tein Itselleni tarot pöydän ja on sellainen tunne etten todellakaan erota neulaa heinäkasata! Punainen lanka on hukassa!
Kysyin omasta itsestäni: kehityksestä/taantumisesta, persoonani vaikutuksista omaan otseeni... välillisesti tietysti. Vaikutan tietenkin muihin mutta palautuuhan se aina takaisin mutta miten?
Tein 10 kortin pöydän lisäsin vielä 11:nnen selventämään viimeistä.
Perustilanne: Sauvojen 2- Herruus (oikein päin)
Auttavat/estävät: Sauvojen prinsessa (op)
Kaukainen menneisyys: Ylipapitar (op)
Lähi menneisyys:Miekkojen ässä (vp)
Tulevaisuus: Tasapaino (op)
Lähitulevaisuus: Narri (op)
Minä itse/lähestymistapani: Torni (vp)
Ulkopuoleltatuleva vaikutus:Sauvojen 7- Rohkeus (op)
Asiat joihin pitäisi vaikuttaa: Lanttien 2 - muutos(vp)
Tulos seuraus avain: Lanttien 4- Voima (vp) Ja tälle lisäkortti: Hallitsijatar(op)
Kertovatko kortit nyt vain siitä että minä itse synkistelen ihan turhaan? Vai olenko todellakin ymmärtänyt viestin väärin?
En vielä kerro omia päätelmiäni koska haluan kuulla objektiiviset kommentit.
Kiitos etukäteen.
Meruska
Syntyy vääjäämättä mielleyhtymä, ettet luota tilanteeseesi tai itseesi, vaikka sinulla on kaikki voima ja osaaminen mitä juuri nyt tarvitset.
Joku ihminen/tilanne jossa kykysi pysyä tyynenä tulkitaan (Narri) siis tulee ja kumoaa (Torni) kaiken tilapäisesti, koska itse odotat jotain myllerrystä. Lienet persoonaltasi sellainen, jonka on vaikea suostua easygoing-elämään... että aina pitää tapahtua jotain... katastrofista katastrofiin, jotta tuntisit ELÄVÄSI...
Taidat pelätä ulkopuolista elämäsi kaatamista, joten paras toimia päättömästi ja kaataa kaikki omien toimiesi seurauksena. Eiköstä juu?
ELÄMÄ odottaa, että ohjaat itse muutostasi. Rauhallisesti ja päättäväisesti, kuitenkin ulkopuoliset paineet huomioiden ja tarvittaessa projektisi hidastaen tai keskeyttäen, kunnes tilanne sallii toimintojesi jatkamisen.
Sitten (=sillä tavoin) nousset kuin Fenix-lintu tuhkasta entistä vahvempana ja elämääsi luottavaisempana. Nyt tuntuu, että uumoilet liikaa. Elä, kuin mitään tulevaa ei olisikaan, vain nykyhetki. Keskity siihen ja anna elämän havahduttaa, kun taas tarvitset muutakin kuin päivittäistä rutiinia. Ja irrottaudu tekemisistäsi vaikkapa rantalentopalloon tai metsäretkelle, kun oikeen tylsistyttää. Jätä välillä tekemiset sikseen ja painele kuin pikku-ipana,pää kolmantena jalkana kaikenlaisissa hassutuksissa. Sitten taas maittaa tasainen onnistumisten putki.
...ja se putki tulee olemaan pitkä, ellet itse narraa itseäsi tai kaada koko elämäntyötäsi vain pelkällä sisäisen pelkosi voimalla.
Eräs mottoni on: 'Ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.'
En muista kenen suuren ajattelijan tuo lause alunperin on, mutta se mokoma toimii. Kun ei pelolle anna valtaa, maistuu ja toimii elämä ihan eri tavoin kuin jatkuvasti peläten ja uumoillen.
Sinun on siis aika suostua onnistumisiisi elämässä.