Milona
|
|
« : 16.10.2007 11:51:48 » |
|
Minkälaisia kokemuksia teillä, rakkaat synnyttäneet naiset, on synnytyksen ja mahdollisen imetyksen jälkeisestä ajasta noin naisena olemisesta?
Eli onko hormoonitoimintanne muuttunut? Onko PMS-oireet muuttuneet? Onko seksuaalisuus muuttunut (halut, nautinnon tunne tms)? Ja entä missä iässä olette tehneet lapset, onkohan sillä vaikutusta em asioihin?
|
|
|
tallennettu
|
usko enemmän, tavoittele tarkemmin
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #1 : 16.10.2007 12:30:34 » |
|
Aika on ennen ja jälkeen lasten hyvässä ja pahassa Hormoonitoiminta oikein pyörähti käyntiin ekan lapsen jälkeen ja muutuin siksi, jota ei tarvi kuin heittää kalsareilla ja taas itää PMS-oireet taitavat olla vain vanhenemisen aiheuttamaa ongelmaa, enemmän kuin synnytysten ja imetysten aiheuttamaa muutosta... Noilla ajoilla ei ollut minulle mitään suoranaista positiivista merkitystä naisena kokemisen suhteen, päin vastoin... koin olevani suuri, kömpelö, ruma, ensin itualusta ja sitten ruoka-automaatti. Onneksi lapset kasvaa ja saa itsensä takaisin, vaikka toki mieli muuttuu vastuun, velvollisuuden, rakkauden yms johdosta ja se lapsi on siellä tärkeyslistalla ekana. Joo, olen äiti mutta olen myös nainen ja ne ovat yhdessä, mutta erikseen Ja muille paitsi lapsilleni en ole "äiti", siihen tyssää hellyyden hetki puolison kanssa
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
AveMarisStella
Kohtuuastroilija
Viestejä: 111
|
|
« Vastaus #2 : 16.10.2007 12:36:58 » |
|
PMS -oireet ei kyl palkästään liity vanhuuteen. Mä taisin eniten kärsii niistä lukioaikaan ja silleen parikymppisenä. Sitä oli kuin ois ollu jollain ihme matkalla, eikä tajunnu itestään ja reaktioistaan yhtään. Sitäpaitsi kuukautiskivut oli aivan helvetilliset niihin aikoihin. Vasta myöhemmin gynegologilla tajusin, että kyse oli silloinkin ollut kuukautisten aikaisista supistuksista, jota nyt esiintyy pienellä osalla naisista, mulla kun sattuu olemaan sellainen yliherkkä kohtu, et supistuksii tulee pienimmästäkin syystä. AMS
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Sister of Night
|
|
« Vastaus #3 : 16.10.2007 15:31:01 » |
|
Mielenkiintoinen ja itselleni ajankohtainen aihe..johon mieluusti kuulisin lisääkin kokemuksia.
Mulla on 7 -viikkoinen tytär (itse olen 28 .v) , joka on luonnollisesti vielä täysimetyksessä, joten en vielä tiedä PMS -oireista sun muusta kun eivät ole ajankohtainen asia.
Mutta jotain huomioita olen jo toki itsestäni tehnyt..En tiedä johtuuko tosiaankin hormooneista vai mistä, mutta en todellakaan ymmärrä puhetta synnytyksen jälkeisestä haluttomuudesta. Kyllä mulla on toisin päin ollut heti kun vaan vähän olin synnytyksestä toipunut.
Kesti kuitenkin, haluista huolimatta, jonkun aikaa ennenkun sitä itse äksöniä uskalsi taas kokeilla, ja jotenkin yhä tuntuu siltä, että siinä ei ole vielä päästy kunnolla "vauhtiin". Jotenkin sellaista tietynlaista opettelua..en tiedä miksi..sillä meillä säilyi tuo seksielämä raskauteni loppuun asti suht aktiivisena. Ehkä sillä on jotain tekemistä oman kropan muuttumisen kanssa..esim rinnat on tällä hetkellä etupäässä just maitokoneena eikä niitä heti osaa ajatella (ainakaan minä) nautinnon lähteenä.
En koe, että olisin mitenkään enemmän nainen nyt, kun olen synnytyksen läpikäynyt, ja tietyllä tapaa tuntui että se oma itseni ja naiseus katosi johonkin sen synnytyksen jälkeen. Sitä piti alkaa rakentaa vähän niinkuin uudelleen ja uudelle pohjalle. Olihan synntys kuitenkin mullistava kokemus. Nyt on kuitenkin päivä päivältä enemmän sellainen olo, että olen enemmän oma itseni. Pidin ihan tarkoituksellä huolta siitä, että minusta ei tule sellaista äitiä joka raahustaa kotona tukka likaisena kulahtaneissa vaatteissa, vaan yritin (tietyin poikkeuksin) palata nopeasti myös normaaliin itsestäni huoltapito -rytmiin.
