovitteluun.Siitä voisi olla apua enemmän kuin vuosista vankilassa ja ehkä monen nuoren rikollinen tie jäisi "uhrin" kohtaamisen jälkeen siihen.
TIGRINUM!
Hautausmaa tai puisto,ei sillä ole merkitystä,missä teko tapahtuu silloin kun on kyse meille rakkaista omaisista ja kohde on sellainen,ettei sitä millään rahalla voi korvata.
Noihin istutuksiin kuten tuohon ristiinkin kätkeytyy meidän muistomme rakkaista ihmisistä ja tavoista,joilla yhdessä olemme olleet todistamassa meille jotain tärkeää.
Ei ole enää sama asia,teettääkö ristin,tai ostaa kiven vanhan tilalle.
Uusi puu ei ole sama,joka on ollut juuri tuossa tilaisuudessa.
En hyväksy mitään rikollisuutta,vaikka pyrinkin näitä ihmisiä auttamaan.Yritän vaikuttamaan siten,että saisivat elämäänsä tukea ja hieman itsetuntoa,jolloin ei tarvitsisi typerillä ja päättömillä teoilla etsiä kyseenalaista huomioita.
Nuo jotka ovat jo vanhempia,katuvat syvästi tekojaan,jotka ovat humalassa tehtyjä.
Tietävät tyhmyytensä ja koska eivät niitä kestä,pakenevat päihteisiin.
Tuo hautausmaalla tehty teko oli kyllä harkittu,ei hetken mielijohde.Siitä osoituksena jo lehmän pään hankinta.
Ei ole enää kovin mukavaa piipahtaa hautausmaalla,kun saa mennä siinä pelossa ,mitä siellä taas on.
Istun vaikka yöt läpeensä sen ristin alla,jos tämä onkin jonkun ryhmän vakituiseksi toiminnaksi osoittautuvaa.
