seuraava »

[freespirit]

Haluaisinkysyä että näkiskö joku millainen tilanne mun elämässäni tällä hetkellä on ja miten se tulee etenemään?

Olen ihastunut, mutta en voi nähdä kyseistä ihmistä pitkään aikaan.    Kannattaako pitää yhteyttä toiseen, onko järkevä odottaa, vai pitäisikö mun unohtaa? En haluaisi, sillä tunsin että pidän toisesta niin paljon, että en haluaisi häntä menettää.. En tiedä hänen tunteista. Onko valoa vielä näkyvissä, vai täytyykö jatkaa elämää eri suuntaan?

[mammamma]

Hei!

mitään en mistään "näe", mutta anna ajan tehdä tehtävänsä. Jos tuntuu että haluat hänet vielä nähdä, etkä halua välimatkankaan takia menettää, niin anna suhteen kypsyä. Tuskinpa kuitenkaan asian lopullinen ratkaisu on ihan tämän hetken kysymys 

[freespirit]

Ei olla tavattu, paitsi unissa ja tuollaisissa..

Turhaan tätä ehkä päässäni pyöritän, on vain hauska kysyä toisten mielipidettä, kun ei henkilö itse nyt ole pitkään aikaan minun ulottuvilla.

Ehkä myöhemmin tapaan häntä, jos hän haluaa... Etanapostin vaihto on hauskaa, mutta ihmisten katoaminen kolmeksi päiväksi ja valvominen ei mukavaa.. Kyllä jo parempi nyt ja helpottanut suru. Kunhan tulee kevät voi olla että nähdään, pitäisi vain minun olla ihmisiksi täällä siviilissä, etten lähde tekemään ihan mitä vain sinä aikana... Jo itsenikin takia.. ollaan juuri vasta tavattu ja tutustuttu, 
Jos olen voinut elää näin kauan tyytymättömänä omiin ratkaisuihini, niin miksen vähän aikaa voisi odottaa sitä ihmistä jonka haluan. Elämääni helpottaa omaltakin kohdaltani ehkä että vähän pysähdyn ja mietin todella mitä haluan. Aika tuon tietysti näyttää kuinka tuolle suhteelle käy. Moni tuomitsee, vaikka se ei ole jokaisen tehtävä.

En uskalla tämän enempää nyt tähän kirjoittaa.. Ehkä jonkun kanssa olisi hyvä jutella, mutta mielummin vähemmän julkisesti.

[freespirit]

Jotenkn tarttee sitä henkistä tukee varmasti jokainen meistä ja varsinkin silloin kun epäröi, eikä tiedä mihin suuntaan olisi hyvä mennä..

Ei ole helppo juttu et joutuu odottamaan näkemistä monta kuukautta tai jopa puoli vuotta.. Sinä aikana ehtisin hankkia vaikka kuinka monta uutta suhdetta tai jatkaa vanhoja "rikkinäisiä" suhteita "parempaan" suuntaan.. Mulla oli kuitenkin fiilis että mä en haluu muuta, ketään muuta nyt.. Kai sitä välillä tekis mieli, mutta luulen et sekin jo lämmittää jos kirjottaa ja vaikkei lämmittäiskään, niin vähän edes auttaa siihen että ei unohda toista ihan tyystin. Must sellanen olis kauhea juttu että mä unohtaisin vaan mun ystävät tai mun rakkaat ja olisin jossain kopissa käärimässä hihaa... On niin paljon kuullut kaikenlaisista jutuista mitä tuolla tapahtuu. Mikä sitten on totuus ja mikä ei, sitä en tiedä.

Jotenkin paha olo tulee siit ajatuksesta, että ei nää toista ja ei tiedä varmasti kaikesta. Turhaan mä varmaan stressaan.. Kai tää elämä on jokaisen elettävä vaan päivä kerrallaan. Ahdistaa ja teki viime yönä mieli lopettaa opiskelu, mennä kotiin... En nukkunut, itkin vaan ja mä halusin pakata tavarani ja lähteä kotiin...