seuraava »

[Minerwa]

Tunnen itseni sen verran pöpipääksi, että täytyy päästä jakamaan tämäkin ilo teidän kanssanne  ... 

Tein juuri työhakemuksen mielenkiintoiseen, haastavaan ja hyväpalkkaiseen työhön, joka vastaisi koulutustani ja erityisosaamistani. No, se ongelma...?!

Yhtäkkiä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: en minä oikeasti halua tuota työpaikkaa! Yritin tolkuttaa itselleni, että tuossahan se nyt on, mitä olet hakenut. Tuossa! Mutta ei vain Minerwa usko... Sydän sanoo muuta.

Sydän haikailee työtä, josta minulla on vain vähän kokemusta ja jossa joutuisin laskemaan palkkaani reilusti. Mutta se intohimo! Vaikeapa sitä on tukahduttaa, kun se kerran on roihahtanut liekkeihin. Ei siinä järkisyyt auta. Siksi onkin ollut pakko pysähtyä miettimään.

En oikeastaan tarvitse neuvoja, mutta halusin jakaa tämän asian. Olen ihan reilusti tuuliajolla, ja niin on varmasti tarkoituskin   

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, jos jollain on kokemusta sydämensä seuraamisesta ja ns. "hulluista" ratkaisuista. Tutkimattomia kun ovat nämä sydämen tiet.

[Rohana]

  Mulla on jonkun verran ehtinyt tulla kokemusta työstä jos toisesta, myös siitä hullusta unelmasta jonka sain jollain johdatuksella elää läpi. 
Omaan mm. kaupallisen koulutuksen, koulu ei silloin kiinnostanut eikä kaupallinen alakaan, kaupassa työskentely oli aikansa ok, takasihan se oman elannon ja työn tekeminen oli mukavaa. Lopulta kypsyin ihmisiin, valitukseen, kauppiaan tilipussin lihottamiseen ja palkan pienuuteen. Työ oli kuitenkin fyysisesti ihan rankaa ja tein pitkää päivää. Taisin olla burn out, oireet oli sellaiset ainakin. 
Haaveilin "jostain tärkeästä", ammatista jossa voi auttaa ja olla hyödyllinen. Seilasin vähän siellä ja täällä, kävin koulua ja tosi tylsässä työpaikassa kesää viettäessäni (siellä ei tapahtunut mitään eikä kukaan ollut kesällä töissä = minullakaan ei ollut siellä hommia, kunhan istuin. KAMALA paikka!!) tempaisin puhelinluettelon käteeni ja aloin soittelemaan eläinlääkäriasemia läpi. Minulla ei ollut kokemusta eikä koulutusta, oli vain unelma.
Ihme kävi, pääsin töihin eläintenhoitajaksi joskin naurettavalla palkalla, mutta koin sen unelmatyökseni, opin työssä, usein kantapään kautta ja paiskin töitä. Se oli elämäni kovin koulu, ilmapiiri oli "raadollinen", ihmiset hyvin vaativia ja pomo ahne. Mutta koin olevani hyödyllinen ja tein mielestäni arvokasta työtä.
Polku vei eteenpäin, ja nyt n. 10 vuotta tuosta ajasta olen taas pisteessä jossa haluaisin toteuttaa itseäni ja unelmaani, tälläkertaa yrittäjänä.
Ja kuten sinäkin, olen minäkin hakenut juuri itselleni muodollisesti sopivan tuntuista työpaikkaa vaikka tuntuu että ihan sama.....
Saa nähdä. Mennäänkö suoraan unelmaan vai vieläkö polku mutkittelee. 

[Hiisitär]

Jos intuitio sanoo noin vahvasti, että et halua tuonne oikeasti, silloin sitä kannattaa uskoa ja seurata sitä, mitä intuitio sanoo.

