seuraava »

[Esmiralda]

Oikeastaan minä hakeuduin joskus tällaiselle foorumille siksi, että ei ollut tässä ympäristössä keskustelukavereita niille asioille, jotka minua todella kiinnostivat.

Täällähän tällaisia outoja tyyppejä onneksi sitten on löytynyt. 

Väliin, riippuu siitä mikä on pinnalla, jaksan minäkin olla mukana kyläläisten touhuissa ja jopa naapureiden. Mutta siinä on vain pienen osan itseänsä kanssa.

Vai pihtaanko itseäni turhaan? Ukkoni on kyllä aina vähän pelännyt, että joutuu minun vuokseni naurunalaiseksi ja hänen vuoksensa olen ollut hiljaa. Sitten on heitä, jotka vainuavat pintaa syvemmäs ja tulevat juttelemaan kanssani siitä. Mutta harvassa.

Mutta ukkoni kuuluu minua edelliseen sukupolveen. Ja varovaisuuden ehkä ymmärtää.

Miten te koette olotilanne siinä suhteessa työhön ja lähiympäristöön? Voitteko olla kaikki 'minä'?

[Sanna]

Olisin jos avaisin suuni ja kertoisin kaikille mitä päässäni liikkuu,
mutta luovin tuolla ihmisten seassa ja kovinkaan moni ei tiedä elämän katsomustani ja sitä mitä päässäni liikkuu.
Jos tapaan jonkun uuden ihmisen niin aika kauan olen "niinkuin muut normaalit ihmiset" ja jos tämä ihminen antaa jonkun vinkin että hänen kanssaan voi näistä puhua, aloitan varovaisesti ajatuksiani kertomaan.

Muuten en kerro kenellekkään hörhöyttäni. 

[Esmiralda]

Niinpä,

eikö olekin oikeastaan hyvä, että ihmiset eivät yleensä kysele.

Jotkut tahdikkuuttaan.

Useimmat vain eivät välitäkään tietää, mitä yleensä ajatellaan. 

[trini]

Hei , olen nuorempana ollut varovaisempi puheissani,nyt 50v,voin työkavereiile
joskus sanoa ohimennen jotain joka kertoo "omista ajatuksistani".
se vähän pysäyttä ihmisiä ,mutta en jaksa enää kauheasti miettiä mitä
muut ajattelevat .ajatelkoot mitä hauavat 
kuuntelen useasti  koska on sopiva hetki ja asiayhteys . :
ehkä minua sitten pidetään välillä outona.asia kuitenkin on tärkeä
ja positiivinen 

[Esmiralda]

Hei , olen nuorempana ollut varovaisempi puheissani,nyt 50v,voin työkavereiile
joskus sanoa ohimennen jotain joka kertoo "omista ajatuksistani".
se vähän pysäyttä ihmisiä ,mutta en jaksa enää kauheasti miettiä mitä
muut ajattelevat .ajatelkoot mitä hauavat 
kuuntelen useasti  koska on sopiva hetki ja asiayhteys . :
ehkä minua sitten pidetään välillä outona.asia kuitenkin on tärkeä
ja positiivinen 

Näin me viisastumme ja avaudumme yhtä aikaa! 

On toki tänään aivan toisenlainen aikakin ja uudet tuulet puhaltavat.
Kun tulin työpaikkaani 8 vuotta sitten, pomoni sanoi minua 'enkeliksi'.
Ei kestänyt kauaa kun hän kutsui minua 'noidaksi', huomasi jotakin.

Kerran pikkujoulutilaisuudessa aivan työpaikan kesken, otin tarotkortit esille.
Testasin heitä! Yksi oli heti kiinnostunut, toinenkin halusi ja pomokin naureskellen.
Sanoinkin, että tämä on vitsi, en minä oikeasti osaa (vaikka osaankin  :. Hiljaisina he kuuntelivat tulevaa työvuotta.

Yksi vain sanoi 'heh minä en välitä tuollaisesta'. Hassua, nuorin heistä.

Sittemmin olenkin ollut hiljaa. Tai oikeastan kerroin, kun kysyttiin yhtä viikonloppua, että kävin astrologikursseilla. Hiljaa olivat.

Mutta oikeassa olet, Trini, kyllähän meidän iässä voidaan olla jo reilusti oma minä. Ei kai se maailma tästä enempää voi kaatua. Se voi vain positiivisesti yllättää! 

