seuraava »

[Arkiviisu]

Tuli mieleen kaksonen, kun luin Egyptin historiasta seuraavaa:

Ihmisellä on kolme sielua:
Ka - se joka rakastaa, halaa ja hellii
Ba - se joka liikkuu muuten ja tarttee ruokaa ja juomaa
Ah - joka nousee eloon vasta sitten kun on haudattu

Noista Ka menee myös mukaan seuraavaan elämään ja Ah on odottamass vain hautausta. Aika vekkulia!  Ja Ah'n tunnus on Ibis-lintu.

Eli vanhojen egyptiläsiten mukaan 'kaksoisesti' elämme kaikki, jopa haudattunakin.

Nythän tämä sai ihkauuden ja mielenkiintoiseen " käänteen" ...   
Kiitos    ESMIRALDA  .... vaan

... entäs  "se" MER ...   

MER KA BAH    .... .... http://www.selftransform.net/Merkabah.htm

  tämä vainen yksi "näkökulma" ~ja totta ~ kaksonenhan on MONIULOITTEINEN .... 

[Arkiviisu]

Voin kyllä sanoa, että kommunikoin eri tavoin erilaisten ihmisten kanssa. Se ei mielestäni ole epäaitoutta, koska jokainen minäni on todellinen minäni. Tottakai minä puhun vanhuksille eri tavoin kuin nuorille. Kartallani on paljon muuttuvaa laatua, kaksos-suman lisäksi  ja  jousimiehessä..

Erilaiset ihmiset saavat minusta erilaisia puolia esiin. Jos juttelen ujon ja vaivautuneen ihmisen kanssa, olen itsekin aika varovainen - en voi sille mitään. Jos olen  - ystäväni seurassa, minusta tulee yhtäkkiä kauhean puhelias, naurava, sekoileva ja helposti tulistuva rämäpää - en voi sille mitään.  Vaakaystäväni kanssa puhumme usein vaatteista ja ihmissuhteista, ja muuttelemme mieltämme ja hempeilemme.  Kauris-ystävän kanssa elämä on aina rankkaa ja rahat vähissä ja huumori itseironista! 

Ne kaikki puolet ovat osa minua. Saan helposti yhteyden ihmisiin. Mutta joskus tulee vaikeaa siinä kohtaa, kun olen vaikka 4 hengen porukassa, jossa muut ovat keskenään hyvin erilaisia. Joudun silloin kysymään itseltäni; kuka minä olen? 

..... jep.  .... ja kun sitä tarpeeksi monta kertaa kyselin    .... ja taas huomasin ETTÄ " en voi koko elämääni" olla välillä yhtä ja toisaalta toista ELLEN todella tiedä " kuka minä olen ja mikä on oma totuuteni " ... niin siitä alkoi se  - survivalextremeindianajones matkaosuus .... ei sen vuoksi ETTÄ voi paremmin mielistellä toisia tai olla kaksinaamainen takinkääntäjä - aina toisille mieliksi  - vaan että itsensä on tunnettava ensin jotta voi aidosti samastua eli kokea empatiaa ja sympatiaa toiseen ja toisiin ihmisiin JA silti säilyttää kokemuksen omasta olemuksestansa OMISTA RAJOISTANSA että MIHIN TUON TOISEN IHMISEN  tai TOISTEN IHMISTEN rajat loppuu ja MISTÄ omat rajani alkavat - tämä on se pointti - tai ainakin itselleni oli ja on .... kuin myös ennen tämän POINTIN OIVALTAMISTA oli se ETTÄ jossain pintaa syvemmällä niin kovin pelkäsi hylätyksi tulemista ja yksin jäämistä ( toisaalta) että käyttäytyi ja toimi kaksinaamaisesti ta mielistellen ...

...SILLÄ nämähän ovat VAIN ominaisuuksia TAI toimintatapoja ~opittuja malleja joita voi muuttaa !!!

[Minerwa]

Mutta joskus tulee vaikeaa siinä kohtaa, kun olen vaikka 4 hengen porukassa, jossa muut ovat keskenään hyvin erilaisia. Joudun silloin kysymään itseltäni; kuka minä olen? 

Sinäpä sen sanoit! Tuostahan se taitaa johtua, että minäkin mielelläni isossa porukassa vetäydyn vähän taustalle. En erityisemmin tykkää small talkista, ja isossa porukassa tunnen, etten useinkaan saa sellaista henkilökohtaisempaa kontaktia ihmisiin. Tykkään enemmän jutella kahden kesken tai pienessä samanhenkisessä porukassa; silloin syntyy helpommin tuo sanaton yhteys.