Intuitiolla ei ole mitään tekemistä järkiperustelujen kanssa! Jos intuitio käskee sinua (kuten kaverini enkeli tuumasi kaverilleni) "ulvomaan kuin karhu" mikä on sula mahdottomuus, koska karhut eivät ulvo, sinä menet ja ulvot kuin karhu. Sinä pystyt tekemään sen, koska intuitiosi on niin kehottanut sinua tekemään. Intuitio ei koskaan sano mitään sellaista, josta olisi meille haittaa! Päinvastoin. Se on sinun PARAS kaverisi ja TÄRKEIN oppaasi - miksi et siis kuuntelisi sen neuvoja?

Suosittelen sinua lukaisemaan Wayne W. Dyerin kirjan "Sinäkö ihmeiden tekijä?" ja/tai "Vaikuta Kohtaloosi", joissa molemmissa Dyer opastaa, miten pääsemme yhteyteen intuitiomme kanssa, miten teemme elämästämme helpomman ja onnellisen sekä muuta hyödyllistä, jota ei opeteta koulussa (Mikä on suuri vääryys!)

[Minerwa]

Ihania vastauksia tänne on tullut    Kiitos!

Olen aika hyvin oppinut kuuntelemaan sydämeni ääntä, vaikka välillä soraääniä kuuluukin ja melkein menee metsään    Onneksi joku tai jokin aina silloin sopivasti pysäyttää! Tämä oli nyt niitä kertoja.

Olin iskostanut niin syvälle päähäni, että haluan kansainvälisiin tehtäviin, että siellä se oli ja pysyi. Silti elämä muuttui ja minä muutuin. En edes oppinut ekalla kerralla, sillä jokunen vuosi sitten kieltäydyin vastaavanlaisesta tehtävästä. Silloin tuli myöskin STOP. Satuin olemaan kaveriporukan kanssa kahvilla, kun puhelu tuli, ja riemukiljahdukset muuttuivat nopeasti ällistyneiksi ilmeiksi, kun totesin tyynen rauhallisesti, etten ota paikkaa vastaan. Unelmatyötäni    STOP. Jokin viestitti minulle, että kaikki ei ole kunnossa.

Joku merkityshän näillä kaikilla on...? Aina sitä ei vain ole helppo nähdä.

Olet ollut itselleni niin suurenmoisen ajatuksen aloittajana, että täytyy siitä sinulle varmaankin joskus tulevaisuudessa kertoa.

Ihanaa, jos olen voinut olla apuna jossain    Niin vain ajatuksen kipinä lähtee liikkeelle, kuin huomaamatta, ja joku puhaltaa siihen tulen. Hienoa!!

[Minerwa]

Seilasin vähän siellä ja täällä, kävin koulua ja tosi tylsässä työpaikassa kesää viettäessäni (siellä ei tapahtunut mitään eikä kukaan ollut kesällä töissä = minullakaan ei ollut siellä hommia, kunhan istuin. KAMALA paikka!!) tempaisin puhelinluettelon käteeni ja aloin soittelemaan eläinlääkäriasemia läpi. Minulla ei ollut kokemusta eikä koulutusta, oli vain unelma.

 

Olen myöskin ollut tuollaisessa työpaikassa, ja muistan, miten tein aikani kuluksi ehkä noin 100+1 excel-taulukkoa kaikesta mahdollisesta hyllyjen sisällöstä puhelumääriin    Sinulla toimi hyvin, sillä "ääriolosuhteet" pistivät väkisinkin liikkeelle. Ihana tarina!

[Esmiralda]

Voi Minerva!

Järki-ihminen sinussa on varmaan saanut olla aikansa jo tiennäyttäjänä.

Miten olisi se toinen puolisko sinussa? Et tiedä ennen kuin kokeilet. Kuoletko sinä, tuotatko kuolemaa järkytyksellä toisille, jos kokeilet? Mitä menetät?

Tämä tuli intuitiiviseltä puoleltani minuakin. 

[Minerwa]

Katsotaan, miten käy 

Uskon vahvasti sisäiseen johdatukseen ja siihen, että oikeat asiat tulevat elämäämme oikealla hetkellä. Pitää vain osata pitää silmät auki!

