seuraava »

[Asterix]

Niin ja mikä hemmetti siinäkin on, että kun minusta kirjoitetaan nimellä se valtavan reilu,
kunnioittava ja kaikin puolin kovasti rakkaudellinen -kritiikki- sinne off topicina muiden viestien
sekaan, niin miksi minä en saisi siihen kommentoida mitenkään,
vaikka on julkisessa mediassa?

Kuvitteleeko tämä porukka ihan oikeasti ja tosissaan,
että minä en kommentoi itseäni koskevia julkisia kirjoituksia ja sanomisia,
vaan heti ollaan vinkumassa, että etkö kestä kritiikkiä ja blah-blah... ja voi nyt,
kun se pilasi kaiken vastaamalla siihen.

Tämä topic on ollut olemassa 2 vuotta kaikkea itseäni koskevia kritiikkejä
ja julkisia moittimisia, mustamaalausta ja what fucking ever mieleen tuleekaan ja...

...mulla on niin huono kritiikin ja arvostelun sietokyky, että oikein hämmentää.

Myönnän, että välillä olen todella sekaisin, kun olen siihen rakkaudelliseen kritiikkiin vastannut,
että jep, oikeassa olet ja lyönyt vielä kamalampia puoliani siihen lisäksi,
niin sekin ollut loukkaavaa vtuilua, että mikäs oikein kuvittelet olevasi?

 

Tähän kun saisi näitä topicin torppaajia vastaamaan..

[Ulkopuolinen]

Eikö olekin mukava koulu, pääasia, että hengissä selviää. Siitä pitää olla tyytyväinen, kun minun kohdalla alkoi jo sekin olla kyseenalaista. Ei sen jälkeen tosiaan pienet heilauta.

Mutta takaisin sinuun ja voin sanoa, että allaoleva teksti sopii ihan jokaiselle muullekin.

Ongelmat ovat puhtaasti lähtöisin siitä, että alitajunnassasi kirjoitat jo valmiiksi sillä asetelmalla, että saat lokaa niskaasi, et tee sitä tietoisesti välttämättä, mutta vaikutus on sama, jos sinä uskot siihen, että saat kritiikkiä niin silloin sitä saat. Jos unohdat kaiken oman kaunasi ja väärät ajatukset, hyväksyt ja anteeksiannat tapahtumat ja kirjoitat puhtaasti positiivisessa mielentilassa tulet saamaan vastaan pelkkiä positiivisia tekstejä. Minulla on monia eri esimerkkejä siitä, kuinka tämä vaikuttaa uskomattomalla tavalla. Kun tämän ajattelutavan oppii niin ongelmat yksinkertaisesti poistuvat. Jos et usko, niin voin heittää sinulle kirjoittamani seitsemän esimerkkiä yksityisviestinä. Positiivisuuteen vastataan positiivisuudella aina, mutta pienikin epäilys, pienikin ärtymys niin se on välittömästi konflikti.

Tämän lisäksi sinun pitää opetella ehdottomasti oikea lukutyyli, pääset paljon helpommalla. Sinä itse päätät mitä sydämessäsi kannat, vain sinä, ei kukaan muu. Kyse on siitä, miten tekstit luet ja vastaanotat. Sitä voi verrata kiusaamiseen, kun on välinpitämätön eikä lähde kritiikkiin mukaan niin kritiikki loppuu. Jos negatiivisuus ei osu niin sitä ei ole järkevää heitelläkään kymmeniä kertoja aivan turhanpäin. Ota tavaksesi kirjoittaa jokaiseen sinuun kohdistuvaan kritiikkiin vaikka olen pahoillani, jos tekstini loukkasi sinua, niin ei ollut tarkoitus. Ja kun luet viestejä älä ota niitä henkilökohtaisesti, jos tiedät itse, että et ole tarkoituksella kritisoinut toista ihmistä niin älä näe kritiikkiä itseäsi kohtaan. Muista positiivisuuteen vastataan aina positiivisuudella. Poikkeuksetta.

