seuraava »

[Ardith]

Toisesta topikista johtuen näin unta johtamisesta. Tai siis pomottamisesta. Tajusin oman auktoriteettikammoni. Ja olen joutunut viime kuukausina kohtaamaan sen lujalla kädellä. Minulla meni päähän oma asemani.  En osannut enää nöyrtyä. En ole osannut sitä enää pitkään aikaan. Vasta tänä aamuna tajusin, kiitos uneni ja eiliesen astrokekustelun.

Tästä syystä tahoisin pohtia, millainen on hyvä johtaja?

[Ikitosi]

Osuitpa Ardith minullekin ajankohtaiseen aiheeseen.

Kokemuksieni mukaan sellaisen ihmisen on helppo antaa johtaa itseään, joka ainakin tietää mitä ja miten tehdään ja toimitaan, antaa niistä selkeät ja johdonmukaiset ohjeet ja arvostaa tekijäänsä.
Rento mutta jämpti.

[Asterix]

Isotiki jo tiivisti johtajan hyvät ominaisuudet,
mutta tuohon tasapuolisuuden jakamiseen.

Yhtiössä/yrityksessä (kaikkien) johtajan(-ien) vastuulla on yrityksen
menestyminen ja kannattavana pitäminen ja se vaatii välillä
ratkaisuja, jotka eivät kaikkia miellytä
ja mitkä eivät ole välttämättä tasapuolisia.
Jos lähdettäisiin miellyttämään kaikkia työntekijöitä,
niin usein aika pian joudutaan tilanteeseen,
jossa yhtiö joutuu supistamaan tuotannostaan/palvelustaan,
eikä ei ole varaa pitää kaikkia työntekijöitä.

Suurin osa (loistavista) johtajista pitää hiukan etäisyyttä
työntekijöihin, jolloin päätöksien teossa ei mennä henkilökohtaisuuksiin
ja eikä tarvitse menettää yöuniaan miettien jonkun toisen elämää.

Ei kenenkään pidä joutua tilanteeseen työssään,
jossa muiden ongelmat tulevat omiksi henk.koht. ongelmiksi.

Kuilua johtajien ja työntekijöiden välillä kuitenkin kannattaa välttää,
jotta informaatio puoleen ja toiseen toimii mutkatta
ja yhteishenki pysyy hyvänä.

Monta kertaa hyvät johtajat luopuvat jostain edustaan esimerkkinä ja
kannustuksena/lohdutuksena, jos työntekijöiden etuja karsitaan.
Tämä varmistaa yhteishengen toimivuuden ja hyvä henkinen yhtiö/yritys
on usein varsin menestyksekäs.

Luottamuksesta..
Jos kerran tyyppi hoitaa työnsä hyvin, niin mitä väliä sillä on,
miten hän maailmansa näkee ja mitä mielessään pyörittelee?

[Riitta]

Hyva johtaja ei mielestani johda-han on tarpeeksi diplomaattinen, etta osaa antaa tyontekioille sen verran tietynlaista vapauden tunnelmaa, etta into ja hyva mieli sailyy tyossa.
Han ei ole sellainen yksinistuja huoneessaan-vaan osaa ottaa tarpeen tullessa pienimmatkin seikat huomioon paatoksia tehdessaan.
Tietysti riippuu paikasta ja firman koosta ja luonteesta-miten tarkeaa on pomon esiityminen paikalla.
Paras johtaja on minun omasta kokemuksesta juuri sympis ja avonainen huomioonottava asenne.
Ilmeisesti minulla on ollut todella onnea, etta on ollut ymmartavia pomoja-jotka puhuvat kanssani silmien korkeudella-ja nain olen huomannut myos firman menestyksen olevan, myos kansainvalisesti.

[BlueRose]

Minusta hyvä johtaja on sellainen joka kunnioittaa jokaisen omaa yksilöllisyyttä ja kykenee myötäelämään tuomitsematta sopivasti topakka ja rajat asettava on paras

[Asterix]

Olen teidän kaikkien kanssa samoilla linjoilla, mutta huomaan että tietty etäisyys (johtaja on loppujen lopuksi yksin tuulisella huipulla, kuten isäni kerran mainitsi) tuo turvaa juuri vaikeissa päätöksissä. Kuitenkin pitäisi olla mukana menossa ja innostaa toisia, tekemällä itsekin asioita. Haastavaa.