Tiedän, että kaikilla se ei ole mahdollista eivätkä kaikki koe sitä tarpeelliseksikaan, mutta minun onnekseni mies pystyy olemaan välillä viikollakin kotona, joten koko aikaa ei ole kauhea kiire ja ehtii välillä tehdä omiakin juttuja. Ja mulla on vaan parempi ja freesimpi olo kaikinpuolin, kun saan vaikka vähän sutaistua tukkaa kunnolla ja vaikka ripsiväriä, vaikka olisinkin vaan kotona. Ja siitä se naiseuskin on lähtenyt taas kukoistamaan alkukankeuksien jälkeen..
Tässä onkin muuten hyvä sauma kysäistä että mitä ehkäisyä olette käyttäneet synnytksen jälkeen? Mulle pillerit ei ole koskaan sopineet kun mielialat on heittäneet volttia, enkä tähän hormonisekamelskaan enää niitä haluaisi. Mutta eipä nyt heti perään uskalla heittäytyä ihan varmojen päivien laskemisen varaankaan...
|
|
|
tallennettu
|
- Muistuta mua, että mä etsisin valoa. - Mitä? - Muistuta mua, että mä etsisin valoa. - Okei. Tauko - Muista etsiä valoa. - Ei vielä, tollo. - Millos sitten? - Sitten kun mä olen unohtanut sen. - Okei.
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #4 : 16.10.2007 15:54:48 » |
|
Tässä onkin muuten hyvä sauma kysäistä että mitä ehkäisyä olette käyttäneet synnytksen jälkeen?
Uutta usvaa putkeen vaan Meillä ei myöskään mikään hormoonivalmiste käynyt ja ne muut hilavitkuttimet jäi kunnon tohinassa herkästi laatikkoon Lopputulos -lauma lapsia ja lopulta johdot poikki
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Milona
|
|
« Vastaus #5 : 16.10.2007 19:53:08 » |
|
Onneksi olkoon Sister of Night!!!! Sekä lapsesta, äitiydestä että oikeasta miehestä/isästä! Itse jouduin lähtemään 3,5kk uusi vauva kainalossa karkuun väkivaltaisesti käyttäytynyttä lapsen isää joten olen todella onnellinen jokaisen naisen puolesta joilla on mies, joka on MIES!
|
|
|
tallennettu
|
usko enemmän, tavoittele tarkemmin
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #6 : 16.10.2007 19:58:04 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Milona
|
|
« Vastaus #7 : 16.10.2007 20:25:24 » |
|
En tiedä, Ippuska, sinun syytäsi "olla ilman lapsen isää" mutta olisi tosi kiva kuulla kuinka olet selvinnyt kaikesta yksin? Mitkä ovat sinun voimavarasi arjessa ja selviytymiskeinosi kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle? Missä vaiheessa palasit työelämään yms. ja P.S. miksi YH ei saisi valittaa? ? Valittaahan kaikki muutkin, milloin mitäkin!
|
|
|
tallennettu
|
usko enemmän, tavoittele tarkemmin
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #8 : 16.10.2007 20:57:48 » |
|
En tiedä, Ippuska, sinun syytäsi "olla ilman lapsen isää" mutta olisi tosi kiva kuulla kuinka olet selvinnyt kaikesta yksin? Mitkä ovat sinun voimavarasi arjessa ja selviytymiskeinosi kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle? Missä vaiheessa palasit työelämään yms. ja P.S. miksi YH ei saisi valittaa? ? Valittaahan kaikki muutkin, milloin mitäkin! En halua valittaa, sillä vallitsin itse yh:juuden Isäni oli jo kuollut ja äitini niin iäkäs, että ei halunut/uskaltanut ottaa vastuuta vaavista hetkeksikään, muut sukulaiseni ja ystäväni taasen omilla suunnillaan vastuussa perheistään - olin AINA kaksin lapseni kanssa. Mutta olin nuorempana menoni mennyt ja juhlani juhlinut, joten ei kutittanut ENÄÄ menokenkää - olinhan iäkäs ensisynnyttäjä: täytin juuri 36 (ikä jolloin mm. Marilyn Monroe kuoli...). Voimavarani oli juuri tuo TAHTONI saada tämä lapsi ja olla 100% äitinä hänelle. Sitä olinkin kotihoidon tuella maksimin, eli kolme vuotiaaksi, jolloin lähdin työhakuun. Lama oli jo puraissut siinä vaiheessa ja sain kuin sainkin vuosi toisensa jälkeen joko jonkun pätkätyön tai koulutuksen ja lapsi oli päivähoidoissa JOS JONKINLAISISSA : paikoissa sen aikaa Toki hän kietoi minut pikkusormensa ympärille HETI ja imetyksenkin sain vaivoin katkaistua hänen ollessaan 2v8kk mutta aikansa kutakin Jos oikein muistan, niin imetettyäni noin vuoden, alkoivat menkat ihan säännöllisesti tulemaan ja olivat "kellontarkkoja" - tosin kierto lyheni verrattuna ennen synnytystä Halut JA nautinnontunne synnytyksen jälkeen - voin sanoa - lisääntyivät entisestään Uskoni Luojaamme ON ollut VOIMANI