Sitten taas, jos ihmiset ovat selkeästi eri aaltopituudella, iso porukka on parempi. Juttu soljuu omalla painollaan, eikä ole pakko vääntää tikusta asiaa. Voi ihan suosiolla jättäytyäkin sinne sivummalle.

Minäkin pystyn periaatteessa keskustelemaan melkein mistä vain, kunhan toisen kanssa syntyy se yhteys. Esimerkiksi yhden miespuolisen ystäväni kanssa ruodimme välillä aika teknisiäkin juttuja, mutta kun seuraan astuu yhteinen tuttumme (josta suorastaan loistaa asenne "et sinä nainen näistä mitään ymmärrä"), puhe kääntyy "kaunis päivä tänään" -tasolle   

No, mutta...  Jälleen Arkiviisu kirjoitti samaan aikaan! Olemme kovin samanaikaisia, telepatiaako vai sattumaako...?

[Arkiviisu]

Mutta joskus tulee vaikeaa siinä kohtaa, kun olen vaikka 4 hengen porukassa, jossa muut ovat keskenään hyvin erilaisia. Joudun silloin kysymään itseltäni; kuka minä olen? 

Sinäpä sen sanoit! Tuostahan se taitaa johtua, että minäkin mielelläni isossa porukassa vetäydyn vähän taustalle. En erityisemmin tykkää small talkista, ja isossa porukassa tunnen, etten useinkaan saa sellaista henkilökohtaisempaa kontaktia ihmisiin. Tykkään enemmän jutella kahden kesken tai pienessä samanhenkisessä porukassa; silloin syntyy helpommin tuo sanaton yhteys.

Sitten taas, jos ihmiset ovat selkeästi eri aaltopituudella, iso porukka on parempi. Juttu soljuu omalla painollaan, eikä ole pakko vääntää tikusta asiaa. Voi ihan suosiolla jättäytyäkin sinne sivummalle.

Minäkin pystyn periaatteessa keskustelemaan melkein mistä vain, kunhan toisen kanssa syntyy se yhteys. Esimerkiksi yhden miespuolisen ystäväni kanssa ruodimme välillä aika teknisiäkin juttuja, mutta kun seuraan astuu yhteinen tuttumme (josta suorastaan loistaa "et sinä nainen näistä mitään ymmärrä"), puhe kääntyy "kaunis päivä tänään" -tasolle   

No, mutta...  Jälleen Arkiviisu kirjoitti samaan aikaan! Olemme kovin samanaikaisia, telepatiaako vai sattumaako...?

  sattumaa  vai  : telepatiaa  ~  no sitä just ....
.....  totta ja tuttua kirjoitat ..... 

[Minerwa]

 

ei sen vuoksi ETTÄ voi paremmin mielistellä toisia tai olla kaksinaamainen takinkääntäjä - aina toisille mieliksi  - vaan että itsensä on tunnettava ensin jotta voi aidosti samastua eli kokea empatiaa ja sympatiaa toiseen ja toisiin ihmisiin JA silti säilyttää kokemuksen omasta olemuksestansa OMISTA RAJOISTANSA että MIHIN TUON TOISEN IHMISEN  tai TOISTEN IHMISTEN rajat loppuu ja MISTÄ omat rajani alkavat - tämä on se pointti

Tuossa todellakin on tärkeä pointti!

On ihan eri asia miellyttää toista kuin kokea samaistumalla empatiaa. Miellyttäminen lähtee omista tarpeista, peloista ja motiiveista saavuttaa jotakin (usein alitajuisesti), kun taas empatia kohdistuu toiseen, toisen tarpeisiin ja elämään, ja kykyyn myötäelää mukana niissä. Rakastavalla sydämellä. Oikeastaanhan juuri kyky samaistua on empatiakyvyn alkulähde, juuri. Samaistuminen sinänsä ei ole siis paha, vaan arvokas lahja. Tärkeää on vain osata käyttää sitä oikein.

Hienoa, että jaat itsetutkiskelusi hedelmiä meidän kanssamme, Arkiviisu! Minulle tuo ajatuksesi antoi paljon 

[Tiigris]

Arkiviisun puhe kolahti minuunkin. Olen opetellut samoja asioita. Minä tunnen kohtaavani ihmiset aidosti ja olevani empaattinen enemmänkin kuin miellyttämishakuinen.