Sinulla on jo valmiiksi ajatuksissasi ennakkoasetelma väärä, nyt muutat tyystin ajatuksesi, tällä palstalla ei kukaan meuhkaa sinulle, kukaan ei ajattele mitään negatiivista sinusta tai elämästäsi, kukaan ei moiti, mustamaalaa tai arvostele sinua. Sasha-analyyseja yksinkertaisesti ei ole olemassa. Tämä palsta ei aiheuta sinulle harmia. Käännä nämä lauseet mielessäsi positiiviseen sävyyn, esim. kaikki tällä palstalla kirjoittavat minua kohtaan ystävällisessä mielessä jne.

Jokohan saarnaaminen riittää, olet upea ja rohkea ihminen, muista se.

[Asterix]

Hyvää Maailman Pimeintä Päivää teille!

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/12/1021313


En mie ymmärrä, mitä sinä höpiset Ulkopuolinen.
Minä kirjoitan siltä pohjalta mikä minä olen ja mitä tässä työnlomassa tulee mieleen.
Siinä ei ole sen kummempaa tunnedramatiikkaa.

Nauran hauskoille jutuille ja  idiootimmille, mutta sekin on jo vaihtunut,
kun olen klikannut hiirellä toiseen ikkunaan.

Minä en ole tullut tänne etsimään ymmärtäjiä itselleni tai ystäviä, minulla on niitä normaalielämässä
ihan tarpeeksi, vaikka muutama ystävä tältä saitilta on tullutkin, kun ovat täällä Wienissä käyneet
tai olen Suomessa pyörähtänyt. Vahingossa ovat tulleet, eikä tarkoituksella.

Häpeäkseni tunnustan, etten vieläkään erota kirjoittajia täällä toisistaan viiden vuoden jälkeen,
elleivät ole tuttuja tai sitten joitain vaki-fanittajia, jotka ovat pitäneet itsestään
mahdollisimman kovaa ääntä suhteeni.
Minulla on jumalattoman huono nimi -ja lähimuisti ja mun pitää tarkistaa
kirjoittajan viestihistoria, että saan jonkinlaisen yhtymäkohdan, olenko keskustellut tyypin kanssa
ja katsoa, onko se lähestynyt YV:llä.

Minä olen egoisti, narsisti, sarkasti, ironisti, sadisti, fasisti, rasisti, hiukan natsikin,
idiootti ja vajaa-älyinen arrograntti ja jolla on vain muutama lahjakkuus,
mutta minä olen kovasti tyytyväinen ja onnellinen ihminen sellaisena kuin olen.
Repikää sitä.   

[Ulkopuolinen]

sittenhän kaikki on hyvin, jos asenteesi on tuo. Joten älä ota loukkauksia henkilökohtaisesti ja toivo, että ympäristö ymmärtää sinua.

[Asterix]

sittenhän kaikki on hyvin, jos asenteesi on tuo. Joten älä ota loukkauksia henkilökohtaisesti ja toivo, että ympäristö ymmärtää sinua.

En minä otakaan, siksi tämä topic on olemassa.  
Haluaisin nähdä, pystyisikö yksikään noista vinkujista, jotka ovat ottamassa syylää nenäänsä
jostain yleisestä kirjoittelusta ja nettikirjoittelijan persoonasta,
laittamaan itsestään pystyyn topicin, jonne saa haukkua ja kritisoida ihan vapaasti.  

Mä ihmettelen ainoastaan, miksi jotkin ottaa jostain nettikirjoittelusta,
jonkun vieraan mielipiteestä ja yleisestä kirjoitteluista itselleen jonkin ongelman.

Tämä topic on perustettu, kun Suomessa on ollut pimeintä ja se aktivoituu
aina pimeän aikaan, kun vinkujatkin aktivoituu.

Pimeydessä korostuu kaikki ongelmat ja pelot.
Viime vuoden aikana tänne Astroon on tullut uusia kirjoittajia,
jotka nappaa ensimmäisinä kiinni mun kirjoituksiin sillä negatiivisuudellaan
ja on aivan selvää, että Suomessa eletään todella vaikeita aikoja.