Oma pomoni, joka myös omistaa
yrityksen, jossa työskentelen, tulee auttamaan työntekijöitämme ihan todella
pienissä asioissa. Hän on sellainen super-energinen ihminen ja pirun ahkera.
Hän usein auttaa niissä asioissa, joihin yleensä otamme muutaman kiire-apulaisen, juoksupojan tai tytön.
Hän omistaa koko yhtymän, johon kuuluu 4 eri yritystä. Hän ei siis istu yksin toimistossaan, vaan haluaa olla menossa mukana
ja tietää kaiken ihan ruohonjuuritasolta asti.

Hän ei koskaan valita mistään, että olenpa tänään väsynyt ja bla-bla-blaa,
eikä voi sietää valittamista.
Hän maksaa erittäin hyvää palkkaa ja edut kaikille työntekijöille ovat loistavat
ja työskentely nautittavaa, mitä ei monessakaan yrityksessä ole ja hän sanoo,
että jos ihmiset eivät ymmärrä nukkua tarpeeksi/huolehtia asioistaan,
ei se ole hänen vikansa ja hän ei maksa siitä, että ihmiset tulevat valittamaan töihin.

Jos on jotain sanomista, niin hän sanoo suoraan ja asiallisesti.

Entä oletteko huomanneet mitään dramaattisia eroja nais- ja miesjohtajien välillä, jos teillä on ollut useampia molemman sukupuolen edustajia pomoina? (En siis tahdo yleistää tällä kysymyksellä vaan etsiä mahdollisia universaaleja piirteitä).

Olen itse naispomo, mutta minulla on myös itselläni mies -että naispomot.
Naispomojen isoin ongelma on ottaa kaikki henkilökohtaisesti
ja mennä henkilökohtaisuuksiin.
Usein naispomoille ei merkitse se, että työntekijä tekee moitteetonta työtä,
vaan henkilön sanomiset-ajatusmaailma-luonne-kemiat, joilla ei oikeastaan
ole p*skan väliä varsinaisen työn kannalta.

Toinen naispomojen ongelma on viehättävyys. Vaikka naispomo olisi
kuinka kouluttautunut ja korkeassa asemassa, niin jos vaikka yritykseen
tulee jumalaisen kaunis esim. kiire-apulainen jakamaan postia,
niin se on joku käsittämätön ongelma ja tehdään tikusta joku ongelma
ja aletaan etsimään vikoja kiire-apulaisen toiminnasta,
vaikka hän työskentelisi kuinka erinomaisesti.

Olen nähnyt monia kertoja, kuinka naispomo vaarantaa oman uransa
moisen typeryyden vuoksi. Harvoin miespomo laittaa oman uransa
peliin ja vaakalaudalle henkilökemiallisista syistä.

Miespomo laittaa uransa peliin etenemistarkoituksessa, jossa kilpaillaan
paremmasta paikasta.

[Asterix]

Naiset ovat luonnostaan emotionaalisempia kun taas miehet fyysisempiä.
Kun sen vain tiedostaa ja tunnistaa itsessään, niin on jo puolet helpompaa.

Olin nuorempana emotionaalisempi esimies, omaanhan aika tulisen luonteen,
enkä hallinnut omia puutteitani ja olin epävarma
ja tykkäämiseeni ja epätykkäämiseeni
vaikutti hyvin paljon toisarvoiset seikat, kuten toisen ajatusmaailma
ja oliko naisalaiseni/pomoni viehättävämpi mielestäni kuin minä.

Kun kasvatin omaa itsevarmuuttani, otin ns. niska-otteen omista puutteistani
ja hillitsin tunteella reagoimista,
niin alkoi jo olla helpompaa.

Olen edelleenkin välillä napit vastakkain ylempien pomojeni
kanssa, koska charakteerini on aika voimakas ja siihen ihmiset reagoi eri tavoin, mutta pidän asiat asioina ja katkaisen siivet välittömästi ja napakasti siihen paikkaan
kaikista emotionaalisista ja henkilökemiallisista purkauksista,
joilla ei ole mitään tekemistä itse työn kanssa.

En yksinkertaisesti suostu menemään työssäni sellaisiin kiistoihin
ja teen sen selväksi erittäin napakasti ja asia jää siihen.
-seuraavana päivänä voi tarjota suklaata tms. toivottaa hyvää
ja menestyksekästä päivää ja iskeä silmää ko. henkilölle.

Tämä on oma jipponi.

