seuraava »

[Esmiralda]

Miksi ei! 

Asiathan laajenevat aina kummasti. Tee toki tuollainen aihe ja katsotaan mitä näkökulmia sinne löytyy! 

[Ippuska]

Pitäisikö maapallon lisätä ulkoavaruuslaiskiintiötä?

[Esmiralda]

Kuinka ihana ja levollinen olo minulla tuli lukiessani Tigrinumin maailmaa!
Oikein kuin olisi saanut rauhassa puhallella ulos. Sekä järki että tunteet ja intuitioa samassa kodissa. Ehkä se on kuitenkin minullakin, en vain 'näe' sitä. Kun kuitenkin omat pojat hyväksyvät minut tällaisena, jopa kehuvat kavereilleen, jopa sana 'noita' tulee niin kunnioitusta ja lämpöä täynnä!

Kiitos Tigrinum, kun herättelit minua huomaamaan asioita!

Ja just tuo jousimies nousuni tekee minustakin tällaisen neuvojan, sanojan, puhujan, opettajan. Toiset sen näkee öykkärimäisyytenä, korskeutena, leuhkijana usein. Mutta minulle itselle se on silkkaa iloa ja riemua, jakaa jotakin tietoa tai oppia tai kokemusta sylin täydeltä!
Toki pitää katsoa mitä jakaa, missä jakaa ja kenelle jakaa...

[Mirjam*]

Toki pitää katsoa mitä jakaa, missä jakaa ja kenelle jakaa...

Tätä asiaa olen todella miettinyt viime vuosina. 

Hmm... olenko outo tyyppi ympäristössäni...  :
Ehkä olen joidenkin mielestä. Toisaalta luulen, että koen itse sisälläni olevani ennemminkin kummajainen, enemmän kuin mitä sitten todellisuudessa olen.
Avoimuuden kautta sitä tosiaan löytyy uloskin päin ihan erilaiselta vaikuttavan ihmisten ja ympäristön kanssa yllättävän paljon yhteistä.
Jotenkin koen, että "mystisempään ja erikoisempaan" ulkoiseen asiaan sidon "kummallisuuteni" ja miten paljon se eroaa lähiympäristöstäni, sitä enemmän voi kokea olevani "erikoinen". Se voi olla positiivista tai negatiivista oman "erikoisuuden" tai ainutlaatuisuuden kohtaamista.

Ja tosiaan minäkin  :na olen ollut kovin taipuvainen kait "julistamaan", mutta kuten Esmiralda tuossa mietti:"Toki pitää katsoa mitä jakaa, missä jakaa ja kenelle jakaa... "
Tuota asiaa olen monella tapaa kohdannut/pohtinut itsessäni ja muissa.

[Esmiralda]

Juu, on totta, että itse tuntee oman paikkansa yhteisössä kummalliseksi, toiset eivät sitä huomaakaan, heillä on ehkä omat kummallisuutensa. Oi ihana, että olemme ja tuomme julki yksilöllisyyttämme!

Niinpä tuo 'opettaminenkin tai julistaminen' saa eri muodon mistä päin sitä katsoo.
Kun katson toista julistajaa, voin katsoa vähän vinosti 'mitä tuo tuossa koheltaa, niin kuin muuta ei olisi'. 

Ja kun itse julistan, tunnen olevani valoa ja energiaa ja intoa ja iloa vaan. 

[Minerwa]

Mielenkiintoinen aihe 

Minä olen tainnut elää koko elämäni puun ja kuoren välissä niin, että siitä on tullut luonnollinen olotila  :  Lapsuudenkodissani isä oli materialistinen käytännön ihminen, äiti sisäisesti viisas ja intuitiivinen. Isä ateisti, äiti uskonnollinen. Vaikka elämämme olikin enimmäkseen työteliästä arkea, myös henkisyys ja hengellisyys elivät pinnan alla.

Tuota samaa kolmiyhteyttä toteutan edelleen; toisaalta käytännöllisenä ja työteliäänä, toisaalta henkisenä ja sisäistä kasvua janoavana, toisaalta omaa henkilökohtaista uskoani vaalivana. Pystynkö aina olemaan oma itseni? Kyllä ja en. Tunnen olevani oma itseni toimiessani kaikissa noissa rooleissa, vaikken välttämättä yhdistelekään niitä keskenään.

Outolintu olen ollut aina - ja ylpeä siitä. Saatan esimerkiksi työssä raottaa astrologian arkkuani sen verran, että totean outouteni johtuvan siitä, että olen vesimies    Menee yleensä läpi! Lajitoverit ovat tehneet hyvää PR:ää...

Ennen astrofoorumia olin kuitenkin henkisyyteni kanssa aika yksin. Olihan toki läjä kirjoja ja lehtiä, joista ammensin tietoa omien kokemusteni ja havaintojeni ymmärtämiseen, mutta ei väylää kommunikointiin. Onneksi eksyin tänne! Tuntui hienolta todeta, että samanhenkisiä ihmisiä todellakin on olemassa.