Aikaisimpina vuosina kirjoituksiini tarttui ne muutamat palstan kylähullu,
josta tuli kautta rantain YV:tä, että se tai tuo on jokin latvalaho,
jolla ei ole kaikki muumit laaksossa.

Ihmisten paha olo tarvitsee jonkun, johon se purkaa.
Minä olen loistava tässä hommassa.  
Muuten kait ne olisivat siellä kaduilla huutelemassa?
Mie sentään liimaan ne tietokoneen ääreen, missä ne ei ainakaan fyysistä pahaa
pääse tekemään kenellekään ja eikä nolaamaan itsensä omalla naamallaan ja nimellään.

[Ulkopuolinen]

Netin keskustelupalstoilla opetellaan myös pitämään omia puolia, kommunikoimaan turvallisissa olosuhteissa, mutta täällä on myös turvallista purkaa omaa pahaa oloaan.

Ehkä sinussa on vahvuutta sen verran, että tehtäväksesi on tullut ns. pahiksen rooli, jolle on turvallista purkautua, koska kestät sen.

Ja hei, ihan selvennykseksi, en minä ystäviä etsi, ne tulee jos on tullakseen. Ihan lämpimiksi löpisen. Täällä Suomessa ei minua haittaa pimeys, mutta kylmä täällä on.

[Asterix]

Niin ja mikä tekee toisesta toisen mielessä paremman ja miksi?

Eilen juttelin puhelimessa piiiiiiitkästä aikaa vanhan suomalaisen ystäväni kanssa,
joka oli tullut Zürichiin liikematkalle ja soitti ja kutsuakseen sinne luokseen,
niin... :

Hän sanoi, että Suomi on yllättävän vaikea paikka elää, koska tavallisella työntekijällä
jää hyvin vähän rahaa käteen välttämättömien laskujen ja verojen jälkeen
ja kaikki on hyvin kallista ja valikoimat hyvin suppeat (moni suomalainen ei edes tiedä sitä).
Toinen on se, että suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu sosiaalinen verkostoituminen
samalla tavalla kuin muissa kulttuureissa.
Kolmas on se, että Suomessa rakennettiin rumuutta, sitä halpaa kommunisti-perintöä
ja ihmiset asuu huonolaatuisesti.
Neljäs on se, että Suomessa viljellään kommunistiperinteisiä oman maan hyvyyttä
korostavia slouganeita, joilla todistetaan kurjuus hyväksi.
Viides asia on suomalaisia riivaava huonommuuden tunne, joka johtuu historiasta
ja edellämainituista ja jonka ilmenemismuoto on kateus.

Kun nämä yhdistää, niin pystyy näkemään ihmisten angstien taakse,
kun kirjoitan normaalista elämästäni (jota elää suurin osa Wieniläisistä),
joka on suomalaisittain katsottuna hyvinkin eksklusiivinen.

Minusta kamalaa tuntea syyllisyyttä omasta onnekkuudestani ja onnestani
joka kerta, kun kirjoitan tänne, vertaan niitä omia astrologisia aspektejani nykyiseen elämääni
ja ihmettelen, miksi minun edes pitäisi?

Annan rahaa hyväntekeväisyyteen, että autetaan niitä, jotka todella ei pääse edes maastaan pois,
mutta suomalaiset ovat kykeneviä auttamaan itse itseään (olenhan siitä itsekin hyvä esimerkki!),
joten minä en ole mitään velkaa muille suomalaisille, edes kirjoituksissani.

[Asterix]

Ei kai se mikään geeni-virhe ole, kun katsoo pelkästään meitä ulkosuomalaisia,
niin kyllä ne maan olot on parantaneet kärsityt haavat ja ne eivät ole yhtään
perinteisiä suomalaisia luonteita, vaikka pitävätkin kiinni ja kunnoittavat suomalaisia perinteitä.