[nikki]

olen,
mutta ei sillä väliä,
toisaalta kun saavuttaa ns. tavallisen ihmisen luottamuksen,
huomaakin että se toinen on ihan yhtä outo ja odottanut puoli elämää kohdatakseen kaltaisensa,jolle kertoa asioita,joita ei ole kertonut kellekään muulle koskaan milloinkaan,
yleensä heistä kyllä löytyy samaa herkkyyttä kuin itsestä,
vaisto antaa myöten luottaa

oikeesti tavallisten ihmisten kanssa ei oikein osaa enää pitkään olla,
sielu on jossain muualla,
ja jotenkin on epäreilua olla olematta läsnä vaikka on paikalla,
siks en usein ole enää edes "paikalla"

[Esmiralda]

Uskon että ymmärretään!

Kun aloin kaivelemaan näitä asioita, jälleensyntymiä, intuitiota, valojuttuja ja muuta, katseli ukkoni minua parin vuoden ajan tosi huolestuneena.

Hän ihan oikeasti pelkäsi, että jos sekoan! 

Nyt hän on täysin rauhoittunut, ottaa halaukseensa jopa auroja näkevän ystävänikin, jota hän aluksi pelkäsi.

Aikaa tähän kaikkeen tarvitaan! Toiset enemmän, toiset vähemmän. Jotkut eivät välitä sitten mitään tai leimaavat kerralla vähän vinoksi. Haittaako?

Nikki:
oikeesti tavallisten ihmisten kanssa ei oikein osaa enää pitkään olla,
sielu on jossain muualla,
ja jotenkin on epäreilua olla olematta läsnä vaikka on paikalla,
siks en usein ole enää edes "paikalla"

...puhut tavallisesta ja tavallisesta, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Joku josta koskaan ei olisi uskonut, onkin samoja asioita kaivava ja taas joku ehkä mieliksi vaikka ei oliskaan.

Mutta kuinka kauniisti ilmaiset tuon epäreiluuden olla olematta läsnä. Siksi minäkin olen alkanut karttaa tiettyjä ihmispiirejä. Toisaalta ahdistun usein. Tuntuu kuin pitäisi juosta karkuun justiinsa...mieluummin yksin.

[Ikitosi]

Olen ihan eri planeetalta kuin tavikset - eikä sitä voi piilotella
Itse olen erilaisuuteni oppinut pikkuhiljaa hyväksymään,
ja sen myötä olen tullut lähemmäksi tämän planeetan meininkiä,
mutta ympäristössäni törmään usein ihmetykseen, jopa epäluuloon -
"voiko tommosta olla olemassakaan"
Hämmennyksen herättämisestä olen alkanut jopa nauttia

Tavis-juttuja en jaksa höpöttää, eikä tarvitsekaan -
onneksi on astro.fi, jossa voi ilmaista itseään ilman jälkimorkkiksia

[maarita]

Uskon että ymmärretään!

Kun aloin kaivelemaan näitä asioita, jälleensyntymiä, intuitiota, valojuttuja ja muuta, katseli ukkoni minua parin vuoden ajan tosi huolestuneena.

Hän ihan oikeasti pelkäsi, että jos sekoan! 

Aikaa tähän kaikkeen tarvitaan! Toiset enemmän, toiset vähemmän. Jotkut eivät välitä sitten mitään tai leimaavat kerralla vähän vinoksi. Haittaako?

Nikki:
oikeesti tavallisten ihmisten kanssa ei oikein osaa enää pitkään olla,
sielu on jossain muualla,
ja jotenkin on epäreilua olla olematta läsnä vaikka on paikalla,
siks en usein ole enää edes "paikalla"

...puhut tavallisesta ja tavallisesta, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Joku josta koskaan ei olisi uskonut, onkin samoja asioita kaivava ja taas joku ehkä mieliksi vaikka ei oliskaan.

Tuttua tekstiä kumpaiseltakin.

Tuokin läheisen pelko sekoamisesta, on tullut koettua, ja niin turhaa.
Silloin kun ihmistä ei itseänsä kiinnosta jokin ennen kokematon asia, tulee pelko.

Minä tokaisin tuollaiseen pelkoajatukseen, etten koe olleeni milloinkaan niin järjissäni kuin nyt. 

Koen, että minun eteeni ohjataan ihmisiä ihan minun parhaakseni, ja joka ei sitä ymmärrä olkoon hänen häpeänsä.