Alaisteni kanssa suurimmaksi osaksi asiat sujuu mutkitta,
mutta välillä olen ottanut yhteen parin tyypin kanssa,
joilla on myöskin voimakkaat luonteet ja vahvat mielipiteet,
mutta jos asialla ei ole mitään tekemistä itse työn kanssa,
niin katkaisen napakasti bla-blaan siihen paikkaan,
enkä suostu sen enempää kuuntelemaan.

Minulla ei yksinkertaisesti ole enään aikaa henkilökohtaisuuksiin
ja muihin blah-blahoihin työpaikallani, koska oma työni vaatii niin paljon.

Kun suljen toimiston oveni, niin asiat jäävät sinne,
enkä niitä sen enempää mieti kotona.

En myöskään tapaile muita työntekijöitä työajan ulkopuolella,
ainoastaan ylempiä pomojani, mikäli se on välttämätöntä
työn kannalta.
En halua sekoittaa henkilökohtaista elämääni työelämäni kanssa.

[asboo]

Olen nykyään naispomon alaisena. Pienessä firmassa on näin ruuhka-aikaan 6 työntekijää, kaikki naisia. Hän työskentelee samassa tilassa alaistensa kanssa, on hyvin energinen, innostava ja topakka. Juttelee työajallakin joskus mukavia omasta elämästään ja kyselee muilta mitä he ovat mieltä joistain asioista.

Toisaalta taas hän on tosi painostava ja tiukka täti joissain työasioissa, kaikki pitää olla tiptop. Alussa teki mieli mataa lattiaa pitkin kun hän tuli tiukka asenne päällä keskustelemaan jostain asiasta.  :
Mutta pidän hänestä todella, parempaa pomoa saa etsiä.

[Rohana]

Hiukan heikkoon johtamiseen törmänneenä toivon johtajalta uskallusta ja asennetta OLLA johtaja ja ottaa vastuun johtamisesta. Oma pomoni tiukan paikan tullen saattoi kadota päiväksikin "omiin töihinsä" ja jätti alaiset joko riitelemään keskenään tai sysäsi vastuun minun, "varapomon" niskoille. Tosi kivaa etenkin kun tätä sattui vaikean kauden tullen usein, se ei näkynyt millään lailla minun palkkapussissani tai sitä ei huomattu muutenkaan mitenkään paitsi "leikkialaiseni" syyttelivät toisiaan minulle ja kalastelivat hyväksyntää omalle kiukkuamiselleen.
Tänä päivänä saavat kiukuta siellä keskenään, mulle riitti! 

[Milona]

kaikkia ei voi ikinä miellyttää eli tärkeintä kuitenkin on miettiä mikä on parasta yritykselle, koska sitä kautta tulee palkka kaikille tekijöille, olipa missä kohdassa porrasta tahansa.

Itse tein "raakileena" sellaisia virheitä että vaadin työntekijöiltä samaa kuin itseltänikin. Mahdoton juttu! Ainakin naisvaltaisilla aloilla täytyy välillä olla kuin lastentarhatäti...
Ja toinen virhe on ruveta kaveriksi alaistensa kanssa. On vaan osattava vetää raja työn ja yksityiselämän välille.
 Sasha mielestäni kuvasi hyvin pomon ominaisuuksia ja tuo suklaa/silmänisu on loisto idea! On osattava myös "pehmitellä".

[Asterix]

Ainakin naisvaltaisilla aloilla täytyy välillä olla kuin lastentarhatäti...

Osui ja upposi!

Kun yhtiömme omistaja (mies) palkkasi minut, niin hän toivotti minut
tervetulleeksi hänen lastentarhaansa ja kertoi, että pääsen mukaan
mitä mielenkiintoisempiin leikkeihin. 

Hänellä on ihan hulvaton huumori!

Meillä on upeat puitteet työskennellä rakennuksessamme
ja pihalla on uima-allas.
Siitä hän sanoi, että siellä lymyää kaksi krokotiiliä
ja keittiössämme yksi elefantti (tarkoittaen kolmea naistyöntekijäämme),
ja jos ammut ne, teetät krokotiileistä itsellesi kengät ja laukun
ja ripustat elefantin sarvet seinälle aulaamme,
saat heti palkankorotuksen ja ylennyksen.

Nämä kolme naista ovat lastentarhamme ongelma-lapset.

[Yussra]

  Vähän feminismiä nyt kehiin tytöt.

Ainakin naisvaltaisilla aloilla täytyy välillä olla kuin lastentarhatäti...

Niimpä... kukas se tässäkin tas naista dissaa muu kuin toinen nainen. Ja sitten ihmetellään miksei naisilla ole samanlaisia hyväveliverkostoja kuin miehillä.