Toki on vaikeita ihmisiä, joita pyrin miellyttämään (en siis alistu vaan miellytän) ja se on puhtaasti mukavuudenhalua - en halua törmäilyjä jyrkkien kanssa vaan säilyttää jonkinlaisen rauhan. Jos toinen ei tule puolitiehen vastaan, niin olen valmis menemään itse vähän pidemmälle kuin puolitiehen, jotta tasapaino ei järkkyisi. (7. huone)

Minerwa, sinäpä sen sanoit..! Sama juttu! Tunnen olevani niin niin sosiaalinen ihminen, mutta se ei yksinkertaisesti pääse oikeuksiinsa suurissa ryhmissä.. Tai ehkäpä se on juuri sitä.. Menee virran mukana ja tekee yhteistyötä - olemalla hiljaa ja sivummalla.. En osaa puhua small talkia muuta kuin leikilläni todellisten ystävien kanssa. Haluan kommunikoinnin olevan jollain tapaa rakentavaa ja eteenpäin vievää. Haluan porautua pintaa syvemmälle. Ryhmässä se on jokseenkin mahdotonta.

[Esmiralda]

Tuli mieleen kaksonen, kun luin Egyptin historiasta seuraavaa:

Ihmisellä on kolme sielua:
Ka - se joka rakastaa, halaa ja hellii
Ba - se joka liikkuu muuten ja tarttee ruokaa ja juomaa
Ah - joka nousee eloon vasta sitten kun on haudattu

Noista Ka menee myös mukaan seuraavaan elämään ja Ah on odottamass vain hautausta. Aika vekkulia!  Ja Ah'n tunnus on Ibis-lintu.

Eli vanhojen egyptiläsiten mukaan 'kaksoisesti' elämme kaikki, jopa haudattunakin.

Hei! Tämä juttu ei todellakaan edusta nimenomaan juuri kaksosen tähtimerkkiä.
Muuten vain tempaisin jututn tuohon. Kun oli silmieni edessä. sori 

[mc82]

Exäni ( ) oli mielenkiintoinen luotettavuuden ja epäluotettavuuden risteytys. Sanoi kyllä suoraan, mitä ajatteli, puuttui ulkonäkööni ja pukeutumiseeni jatkuvasti. Joo, olen tarkka pukeutumisistani ja meikistäni ja katson peiliin aina 10 kertaa ennen ovesta ulos astumista, mutta aika lailla nyppi, kun äijä alkoi määräilemään, miten mun pitää pukeutua/meikata/käyttäytyä jne. Ja mä kun en voi sietää komentelemista!

Eron tullessa tuli vielä ilmi, että exällä oli ollut toinen eukko kehissä jonkin aikaa - että semmoinen kaksonen oli kyydissä

Kaverillani on myös  - mies, joka taas on uskollisuuden perikuva ja semmoinen kunnon diplomaatti - sekä hauskaa ja leppoisaa juttuseuraa. Että se niistä kaksosen monista kasvoista.

[^^Queen Nefertiti^^]

Valitettavasti kuukaksonen   oli epäluotettavin tuntemani, sitten ..

[Esmiralda]

En usko, että syy epäluotettavuuteen olisi planeetoissa kuitenkaan!

Mutta helppoa olisi laittaa ne syntipukeiksi...

[K-NRJ]

Yksi aspekti muuten nimetään "valehtelijan aspektiksi", nimittäin  . Siinä henkilö saatta liioitella ja päästellä juttuja ( ) Jupiterin innolla...

Minä en kyllä osaa nimetä yhtä merkkiä epäluotettavaksi. Kaksonen on kyllä aikamoinen tuuliviiri, mutta esim. Kauriilla on uskomaton kyky pitää asioita omana tietonaan, jolloin he pystyvät narraamaan suuriakin joukkoja..

[selkälokki]

Anoppini on  ja hän kyllä "juksaa" mennen tullen, kuten itse nimittää valkoisia valheitaan. "Minä pikkusen juksasin"...

Tunnollinen kuin mikä muuten ja mukava ihminen, mutta huvittaa suunnattomasti tuo lievä epärehellisyys. Hänestä ei uskoisi millään sitä päällepäin.

[selkälokki]

Yksi aspekti muuten nimetään "valehtelijan aspektiksi", nimittäin  . Siinä henkilö saatta liioitella ja päästellä juttuja ( ) Jupiterin innolla...

hehe, heti piti silmäillä läheisieni karttoja ja kahdelta, jotka hivenen änkyttävät, löytyi    voi olla kaukaa haettu, mutta silmään osui kuitenkin...

[Artemis]

Mitenkäs sellainen joka ei osaa valehdella? Mikä aspekti?

[Esmiralda]

Huh sentään! Onpas sinulla soppa!

Anteeksi kun en muuta osaa aamutuimaan (minulle) sanoa. Mutta pieni reilu kateudentunnekin nousee: Sinullahan on aivan hurjan ihanan värikästä tuo Elämä!!!

Ja sinulla suitset kädessä ja vähän sotkussakin....