Puhun omasta, mutta myös muiden täkäläisten suomalaisten puolesta,
mitä olemme keskustelleet, niin on sillä valtavan iso vaikutus ihmiseen,
kun kaduilla ei tarvitse olla varuillaan, että kuka/mikä sieltä tulee vastaan,
ihmiset hymyilee ja kuulet naurua ja sinulle ollaan ystävällisiä ja kohteliaita
ja sinä tunnet hyvin naapurisi taloyhtiössä ja käyt iltateellä tai viinilasillisella niillä.

Pelkästään jo noilla mutta jos lisää vielä sen, että ihmiset kutsuu sinua
viettämään aikaa heidän kanssaan, esittelee sinut joukolle uusia ystäviä
ja sinun ei tarvitse maksaa niin paljon kaikesta elämisestä ja perusasiat ovat tasapainossa,
niin kyllä se muokkaa ihmisen mieltä ja tervehdyttää itsetuntoa voimakkaasti.

[Ippuska]

Ymmärrän tuon oikein hyvin Sasha!

[Asterix]

Anna palaa vain! Sana on vapaa!

Minä en usko, että suomalaiset ovat oikeasti sulkeutuneita ja melankolisia perusluonteeltaan.
Sillonhan niiden pitäisi olla täälläkin sitä ja en tiedä ainoatakaan ulkosuomalaista,
joka ei hymyilisi koko ajan, kertoilisi hauskoja juttuja ja olisi huomaavainen.

No joo, ellei se ole turistina tai juuri muuttaneena, mutta kyllä nopeasti
se aito perusiloisuus ja tasapaino sieltä tulee esiin ja suomalaisilla se iloisuus on hersyävää
ja ne pulputtaa kuin pieni puro juttua, jonne sulautuu pieniä vitsejä
tai jutut kerrotaan hyvin hauskasti.

Uskon, että olosuhteilla on paljon merkitystä siihen.

Turistisuomalaisella ja täkäläisellä suomalaisella on eroa kuin päivällä ja yöllä!

Turisti on väkinäinen ja selkeästi katsoo, missä kohtaa pitää olla hauska,
missä hymyillä, miten elehtiä, mitä puhua ja niillä on aina hyvin varautunut katse silmissään,
mutta täkäläinen suomalainen pulputtaa, sen silmät ja suu on hymyssä ja se nauttii.

Mä luulen, että varmaan siksi ne on kuin iloiset pikku lapset täällä,
kun ilmapiiri on niin vapaa ja hymyilemistä, kuin muitakaan ominaisuuksia ei katsota pahalla.

[Ratkaisu]

Tulipa vaan mieleen, että usein myös itse kuvittelemme oman käytöksemme aiheuttavan närää ja ärsyyntymistä, mutta harvoin olen täällä Suomessa tavannut ihmisiä, jotka inhoaisivat positiivisuutta tai pirteyttä. Kyllä kaiken pitää aina lähteä itsestä ja kun on itse avoin ja positiivinen niin se kummasti myös saa ympärillä olevat ihmiset avautumaan ja hymyilemään. Parhaan hymyn muista saa irti itse hymyilemällä.

Suhtaudun itse vähän skepitisesti siihen, että me suomalaiset nyt ollaan tälläisiä örmyjä jostain takahikiältä, mutta sisua kyllä löytyy asenteisiin. Minusta enemmänkin suomalaiseen kansanluonteeseen tuntuu kuuluvan vahvan kansallisidentiteetin hypetys, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta. En ole kokenut ystäviäni ja tuttaviani mitenkään hiljaisiksi tai sulkeutuneiksi. Haluan itse nähdä ihmiset ensin yksilöinä ja vasta sen jälkeen osana jotain ryhmää, sama pätee tässä asiassa, en halua liikaa tuijottaa sitä kansallisuutta.

