Hiisitär
|
|
« Vastaus #8 : 23.04.2008 15:21:07 » |
|
Vieläkö on satukirjoille tarvetta? Löysin tänään kirjastoautosta etsiessäni huomiselle ykkösluokan satutunnilleni kirjan nimeltä Tarina sinisestä planeetasta, kirjoittaja on Andri Snaer Magnason. Mahtava kuvaus siitä mitä ihmiselle tapahtuu, kun ego ottaa ylivallan sielusta ja miten jokaisen pitäisi kuunnella aina omaa sisintään eikä muiden uskotteluja oikeasta ja väärästä. Kirja on näköjään voittanut kotimassaan Islannissa Valtion kirjallisuuspalkinnon.
Tässä pieni ote kirjasta:
Kuka omistaa auringon? Ratki-Riemu seisoi rannalla ja hymyli hilpeästi. Hän taputti Brimiriäpäälaelle. - Voi teitä lapsirukkia, olin jo unohtanut, että olette pieniä lapsia ja katsotte asioita niin yksinkertaisessa muodossa. - Teistähän on kivaa lentää, eikö? - Juu, lapset sanoivat. - Eikö se ole kivempaa kuin mikään muu? - Jo vain. - Ja kuka opetti teidät lentämään? - Sinä, Ratki-Riemu. - Ja kuka halusi lentää? - Me halusimme. Se oli unelmamme. - Ja perhoset ovat teidän maassanne. - Meidän maassamme? Onko mahdollista omistaa maa? - Kyllä! Te omistatte maan, jossa perhoset haluavat asua ja siksi te saatte tehdä perhosilla ihan mitä haluatte. Jos muut haluavat nähdä perhosten lentävän maansa ylitse heidän täytyy maksaa siitä, koska te omistatte perhoset. Te ette lopeta lentämistä, elleivät he maksa. - Maksa meille? Millä? - He voivat maksaa kullalla. - Kullalla? Mitä sillä tehdään? - Sitä säilytetään paikassa, jonne kukaan ei näe. Lapsista tämä oli kummallista. - Entäpä aurinko? Kuka omistaa auringon? Se ei alkanut paistaa missään eikä lakannut paistamasta missään vaan kiersi ympäri ja ympäri ja paistoi tasaisesti koko planeetalle, kunnes annoimme sinun kiinnittää sen naulalla taivaankanteen, Brimir sanoi. - Totta kai te omistatte auringon. Ajatus naulan nakuttamisesta aurinkoon syntyi täällä, ja jos muut haluavat saada auringon muutamaksi päiväksi vuodessa, heidän täytyy maksaa siitä. Lapset miettävät tilannetta pitkään. - Siis että toisella puolella planeettaa olevat lapset ovat oikeastaan meille velkaa kultaa siitä, että he ovat nähneet perhoset ilmaiseksi useiden satojen vuosien ajan, filosofi-Olli sanoi. - Täsmälleen, Ratki-Riemu sanoi. Eikö se ole teistä oikeudenmukaista? Brimirin ja Huldan ilme oli hieman hämmentynyt. - Me emme oikein ymmärrä, he sanoivat - tämä ei nyt mene ihan oikein. Ratki-Riemu huokasi. - Minä yritän selittää tämän paremmin vauvakielellä, kun te olette niin tyhmiä: haluatteko lopettaa lentämisen ja tylsistyä, kuten ennen vanhaan? - Emme, mutisivat kaikki muut paitsi Hulda ja Brimir, jotka eivät tienneet kumpaan suuntaan kallistua. - Muistatteko, kuinka tylsää täällä oli ennen kuin minä tulin? - Joo, silloin oli tosi tylsää ( - todellisuudessa ei ollut, AthaMaarit huom-) - Ja muistatteko, mitä Hulda ja Brimir sanoivat laskeuduttuani tänne? - Että sinä olet kammottava ihmissyöjäavaruushirviö, jolla on neljätoista päätä ja kymmenen korvaa ja terävät syöksyhampaat. - Siinä näette, että heillä on vain vilkas mielikuvitus. Minä en ollutkaan hirviö vaan hauska Ratki-Riemu, eikä planeetan toisella puolella olevilla lapsilla mene varmastikaan mene niin surkeasti, mitä Brimir väittää, vaikka aurinko onkin kiinni täällä meidän puolellamme. Toisilla puolella asuvilla lapsilla on kuu ja tähdet. - Mutta susipilven karkottamat pilvilampaat peittävät kuun ja tähdet toisella puolella, Brimir huusi. - Kuunnelkaa tuota, lapset! Toisella puolella asuvilla lapsilla on kuu ja tähdet ja kaikki pilvet myös, mutta meillä on vaan aurinko! Ja mitä he nyt haluavat? Nyt he haluavat kaiken lisäksi auringon puoleksi päivää! Jo on hävytöntä! Brimir ja Hulda olivat erimieltä. - Mutta toisella puolella asuvat lapset elävät ikuisessa pimeydessä! -Mitä te sanoitte toisella puolella asuville lapsille? Seurasi pitkä hiljaisuus, mutta sitten Hulda mutisi: - Me sanoimme, että myös meillä on tällä puolella ikuinen pimeys - Ja että me olimme näin ruskeita, koska syömme ainoastaan multaa. - Kuulitteko, lapset? He sanoivat pimeydessä eläville lapsille, että me asumme pimeydessä, mutta sanovat sitten meille, että siellä vallitsee pimeys. Kumpaa uskoa? Ensin he näkevät avaruushirviön ja sitten pimeydessä asuvia lapsia. Jos