Lähimmät ihmiset ympärilläni ovat toki aina tienneet kiinnostuksen kohteistani, mutteivät jakaneet niitä. Esimerkiksi maanläheinen  -mieheni ottaa erilaisuutemme ihanasti. Tekniikan Maailma ja Minä Olen -lehti sopivat sulassa sovussa samaan pinoon 

[Ippuska]

...
Tekniikan Maailma ja Minä Olen -lehti sopivat sulassa sovussa samaan pinoon 

Aivan  eihän se ole muilta pois jos/kun itse on vähän erilainen - rikkauttahan se ON 

Myös samoin tunnen tätä foorumilaisten avoimuutta ja "sukulaisuutta" kohtaan - onneksi löysin tänne 

[^^Queen Nefertiti^^]

En, koska voin vaikuttaa vakuuttavalta vaikka missä ympäristössä. Kameleontti?

[Chandra]

 

Juu ja sangen kiinnostava sellainen.
Kokeilkaas muuttaa pieneen yhteisöön,jossa kaikki tuntevat toisensa,älkääkä kertoko itsestänne juuri mitään,niin johan kuhisee.

Ystäväni asuvat muilla paikkakunnilla ja heidän kanssaan saan olla oma itseni.
Puheenaiheet pyörivät lähinnä eri vaihtoehtohoidoista,kokemuksista,henkisistä uusista kokemuksista jne.Ei minullakaan ole enää kovinkaan pitkään juteltavaa ns.tavisten kanssa.
Vanhat ystäväni ovat jääneet juuri sen takia.En jaksa kiinnostua enää mitä kukakin on örveltänyt,eronnut,löytänyt uuden.Ei se ole tärkeää.
Minua kiinnostaa yksilö,jonka kanssa keskustelen,eivät hänen tutun tuttunsa.

Täällä olen huomannut,että ihmiset eivät oikein saa kiinni minusta.
Siksi kai jaksan yhä kiinnostaa,vaikka jo kohta kaksi vuotta olen täällä asunut.
Tuon mamman energiatankkauksen jälkeen vanhemmat ihmiset ovat alkaneet kertoilemaan minulle vaivoistaan.Vastaan vain jotain.
Jos minulta ei suoraan mitään pyydetä,en myöskään tyrkytä.
En mainosta hoitojani tai kurssejani missään.Asiakkaat ovat tulleet aina kuultuaan joltain tutulta.Tykkään aivan vieraita ihmisiä hoidellakin,joista en mitään ennen tiedä.
Lähes kaikki,tuota mammaa lukuunottamatta ovat muualta tulleita.
Näin on hyvä.

Joskus ärsyynnyn kyselyihin,kuten tuossa aloittamassani topicissa kirjoitinkin.
Yleensä pyrin vaihtamaan muutaman sanan,tervehdin ja hymyilen.
Mutta en ole mielestäni enää outo.
Tämä on niin minua ja kun läheiset sen tietävät,eivätkä ihmettele tai kysele,niin vieraiden mielipiteet ovat merkityksettömiä.
Minun on hyvä näin.  

[asboo]

Juu-u, tunnen että olen hiukan outo(erilainen), murrosiässä se näkyi eniten. En pitänyt yhtään bileistä, en käynyt keikoilla enkä kuunnellut musiikkia. Kun luokkalaiset tekivät porukalla jotain vapaa-ajalla, minä luin yleensä kotona kirjaa - scifiä, fantasiaa, delfiineitä, ufoja tai astrologiaa käsitteleviä. Löysin myös hengenheimolaisen 8-luokalla, luokan poikien kiusaaman tytön. Yhdessä kirjoitimme tarinoita muista ulottuvuuksista, missä seikkailimme kahdestaan fantasian hengessä.

En ole sitten muuten outo, tai siis ulospäin käyttäydyn ihan normaalisti, mitä nyt joku voi nähdä minut pelastamassa matoja sateen jälkeen tai raakkuvan vastausta varikselle 

[Esmiralda]

En, koska voin vaikuttaa vakuuttavalta vaikka missä ympäristössä. Kameleontti?

Soul! Etkö ollutkin aika liikkuvaista sorttia ja varmasti muuntuvaiskykyä sinulla on?
Sellaisen kuvan olen saanut ja ihailenkin sitä. Luot tilaa siellä missä sitä ei ehkä olekaan!

Mutta todella! Tulepa tänne pieneen paikkaan, missä on paljon körttiläisiä, helluntalaisia, lestadiolaisia ja tiukka oma vakaamus!

Ehkä muunnat väriäsi....mutta miten kauan se kestäisi? 

[Ippuska]

En ole sitten muuten outo, tai siis ulospäin käyttäydyn ihan normaalisti, mitä nyt joku voi nähdä minut pelastamassa matoja sateen jälkeen tai raakkuvan vastausta varikselle 

Ihanaa 

[Hiisitär]

Juu-u, tunnen että olen hiukan outo(erilainen), murrosiässä se näkyi eniten. En pitänyt yhtään bileistä, en käynyt keikoilla enkä kuunnellut musiikkia. Kun luokkalaiset tekivät porukalla jotain vapaa-ajalla, minä luin yleensä kotona kirjaa

Joo, murrosikä meni täällä päässä ihan samoin! Aloitin tuon "hörhö"kirjallisuuden lukemisen silloin 7-vuotiaana, kun opin lukemaan. Oli kummittelua, ufoja, poltergeisteja, muita ulottuvuuksia, ajan vääristymisiä... Kaikki, mikä ei sopinut jaotteluun "normaali" kiinnosti minua suunnattomasti!