Olen nähnyt monia kertoja, kuinka naispomo vaarantaa oman uransa
moisen typeryyden vuoksi. Harvoin miespomo laittaa oman uransa
peliin ja vaakalaudalle henkilökemiallisista syistä.

a) Mä en ole ikinä kokenut/havainnut/kuullut kenenkään naisjohtavan vaarantavan uraansa moisen lapsellisuuden tähden.
b ) Jos mies menee henkilökohtaisuuksiin, hän "johtaa ihmisläheisesti", nainen vastaavassa tilanteessa "kiukuttelee" tai "kadehtii".

[Asterix]

Minä olen nähnyt.
Nämä naisjohtavat on sitten vain joko siirretty
"muihin tehtäviin", joka on joku työllä ja tuskalla keksitty paikka,
jossa ko. henkilö tulee aivan varmasti tyrimään jotain olennaista
ja josta sitten saadaan "oikea" syy potkia tyyppi viimein pihalle,
kuin henkilöstöpoliittinen syy.

Henkilö itse kuvittelee saavansa ylennyksen/paremman tarjouksen
ja uuden haasteen,
mutta joskus yhtiölle on edullisempaa maksaa hiukan enemmän
väliaikaisesti ja "antaa luonnon hoitaa tehtävänsä",
kuin mennä tappelemaan oikeuteen henkilöpoliittisista syistä,
jonne yleensä kaikki tämän tyyppiset irtisanomiset johtavat,
kun k*sipäinen johtaja/päällikkö/esimies kokee
tulleensa kohdelluksi väärin ja epäoikudenmukaisesti yhtiön taholta.

Näin toki miehetkin toimivat, jos esim. joku alkaa olla uhaksi
jonkun toisen pallille. 

Ei se ole mikään uusi juttu ollenkaan.

[Esmiralda]

Minulla tuli ensin mieleen johtajuudesta ja alaisuudesta tuo aika subjektiivinen ilmiö, että jokaiselle alaiselle voi johtajuus merkitä eri asiaa. Noin karrikoiden hyvä johtaja on se, kenen kanssa asiat sujuu.

Yks johtajistani sanoi kerran, että mitenkäs tässä nyt voi johtaa, kun alaiset ovat paremmin koulutettuja kuin hän itse. - Hyvä johtaja ei tarvitse koulutusta ollakseen hyvä. Hän on hyvä jos antaa työntekijänsä paistatella auringossa, sanoin puolihuolimattomasti.

Arvatkaa kuinka kävi. Ei hän kestänyt.

Kyllä hyvällä johtajalla pitää ainakin olla terve itsetunto!

[Yussra]

Niin, ja tietenkin johtajalta vaaditaan eri asioita riippuen siitä johtaako hän ihmisiä, projektia tai esim. myyntiä. Tässä kai lähinnä puhuttiin henkilöjohtajan ominaisuuksista? 

Minä olen nähnyt.
Nämä naisjohtavat on sitten vain joko siirretty
"muihin tehtäviin", joka on joku työllä ja tuskalla keksitty paikka,
jossa ko. henkilö tulee aivan varmasti tyrimään jotain olennaista
ja josta sitten saadaan "oikea" syy potkia tyyppi viimein pihalle,
kuin henkilöstöpoliittinen syy.

Joo kyllä mä tämän ostan, ja keski-Euroopassa taktikoidaan työelämässä vielä paljon enemmän kuin Suomessa. Mutta että tämä nyt olisi erityisesti naisiin kohdistuva toimi, sitä en oikeen usko.

Sen sijaan, naisia saatetaan esim. äitiysloman jälkeen "unohtaa", eli on sovittu vaikka, että nainen äitiysloman jälkeen tekee töitä kotoa käsin. No sitten töitä ei vaan anneta. Tai työnteko tehdään uuten vaan mahdottomaksi työaikavaatimuksilla yms. Toisin sanoen halutaan "ei niin joustava työntekijä" pois palkkalistoilta.   

Suomessahan pelataan pehmosäännöillä ja työntekijän suoja on parempi. Tietyissä yrityksissä (ja varsinkin julkisilla puolella? ei omia kokemuksia) on vielä näitä eläkevirkoja tarjolla johtajillekin. Jossei nyt toimitusjohtajatasolla niin ainakin keskijohdossa. Ja olen mä myyntijohtajankin nähnyt, joka ei jaksanut enää myydä, kun oli kannuksensa saavuttanut.