Tuokin on tuttua, ettei viihdy enää 'tavallisten' ihmisten juttuja kuunnellessa.
Joskus jopa olen olematta 'läsnä', olen omissa maailmoissani.

Pitkä matka on pitänyt tehdä lapsuuden vähättelyistä tähän päivään.
Paljon yrittämistä olla kantamatta mukanaan 'leimoja'

Nykyisiä 'leimoja' kannan ylpeänä, ei minun tarvitse niitä levitellä, mutta jos huomaan kiinnostuksen, jaan kylläkin vielä pientä kokemustani.

[Riitta]

Eiko olekkiin niin, etta samankaltaiset vetavat puoleensa?
Kun itse on kiinnostunut esim. mystiikasta-eikos ilmesty kuin ihmeesta samanlaisia otuksia piiriisi?
Eli ajatusmaailmamme luo ymparille samankaltaisia ihmisia.

[Hiisitär]

Täällä ilmoittautuu toinen friikki, joka on ollut sitä koko elämänsä - eikä loppua näy! En pyri tietoisesti olemaan erikoinen, vaikka ikää onkin vielä kovin vähän teihin konkareihin verrattuna. Olen vain sitä mitä olen - jollain tapaa käsittämätön yhdistelmä eri asioita sieltä ja täältä, joka menee omia teitään, koska kokee sen parhaimmaksi Itselleen. Harrastukset on outoja jo ikäänkin ja sukupuoleen nähden, musiikkimaku kummallinen, vaatetus sekalainen kokonaisuus, ajatusmaailma ja maailmankatsomus ihmeellinen, taidemieltymykset kummallisia jne. Elintapanikin eivät ole ihan sieltä arkisemmasta päästä sen suhteen, miten tätä elämää pitäisi normaalisti koluta läpi

Henkimaailman asioista ja sen sellaisista en mielelläni jutustele ihmisten kanssa. Voin vihjaista hyvässä välissä jotain sinne päin viittaavaa, mutta jos toinen ei tartu syöttiin tai osoittaa vastakkaista reaktiota, annan asian olla. Pyrin myötäilemään jokaisen kantoja menettämättä kuitenkaan otettani omaan kantaani. Jos joku ajattelee tästä asiasta näin mutta minä taas noin, en jaksa ryhtyä "korjaamaan" toisen ajatuksia. Ikäisteni kanssa en edes vaivaudu pohtimaan mitään tällaista, yleensä he ovat niin keskittyneitä tähän fyysiseen maailmaan ja sen säännöksiin....

Pelottavinta on ollut huomata, että hyvin harvat oikeasti edes ajattelevat tällaisia asioita! Ihan ikään katsomatta! Luulisi, että ihmisiä oikeasti mietityttää vaikka kuoleman jälkeinen elämä jo hyvissä ajoin eikä vasta sitten, kun oma kuolema on tulossa ovelle.

Onneksi elämä on niin kiva, että se yleensä järkkää lähelle ihmisiä, joiden kanssa voi jutella tällaisistakin jutuista! ^___________^ Viimeisin tällainen hetki oli muutama viikko sitten amerikkalaisen uuden ystäväni kanssa, johon tutustuin netissä. Meille tuli puhetta Egyptistä ja Anubiksesta. Sanoin siihen varovasti, että minulle Anubis on läheinen, koska koen hänen eräänlaiseksi jumaloppaaksi, johon ystäväni vastasi, että hänen hyvä ystävänsä ajattelee Anubista myös omana jumaloppaanaan. Heitin vähän lisää vettä myllyyn kertomalla, että uskon myös käyväni eräänlaista "Anubiksen spiritistä koulua" nukkuessani, koska oman ajatukseni mukaan osa meistä häärii tuolla jossain nukkuessamme. Ystäväni tuumasi siihen, ettei hän ole kuullut tuosta, mutta he kokeilevat harjoitella tämän ystävänsä kanssa astraaliprojektiota. Minulle tuo termi oli ihan uusi ja ystäväni selitti sen olevan tietoista astraalimatkailua - vähän kuin shamanistien matka Aliseen. Totesin siihen tuon olevan juuri sitä, mitä itse teen aina kun meditoin! Siitä seurasi HIRMU pitkä ja antoisa keskustelu, joka päättyi molemmin puolin sanoihin "On se niin hyvä, kun sulle voi jutella näistä asioista ilman, että luulet täällä päässä olevan jonkun, joka pitäisi sulkea hoitolaitokseen!"

