Kovin murheellista kuinka tässä yhteiskunnassa ei SAA puuttua ajoissa asioihin, vaan vasta sitten kun jotain tapahtuu.
Kyllä saa. Keinoja on vain monia. Vain ammattilaisella on taidot todeta joku "häiriintyneeksi". Ja tämäkää ei ole yksunkertainen juttu. Ihmiset ovat äärimmäisen tietoisia itsemääräämisoikeuksistaan. Auktoriteeteilla (huom. en halua lähteä erittelemään) on aika lailla keinot vähissä jos ei kyetä todentamaan ns. vaarallisuutta. Syrjään vetäytyminen ei ole sitä.
Ase esittelyvideon tekeminen nettiin vihjaa jo jostain mutta niin kuin yksi uutis haastatelluista sanoi:sen luultiin olevan vain 18 vuotiaan isottelua brassailua ja leikkimistä.
Omakohtaisesti tiedän, kuinka uhkaavaksi, ikävällä tavalla erittäin omalaatuiseksi ja ilkeäksi ihmiseksi tiedetty henkilö sai tehdä haluamiaan ilkeyksiä naapureilleen poliisin sanomatta muuta kuin "ei voida auttaa kun mitään ei ole tapahtunut". Lähestymiskielto saatiin vasta kun "jotain" tapahtui. Henkilön häiriintyneisyyttä ei milloinkaan tarvittu asiantuntijaa todistamaan.
TÄTÄ tarkoitin sillä että asioihin ei pystytä yksityisenä ihmisenä puuttumaan ajoissa, on vain kiltisti odotettava omien kaihtimien takana milloin tapahtuu niin pahaa, että siihen puututaan. Eletään pelossa että ehkä tapahtuu jotain, ehkä ei. Yksityisenä ihmisenä on paha mennä pimputtamaan ovikelloa ja sanoa että lakkaisitko huutelemasta tai heiluttelemasta kirvettä pihallasi kun joku kävelee ohi.
En tarkoittanut sitä, että jokainen ujo ja syrjäänvetäytynyt ihminen olisi hullu, tietenkään.
Jokela oli kovin hiljainen paikka tänään, muutamia ihmisiä kuljeksi hautakynttilä kädessä koululle päin. Läheisteni työkavereita ja ystäviä meni siinä "yhden miehen sodassa". Ainakin tyyppi sai julkisuutta jota halusi. Ehkä julkisuus ja asian varmaan viikkoja jatkuva raadottaminen tuo jotain hyvääkin tullessaan, ehkä epäkohtiin puututtaisiin helpommin, myös muualla maailmassa. Toivottavasti ei innostanut jäljittelijöitä ainakaan.
Jossain arvosteltiin suomalaisia tekopyhiksi kun surraan maanlaajuisesti nyt tätäkin tapahtumaa eikä surra samalla lailla esim. muualla sodissa kuolevia, koska samaa kauheutta kuin meillä nyt tapahtuu joka puolella, eri muodoissa, tai samassa.
Minusta on ilkeää arvostella ihmisten surun määrää. Toki läheisiään suree enemmän, en minäkään osaa surra tuntematonta sisällissodan uhria, osaan vain tuntea onttoa pahaa oloa yleensä maailman kauheuksia kohtaan. Eivät kai hekään siellä nyt meitä sure, miksi surisivatkaan kun on surua jo omastakin takaa.