Mutta jos jotain negatiivistakin  niin sen, että ymmärrän kyllä sinua Sasha siinä mielessä, että Suomessa on vaikeaa elää jos ei ole vaatimaton, vaan omaa terveen itsetunnon. Itselläni suurta ärsyyntymistä aiheuttaa se, että minut tulkitaan kusipääksi, koska tiedän missä olen hyvä, enkä peittele sitä, toki tiedän myös missä olen huono, mutta eihän sitä kannata esille tuoda xD Mutta niin täällä ei kyllä juuri suvaita toisten onnistumista, paremmuutta tai onnellisuutta. Mutta toisaalta, asia ei juuri minua enää häiritse, koska en anna sen häiritä, teen mitä teen ja olen vaan niin loistava! ^^

Olen näköjään lahjakas kirjoittamaan off-topic xD

[Ulkopuolinen]

Toivottavasti et loukkaanu, kun linkitin tämän ketjun blogiini ja kirjoitin sinusta muutaman sanan. Tarkoitus oli hyvä, mutta jos se ei tunnu siltä niin korjaan tekstini. Aihe oli vain niin herkullinen, että en voinut välttää kiusausta.

http://parantumiseni.blogspot.com/2010/01/netissa-on-turvallista-riidella.html

[Asterix]

Kiitti Ulkopuolinen. 

[Ulkopuolinen]

Kiitoksia itsellesi innoituksen antamisesta, minusta on aina yhtä ihana käyttää esimerkkeinä ihmisiä.

[~Karuna~]

Ei kai se mikään geeni-virhe ole, kun katsoo pelkästään meitä ulkosuomalaisia,
niin kyllä ne maan olot on parantaneet kärsityt haavat ja ne eivät ole yhtään
perinteisiä suomalaisia luonteita, vaikka pitävätkin kiinni ja kunnoittavat suomalaisia perinteitä.

Puhun omasta, mutta myös muiden täkäläisten suomalaisten puolesta,
mitä olemme keskustelleet, niin on sillä valtavan iso vaikutus ihmiseen,
kun kaduilla ei tarvitse olla varuillaan, että kuka/mikä sieltä tulee vastaan,
ihmiset hymyilee ja kuulet naurua ja sinulle ollaan ystävällisiä ja kohteliaita
ja sinä tunnet hyvin naapurisi taloyhtiössä ja käyt iltateellä tai viinilasillisella niillä.

Pelkästään jo noilla mutta jos lisää vielä sen, että ihmiset kutsuu sinua
viettämään aikaa heidän kanssaan, esittelee sinut joukolle uusia ystäviä
ja sinun ei tarvitse maksaa niin paljon kaikesta elämisestä ja perusasiat ovat tasapainossa,
niin kyllä se muokkaa ihmisen mieltä ja tervehdyttää itsetuntoa voimakkaasti.

Olen näkevinäni tuossa sellaista, mitä täällä Suomessa vasta opetellaan. Eli sen, mitenkä pystyvät ihmiset kunnioittamaan toisiaan juuri sellaisina ystävinä, joita rakastetaan heidän itsensä vuoksi eikä sen takia, että sukulaisia ollaan.  

Sillä tämäkin kansamme on todella pieni ja sukua toisilleen niin läheisellä tavalla, että tavallaan olemme kaikki toistemme sukulaisia sillä ns. "pahalla" tavalla. Eli pakko olla tekemisissä vaikka mitenkään itse ei halua.  :

Omia kokemuksia itselläni on myöskin lukuisia siitä, mitenkä täällä vihataan erilaisia tapoja sekä niitä, jotka eivät tyydy pistämään omaa kynttiläänsä vakan alle vaan sytyttävät sen aina vain uudelleen, nähdäkseen todellakin pimeitä paikkoja ihmisen mielen syvimmissä koloissa. Ja aina siitä kuitenkin on ollut hyötyä kaikille, jos joku on uskaltanut sinne katsoa! kuten tästäkin topicista näemme. Kiitos Ulkopuolinen ja Sasha, tämä on ollut todellakin valaiseva keskustelu itselleni tähän hetkeen.