[Ikitosi]

Juuh, kyllä kaltaisuus vetoaa,mutta erilaisuuden kohtaaminen auttaa hahmottamaan oman yksilöllisyyden rajoja ykseyttä vasten, siis työvälineemme, mielen, ominaisuuksia, löytää oman ominaisuuslaatunsa, jonka hedelmällistä käyttöä harjoittamaan tänne on tultu

Kaltaisuus yhdistää, mutta luonnon muuntuva monimuotoisuus on sitä eteenpäin vievän dynamiikan polttomoottori - kehitys on elämän laatu, ja mahdollisuuksien havaitsemisen avartuminen stimuloi sitä...

[Esmiralda]

Mulla on käynyt sellainen "tuuri" että oma perhekin on jo ollut kannustamassa erikoisemmille urille elämässä.. 

Lähin ystäväpiiri on samanhenkistä kuin minä.. tänään viimeksi katseltiin kortteja, lisäksi kaikki ovat kiinnostuneet astrologiasta. Mutta nyt siis ihan lähin piiri.

Osuin tosin kerran työpaikkaan jossa kaikki saman osaston tyypit olivat kiinnostuneita myös näistä "hörhöilyistä"  Se oli ihan uskomaton sattuma, mahtava sellainen!

Ihana, tässähän me hörhöt saamme jutuskella, vaikka näinhän me ollaan tehty jo vuosia täällä astrossa. Aina se vain tuntuu yhtä hyvältä!

Sinulla Elwyn on aivan kadehdittava ympäristö ja sillä on ehkä ihan oma kasvattava merkityksensä. Vaikka kyllä siinä varmaan itsekritiikkiäkin tarvitaan. 

Ehkä yhä enemmän lapsetkin saavat näitä tukia uudenlaiseen ajatteluun jo sieltä kotiympäristöstä.

Mietin vain, miten on sitten, jos ei olekaan 'kypsä sielu' sellaiseen ajatteluun. Siinäkin voi ahdistua toden teolla?!

[Esmiralda]

Pitänee vielä kommentoida, kun löytyy niin hersyviä näkökulmia. 

Tuosta Isotikin 'taviksest' tulee mieleen, että täällä astrolla taitaa tuo tavis kääntyä toisinpäin. Vaikka juuri he meistä meidän mielestä erilaiset ajattelijat ovat kyllä aina terveellinen ja hyvin tervetulleita keskustelijoita tänne astroon. Sillä meillä 'taviksillakin' voi käydä samoin kuin hevosella, jolla on laput silmillä eikä näe muuta! 

Samoin Maaritan 'järjellisyys' on mielenkiintoinen aihe. Mitataankohan järjellisyyskin aina niin kuin jonkin ympäristön keskitason mukaan. Siten miten eniten ajatellaan yhteisössä, on järjellisyyttä. Muistan vain sodan jälkeen, että se sukupolvi, joka oli nähnyt köyhyyttä ja kurjuutta, tiesi vain yhden asian mikä oli järjellistä; rahan ansaitseminen. Vähän hiomattomasti ajateltuna.

Nyt eletäänkin siitä kummallista aikaa että esim. pappien 'järjen' ääntä ei enää kuunnella eikä sitä pelätä, eikä johtajien, kuninkaitten, presidenttien. Mikähän se tämän päivän 'järjellisyys' sitten onkaan?

Ja ihan tosi. Tässä me olemme nähneet ajatuksen energisen vetovoiman, kuten Diamondkin toteaa!

AthaMaarit, nämä asiat eivät varmaan olekaan ikäkysymyksiä tässä persoonassa, vaan kuten monet uskomme, sielun iän kysymyksiä. Myös ehkä tämän uudenlaisen energian tuottamaa laajentumista. Oikeastaan, enpä olisi arvannut että olet nuori tyttö, kun kuvaasi esittelit. Kun luulin aluksi aivan, että olet jokin Lapin 'Shamaanimuori'. Hyvin osaat kyllä luonnossakin 'piilottaa' todellisen itsesi. Vaikka varmasti olemuksesi kuva kirkastuu koko ajan, eikä sitä voi pitemmän päälle piiloitella.

[Ikitosi]

Otsikon voisi kääntää muotoon:

Miten olet sopeutunut tähän maailmaan?

Miltä planeetalta olet - oletko kokenut rotusyrjintää alkuperäsi suhteen?

Pitäisikö maapallon lisätä ulkoavaruuslaiskiintiötä?