Katsoin vähän noita NtiAjan vinkkaamia Shri Mannin sivuja
http://www.deodate.com/ ja sieltä löytyy tosiaan pitkät kuvaukset joka merkistä. Se, mikä mulla vähän pistää silmään, on että formula Oinas = 1. huone; Härkä = 2. huone jne. otetaan itsestään selvänä ja annettuna, ja merkkien kuvakuset nojaavat vahvasti tähän ideaan (esim. että Vaa’assa on kyse ihmissuhteista, koska se on seitsemäs merkki). Kyseessähän on modernista länsimaisesta trooppisesta astrologiasta peräisin oleva malli, jota on alettu tuomaan esiin vasta 1900-luvulta lähtien ja joka ei välttämättä länsimaisessakaan astrologiassa anna niitä kaikkein toimivimpia tuloksia, saati sitten suoraan ja kyseenalaistamatta kopioituna sideeriseen/intialaiseen astrologiaan.
Tuota Oinas = 1. huone, Härkä = 2. huone jne. –mallia voidaan pitää eräänlaisena modernina Thema Mundi –karttana eli ”maailmankarttana”. Hellenistisessä ja keskiajan astrologiassa erilaisia Thema Mundi -karttoja esiintyy kautta vuosisatojen, ja hellenistisen astrologian tuntija Robert Schmidt puhuu erityisesti sellaisesta kartasta, jossa Rapu = 1. huone, Leijona = 2. huone, Neitsyt = 3. huone jne., katso esim.
http://planetwavesweekly.com/dadatemp/1832374392.html . Schmidt sanoo, että kyseessä ei ole mikään oikea, johonkin tiettyyn hetkeen redusoitavissa oleva kartta, vaan enemmänkin opetusmalli, joka toimii pohjana kaikelle meidän nykyään tuntemallemme astrologialle.
Tämä kiinnostaa ainakin minua siksi, että useimmat tutkijat, kuten myös minä, uskovat, että sekä itäinen sideerinen että läntinen trooppinen astrologia periytyvät samasta juuresta, joka ajoittuu ensin Babyloniaan ja sittemmin hellenistiseen Kreikkaan – uskonnollis-patrioottisesti ajattelevat intialaiset ovat tästä tietysti vahvasti eri mieltä. Kreikkalaisen syntymäkartta-astrologian siirtymisestä Intiaan on kuitenkin todisteita aivan varhaisimpien intialaisten astrologiakirjojen nimistä lähtien (esim. ”Javana Jataka” – ”Kreikkalainen syntymäkartta-astrologia”), todennäköisesti vaikutteet ovat kulkeneet molempiin suuntiin. Esim. varhaiset hellenistisen huonemerkitykset muistuttavat ihmeesti Intiassa tänäkin päivänä käytössä olevia tulkintoja, kuten esim. se, että kuoleman huone on ensisijaisesti seiska, ei kahdeksikko. Thema Mundi –kartassa seiskahuoneeseen tuleekin Kauris, Saturnuksen hallitsema merkki, joten sikäli se sopii.
Shri Mann kirjoittaa sivuillaan mm., että Ilmamerkit ovat ”käm-” tai ”kama-merkkejä”, fyysisten aistinautintojen merkkejä (vrt. esim. Kama Sutra). Tämä juontaa siitä, että huoneita 3., 7. ja 11. sanotaan ”kama-huoneiksi” – näin ollen astrologi tässä yhdistää automaattisesti huoneet ja merkit ja tekee johtopäätöksensä tämän perusteella. Mutta onko ilmaelementissä tosiaan kyse fyysisistä aistinautinnoista? Ajatellaan vaikka Englannin nykyistä pääministeriä, olemukseltaan ankaran kuivakkaa Gordon Brownia
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/politics/5238202.stm , jolla on Aurinko, Jupiter, Yläsolmu ja Mars Vesimiehessä. Tai ns. Uraanisen koulukunnan perustajaa, äärimmäisen loogista ja matemaattista astrologia Alfred Witteä, Aurinko, Saturnus, Kuu, Venus, Merkurius ja Yläsolmu Vesimiehessä. Tai näitä kaikkia diktaattoreita (jotka Shri Mannkin mainitsee Vaa’an yhteydessä), joilla on Vaaka nousussa: Hitler, Mussolini, Mannerheim, Thatcher, Putin, Robespierre, Kekkonen… ei Hitleriä ainakaan voinut pitää minään aistinautintojen kuninkaana.
Intialaisessa astrologiassa (meidän on kuunneltava intialaisia, koska heillä on kaikkein eniten kokemusta sideerisen eläinradan käytöstä) Ilma on saturninen elementti, siis luonteeltaan kylmä, kova, ankara; Maa sen sijaan on luonteeltaan Merkurius-elementti. Tätä vahvistaa se, että Saturnuksen sekä moolatrikona- (alue, josta planeetta imee voimansa) että ylennysmerkki ovat Ilma-elementissä (Vesimies ja Vaaka), Merkuriuksella taas vastaavasti Maassa (Neitsyt).
Lisäksi intialaiset sanovat, että
- Kuu ja Venus (Vesi-planeetat) ovat vahvoja IC:llä tai 4. huoneessa, ne assosioituvat symbolisesti siis talveen ja keskiyöhön;
- Merkurius ja Jupiter (Merkurius edustaa Maata, Jupiter taas Eetteriä) ovat vahvoja Askendentilla, ne assosioituvat siis auringon nousuun, aamuun ja kevääseen;
- Aurinko ja Mars (Tuli-planeetat) ovat vahvoja MC:llä tai 10.huoneessa, ne assosioituvat siis kesään ja keskipäivään; ja
- Saturnus (Ilma-planeetta) on vahva Deskendentillä, se assosioituu siis iltaan ja syksyyn, kuolemaan ja lakastumiseen.
Tästä voitaisiin ehkä siis päätellä, että Maa assosioituu elementtinä kevään kosteuteen ja lämpöön, uutta versovaan elämään, vihreyteen, merkuriaanisen leikkisään iloon, elämänuskoon jne. ja Ilma puolestaan syksyn lakastumiseen, kuolemaan ja ankaruuteen (ajatellaan taas Gordon Brownia). Kuinka Ilma voisi silloin liittyä aistilliseen mielihyvään? Huonosti. Robert Schmidtin esittelemässä Thema Mundi –kartassa Ilma liittyykin huoneisiin 4. , 8. ja 12., perinteisesti kaikkein haasteellisimpina ja ”synkimpinä” pidettyihin huoneisiin, joita kuitenkin toisaalta kutsutaan Moksha- eli ”vapautumishuoneiksi”. Saturnus symboloi maailmasta irtautumista, mitä Moksha nimenomaan on.