seuraava »

[Esmiralda]

Elämäni aikana opin sen että negatiivinen ja positiivinen on saman asian eri tapaa nähdä. Negatiivinen pyrkii pintaan käsittelyyn ja kun sitä oikein tutkii niin sieltä alta nousee se positiivinen esiin ja se jää. Liian positiivisena näkeminen, ainakin itsellä, on tuonut yllättäen sen negatiivisuuden myös näkyville ja kun kupla puhkeaa niin korjaamista jää. Siitä tarpeeksi saadessani tajusin että miksi pitäisi ottaa vaan yksi puoli asiasta kun se on kokonaisuus. Huomattavasti helponpaa oivalluksen jälkeen on ja mukavaa että ei koskaan ole liian vanha oppimaan.
Negatiivinen asia, on huomio tee asialle jotain ja positiivinen on älä nuolaise ennenkuin tipahtaa....


   Mateve

Tuosta Mateven ajatuksista tuli mieleen oma positiivisuuteni. Tiedän, että se jos mikään rakentaa maailmaa, mutta olen huomannut, että sitä usein puskee eteenpäin jotenkin itsensä kustannuksella.

Tarkoitan sillä sitä, että toiminnassa valitsemalla sen positiivisuuden, antaa sille myös energiansa. Olen huomannut, että jos sen saa tartuttamaan muihinkin, asia menee eteenpäin. Mutta olen huomannut myös, että asian negatiivisen puolen, joka sekin on olemassa, kätkee sisimpäänsä. Siinä liikkuu epäily, pelko, riski.

Jos tälle ei löydä positiivista merkitystä, se voi jäädä kalvamaan.

Se positiivinen paketti noille nagaatioille voi olla esimerkiksi joustaminen ja perääntyminen sitten kun jotakin menee pieleen. Ne on todettu jo alussa ja nyt ne näyttävät uutta tietä...

Olen nähnyt surullisiä taisteluita siitä, mitä nuo negaatiot tekevät järkähtämättömälle tyypille. Joskus sen kokenut itsessänikin. Ne syövät!

[Chandra]

Niin,siinä vaiheessa kun lähtee jo tekemään asialle jotain,on positiivisuus kantava voima.
Ilman sitä juttu tukehtuu heti kättelyssä.Mutta ensin pitää kuitenkin löytää se,missä haluaa vaikuttaa.Se syntyy yleensä surusta ja kärsimyksistä.Se saa sydämen itkemään,eikä anna enää voimattomana katsoa vierestä.

Otetaan esim.tuo meidän sademetsätopicimme.
Miten voivat sademetsät ja sen asukit nyt?
Jottain tarttis siis tehdä.
Asbolos oli löytänyt keinon ja toi sen tänne foorumille ja millä positiivisuudella se lähtikään vauhtiin.
Metsiä on jo paljon ja voisi joskus tulla mieleen,etten nyt jaksa kaikkissa käydä.
Mutta sitten hiipii ajatus,että kenet jätät väliin?Sinun metsääsi kasvatetaan ja koko asiaa ajatellen,jätät yhden lehden koko ideasta pois.Ja johan klikkaillaan.

Sama koski Burman munkkien puolesta kerättäviä nimiä.Tämän toi Diamond,jostain Israelista käsin.Nimiä oli kerätty adressiin hyvin lyhyessä ajassa valtavat määrät.
Sain sähköpostiini aina viestiä,miten hanke edistyy.
Ja hih,suomalainen tuttuni lähetti samaisen vetoomuksen minulle.
Eli koko maapallo on lähtenyt tämän asian puolestapuhujiksi.

Ensin vain pitää nähdä,missä apua tarvitaan ja sitten löytää kohde.Toiminta onkin sitten jo kivaa ja jos saadaan tulosta,niin se on JÄTTIPOTTI!