Senkin olen huomannut, että jos emme heti huomaa niitä asioita, joita elämäämme tarjotaan, ne tulevat vastaan uudestaan. Joskus taidamme tarvita pientä ravistelua  ... minä ainakin!

Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Välillä tekee hyvää olla tuuliajollakin, sillä silloin on ehkä kaikkein uteliain ja avoimin elämää kohtaan 

[K-NRJ]

Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Välillä tekee hyvää olla tuuliajollakin, sillä silloin on ehkä kaikkein uteliain ja avoimin elämää kohtaan 

Eikös sulla on transiitti-Neptunus juuri Auringon päällä? Se voisi hyvinkin kuvata tuota tuuliajolla olemista.

Neptunuksen transiitit tuovat eteen juuri tuollaisia tilanteita. Usein juuri sellaisia juttuja, että haluaa tehdä jotain suurta, sellaista kun on aina haaveillut. Ei siinä vielä mitään.

Mutta usein, transiitin väistyttyä, huomaa että tulipa tehtyä hullusti. Sen jälkeen "silmät avautuvat" ja huomaa asian todellisen laidan. Mutta ehkäpä silloin  vasta oppiikin arvostamaan niitä oikeita asioita.

Eli hulluttele rauhassa! 

[Minerwa]

Pitää paikkansa:  päättyy ensi viikolla. Transiitti on kestänyt sen verran pitkään, että taitaa tulla ikävä  ... Jotenkin on ollut niin kodikasta haaveilla ja "hörhöillä" ihan luvan kanssa! 

[Minerwa]

Pitää paikkansa:  päättyy ensi viikolla.

Hups  : ... Taisin hätäillä liikaa! Huomasin juuri Oma Astro -sivulta, että tämä rakas transiittini onkin saanut lisäaikaa tammikuulle. Ehei, ei siitä niin vain eroon pääse - ja hyvä niin.

Tällä hetkellä perääntyy, joten höntyily suuntaan tai toiseen ei taida muutenkaan kannattaa 

[mopomies]

Jeah ! Samaa mieltä ! Asiat tapahtuvat silloin kun on niiden aika.
Mä uskon siihen sillä ainakin mulla niin on tapahtunut.
Intuitio on kertonut että älä tuonne nyt duuniin mene...Tietysti uskoin...
Vuoteen jäi sen työsuhteen pituus.
Mutta muuten olen kyllä uskonut ja aina on jotain jäänyt käteen.Oppia ja kokemusta.
Kerrankin  hyvin pikaisen työpaikan löytymisen jälkeen ihmettelin patja lattialla ja telsu nurkassa että Jaaha,täällä ja tällälailla tälläkertaa. :
Joskus olen pistänyt haastattelun plörinäksi kun olen huomannut että en mä tähän paikkaan halua.

Joskus pitää olla rohkeakin ja heittäytyä virtaan.(mutta kuitenkin katsoa että ei hyppää pää edellä uppotukkiin!)

[Minerwa]

Joskus pitää olla rohkeakin ja heittäytyä virtaan.(mutta kuitenkin katsoa että ei hyppää pää edellä uppotukkiin!)

Noiden kahden eron kun oppisi erottamaan... 

Juttelin tänään ystäväni kanssa, joka väläytteli pientä mahdollisuuden poikasta tuosta virrasta. Lupasi puhua puolestani, jos vaan työpaikka kiinnostaisi. Kiinnostaa kyllä, mutta jännittääkin, koska olen pahasti jämähtänyt nykyiseen työhöni. Ja tämä siis olisi todellakin jotakin ihan muuta!

Mietin jo tuossa, että APUA! Nytkö tyttöä viedään... pää edellä siihen uppotukkiin  : ...  

  vähän hirvittää. Arvostelukyky syyslomalla?! Sinänsähän kyse ei ole mistään "neppari-hommasta", vaan melko fyysisestäkin työstä. Saas nährä, miten muijan käy...