minä en olisi antanut teille Teflon-taika-ainetta ja perhostomua, villieläimet olisivat syöneet Brimirin ja Huldan, elleivät he sitten valehdelleet niistäkin. Tämäkö on kaikesta kiitos? Ratki-Riemu oli nyt todella ärsyyntynyt. - Minusta vaikuttaa siltä, että on vain yksi tapa ratkaista ongelma: meidän täytyy äänestää. - Äänestää? - Siten tiedämme, mitä enemmistö haluaa ja enemmistö on aina oikeassa ja sen täytyy päättää jatkuuko hauskanpito vai ei. Eikö se ole reilua? Vai haluatteko kenties olla yksin päättämässä? - Ei, eiköhän enemmistö ole oikeassa, Hulda ja Brimir sanoivat. Lapset katsoivat Huldaa ja Brimiriä, jotka tuijottivat apeina maahan. - Hyvät lapset, ennen kuin äänestätte, aion nyt kertoa teille lopullisen totuuden: Vaikka aurinko on AINA meidän puolellamme planeettaa, aurinko paistaa planeetalla keskimäärin yhtä paljon keskivertovuoden aikana mittaideksin mukaan verrattuna tiedon antoon uusista luvuista tuotantoprosessissa on 2%:n sisällä merivesi höpö höpö höpö 45 kertaa se reiällä hölynpölyn hölyn pöly pölyn hölyn öpö hintojen yhdenmukaistamispykälän ohjensääntökappale.... - Haha, minä en ymmärrä häntä, pikky tyttö kikatti. - Voi pikkuista, sinä olet niin tyhmä, Ratki-Riemu sanoi ja taputti tyttöä päähän. - Ei sinun tarvitse tietää: riittää että uskot minua ja luotat minuun. (---) Ratki-Riemu jatkoi. - Jos haluatte jatkaa samaa hauskanpitoa meidän täytyy hyödyntää koko aurinko. Emme voi ottaa naulaa pois auringosta. Maailmassa on jäljellä yhtä paljon onnellisuutta kuin ennenkin - se on vain siirtynyt. Me saamme vähän ENEMMÄN onnellisuutta ja lapset toisella puolella planeettaa vähän vähemmän onnellisuutta. - Mutta toisella puolella oleva metsä kuolee ja lapset myös, Brimir sanoi. Me emme saa tehdä näin. Rökvikk, sinähän uskot meitä? -Hahahahahaa hmmm, ehkä Brimir on oikeassa, Rökvikk vastasi arastellen - ehkä meidän pitäisi auttaa toisenpuolen lapsia. Ratki-Riemu haukotteli. - Min voin tietysti ottaa naulan pois ja kiinnittää auringon uudestaan taivaallen toiselle puolelle planeettaa. Se on maailman yksinkertaisin asia. - Heheheh, mutta sitten me joudumme ikuiseen pimeyteen ja kylmyyteen! lapset huusivat. - Ei se minua liikuta. Toisella puolella asuvat lapset haluavat varmasti pitää hauskaa, jos te ette sitä halua. - Mutta toisella puolella asuvat lapset eivät jättäisi meitä koskaan elämään ikuiseen pimeyteen, Margrét sanoi. Seurasi pitkä hiljaisuus. - No niin, lapset. Onko teillä nyt kivaa? Ratki-Riemu kysyi. - Ei, haluamme heti pikimmiten takaisin lentämään, useimmat heistä sanoivat. - Aiotteko te antaa Huldan ja Brimirin pilata teiltä kaiken ilonpidon? Teillä ei tule enää koskaan olemaan hauskaa, jos naula otetaan ulos auringosta, saati sitten, jos palautatte perhostomun. Kiirehtikää äänestämään, niin voitte jatkaa lentämistä. Huldalla oli itku kurkussa. - Älkää antako hänen petkuttaa teitä, lapset! Hän ei piittaa laisinkaan toisella puolella asuvista lapsista. Hän ei halua pelastaa heitä. Hän yrittää vain hämätä petollisilla sanoilla! Kaikki katsoivat Ratki-Riemua. Ei kai hän halunnut antaa pimeydessä asuvien lasten kuolla. Ratki-Riemu otti surullisen ilmeen kasvoilleen. - Tottahan toki haluan auttaa pimeydessä eläviä lapsia. Vain Brimir ja Hulda eivät halua tehdä mitään, koska he haluavat, että MINÄ otan naulan pois auringosta ja sitten pimeydessä asuvat lapset saavat tulla toimeen omillaan. - Mitä sinä haluat tehdä? Brimir kysyi. - Jos autamme kaikki toisiamme ja lähetämme pimeydessä eläville lapsille ruokaa ja peittoja ja kenkiä,niin pelastamme heidän henkensä ja saamme pitää naulan auringossa! Silloin kaikki ovat iloisia! (---) Brimirin oli ehdottomasti saatava jatkaa napinaansa. - Mutta mitä tapahtuu, kun he ovat syöneet kaiken ruoan, jonka lähetimme heille? - Sitten me pelastamme heidät uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.... - Kuinka kätevää. Et ole ainoastaan terävä vaan myös hyväsydäminen, lapset sanoivat. Ratki-Riemu hymyili sydämellisesti. - Ja nyt voimmekin ryhtyä äänestämään. Valinta on teidän, lapset. Jos äänestätte Brimiriä ja Huldaa, kaikki muuttuu jälleen masentavaksi ja tylsäksi. Jos äänestätte minua, ilonpito jatkuu ja pelastamme planeetan toisella puolella asuvien lasten hengen.
|