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
AveMarisStella
Kohtuuastroilija
Viestejä: 111
|
|
« Vastaus #9 : 16.10.2007 21:16:16 » |
|
Tää ei varmaan kiinnosta ketään, eikä varsinaisesti liity otsikkoon (muokkaus: eikä varsinkaan astrologiaan ), muuten kuin ihme hormonioireiden takia. Ensiksikin mullon kainalossa kolmas rinta, joka kipeytyy ennen kuukautisia niin kuin ne loputkin rinnat. No, nyt ehkä puolitoista viikkoa kuukautisten jälkeen, mun pikkusormi meni tunnottomaksi. Ihmettelin, että mulla ei oo mitään sydänoireita ollut (pikkurillistä lähtee sydänmeridiaani), enkä ole myöskään loukkaantunut sydänjuuriani myöten. Arvelin, että nyt taisin ottaa jonkun toisen kipuja päälleni. Muutaman päivän päästä tajusin, että se on mun kolmas rintani joka painaa hermoa, kun nää loputkin rinnat kipeytyi. Nyt tätä on jatkunu pari viikkoa. Muutenkin on ollu vähän niinku hormonit sekaisin, ihme euforia päällä - ja täänään tuli sit kauhee väsymys ja sellainen tärinä niinku jostain hormoniboostista. Paahdoin silti tytön kans menemään tuol kaupungilla ja olin sillai ihme kuutamolla, et välillä en tienny, et missä bussissa mahdoin olla. Kieltämättä mulla on menossa aika outo ajanjakso ja on tullut vahvasti taas sellaisia "puhdistautumis" -ajatuksia, et niinku kaikki viina ja kahvi pois ja muutenkin tarkkana mitä syö ja metelin suhteen, kun kehokin tuntuu vastustavan noit juttui. Toivottavasti noi sormet (kaks takimmaista) ei mee kuolioon, kun toi puudutus ei helpota - ja on vähän hankala kirjoittaa, kun ne ei toimi. AMS P.S. Muokkaus: Vai vaikuttaakse oppositio mun hormoneihinkin
|
|
« Viimeksi muokattu: 16.10.2007 21:20:09 kirjoittanut AveMarisStella »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
Milona
|
|
« Vastaus #12 : 17.10.2007 07:35:04 » |
|
Hei AMS, pikkurilli liittyy refleksologisesti hormooneihin! Kyllä sinuna menisin ensin lääkäriin tarkistamaan ettei mitään vakavaa ja sitten esim diplomirefleksologille tai muulle hyvälle luontaishoitajalle! Refleksologia auttaa normaalisoimaan hormoonitoimintaa.
|
|
|
tallennettu
|
usko enemmän, tavoittele tarkemmin
|
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #14 : 17.10.2007 13:19:19 » |
|
Voi kiitos itsellesi Sister of Night Olipa ihanaa kuulla kommenttisi Suloinen vaavini on kohta 14v. ja elämä on kantanut ja kannattanut Tämä viikko on taas vaan vähän vaativa kun sunnuntaina on vauvan nimiäiset (järkkäämme kaiken itse kotonamme) ja viime viikolla asunnostamme löytyi hometta!! buck2 Sen poiston ja syiden etsinnän kanssa sai vääntää kättä isännöitsijän kanssa (vastaus oli tyyliin: maalia päälle niin hyvä tulee) mutta nyt se on kai poistettu. (olen jo Helsingin ympäristökeskuksen vakioasiakas puhelinsoittoineni).Silti haluan tästä pois mahdollisimman pian, joten asunnon etsintäkin vähän stressaa..
No mutta..nyt menee Off topic.. Ja tässä OT vastaus : Meillä oli homevaurioasunto lapsen ekat 4 vuotta (huomasin sen hänen ollessaan 3v , kun makkarin ikkunanpielet poksahtelivat kosteudesta sisällepäin AUKI ), jolloin muutimme siitä kilometrin päähän "häirikkötaloon", josta muutimme niiden takia Nurmekseen asti , josta muutimme viime Maaliskuussa Tampereelle ja täällä ollaan Eihän tämä elämä onneksi ole musta-valkoista, vaan kaikki värit sisältyy jokaiseen päivään, sekä duurit ja mollit sävellyksineen : Toivon sinulle ja kaikille äideille ilon ja kiitollisuuden tunteita kaiken arkisen aherruksen keskellä
|
|
« Viimeksi muokattu: 17.10.2007 13:21:01 kirjoittanut Ippuska »
|
tallennettu
|
|
|
|
|