Ylisuojeleva ja pessimistinen isäni ei päästänyt minua koskaan mihinkään bileisiin tai vastaaviin, vaikka asuimmekin hyvin pienen paikkakunnan lähellä, jossa nyt yksinkertaisesti EI VOI sattua mitään - varsinkaan, kun minä en ollut niin tyhmä ja ajattelematon, mitä vanhempani kuvittelivat No, kai se on se esikoisen kirous. Pari kertaa isän tosin oli pakko päästää minut yläasteen discoon, kun kuuluin tukioppilasryhmään, jonka vastuulla oli järjestää kaksi discoa vuodessa. Enkä tykännyt yhtään! Oli kiva laittaa paikkoja kasaan sekä siivota, mutta jumputusmelussa oleminen ihmisten ollessa kuitenkin enemmän tai vähemmän pohjia nauttineita, vetäydyin yleensä tukioppilaiden huoneeseen melua karkuun istumaan omaan hiljaisuuteen. Kaikki olivat tietenkin huolissaan onko minulla joku hätänä

Nykyisin olen löytänyt ihan oikean trancen ja electronicmusiikin, joista pidän kovasti ja olen löytänyt myös sen tanssimisen ilon. Odotan innolla seuraavaa mahdollisuutta lähteä reivaamaan ^____________^ Ystäväni kertoi, että trancen ja electronicin pääsävelskaala, joka soi koko ajan siellä taustalla huomaamattamme, menee samassa sävelasteikossa kuin OM-mantra. Ehkä siksi tuo konemusa vetoaa ihmisiin ja he tulevat siitä onnellisiksi. Minulla on ainakin jäänyt hyvä mieli ihan oikeista reiveistä, ei niinkään trendidiscoista, vaikka kyllähän sielläkin tanssii, jos joku minut sinne haluaa mukaansa.

Haha, Esmiralda, oikeastaan minusta on hauskaa hämmentää ihmisiä - tuntuu, ettei kukaan loppujen lopuksi ota minusta selvää IHAN kokonaan, vaikken koekaan piilottelevani itsestäni mitään tietoisesti. Entinen heilani sanoikin minulle joskus "Sinä tiedät enemmän, mitä annat ymmärtää". 10 vuotta samaa polkua kanssani kulkenut ystäväni on todennut monta kertaa, että "vaikka olen tuntenut sinut näin kauan, minä tunnen sinut ja en tunne sinua. Jos jollekulle pitäisi kertoa millainen sinä olet, en osaisi varmaankaan vastata" - ja hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu 

[Asterix]

Oletko outo tyyppi ympäristössäsi?

En varmaankaan sen oudompi kuin muutkaan, mutta en varmasti näkymättömin.
Minut huomataan ja noteerataan yllättävän tarkasti,
vaikka en puhuisi/keskustelisi mitään tai itse muistaisi ketään.

Viimeksi viikolla olin lounaalla ja täysin tuntematon
mies ja nainen tuli juttelemaan minulle.
Kysyin missä olemme oikein tavanneet, kun en saa hyvästä kasvomuististani
huolimatta päähäni keitä he ovat.
He kertoivat, ettemme ole varsinaisesti koskaan tavanneet,
vaan ovat olleet vieraana eräässä luotsaamassani tilaisuudessa
ja nähnyt minut minut siellä yli 500 vieraan joukossa,
jossa viivähdin noin 15-20 min kunnes menin muille kiireille
ja he päättivät tulla tervehtimään nyt.

Minulla on jokin ihme aura.

(adoptio)äitini sanoo, että kun olen vihainen
ja astun huoneeseen niin ilman voisi leikata veitsellä halki ilman,
että sanon sanaakaan.

Pomoni nauraa, että työntekijät ja ylempiä pomoja myöden
terästäytyvät heti kun astun huoneeseen ja käyttäytyvät
kuin maman kiltit pikku chihuahuat, mutta tämä voi johtua myös
  ja  :nin
tarkasta havannoinnista ja pirullisen terävästä kielestä
ja tulisesta temperamentistani.

[Minerwa]

Ystäväni kertoi, että trancen ja electronicin pääsävelskaala, joka soi koko ajan siellä taustalla huomaamattamme, menee samassa sävelasteikossa kuin OM-mantra. Ehkä siksi tuo konemusa vetoaa ihmisiin ja he tulevat siitä onnellisiksi.

Oho    Tuo olikin mielenkiintoinen tieto! Olen yrittänyt selittää ihmisille, että kunnon koomakomppi rauhoittaa minua ja siksi kuuntelen trancea esimerkiksi töistä kotiin tullessani. Outona ovat todennäköisesti pitäneet! Mutta mutta... Ilmankos!