seuraava »

[Hiisitär]

MINUN KUULUU OLLA...

Me voisimme olla iloisia, me voisimme olla tyytyväisiä, minä voisin rakastaa..

Mutta kun... minusta tuntuu, että minun kuuluu olla vihainen, surullinen, äkeissäni. Kun maailmassa on niin paljon sitä ja sitä, kun tuo ihminen teki niin ja niin, tai ei tehnyt... tai kun valtio ja päättäjät tekevät mielestäni väärin...

Mielestäni me voimme nyt hyvällä omalla tunnolla alkaa säteillä rauhaa, rakkautta ja iloa, olla rauha, rakkaus, ilo tai tyytyväisyys.

Kun me hyväksymme hyvän ja kauniin itsessämme, meidän ei enää tarvitse mennä mukaan maailman tragedioihin, sen takia että meistä tuntuu, että se on velvollisuutemme.

Kun vapautan itseni tuosta kielteisten tunteiden velvollisuudesta, tunteeni alkavat tulla paljon herkemmiksi. Ne alkavat kertoa asioita. Ne kertovat mitä tehdä sille asialle jonka tunnen, tai miten kommunikoida sisäisesti sen kanssa.

Kielteiset ja kollektiiviset velvollisuustunteet eivät juuri rakenna maailmaa eteenpäin, ne vain lisäävät järkytystä.

Edelleenkin minä saan tuntea mitä tunnen, myös surua tai tuskaa, mutta silloin kun tunnen niitä vapaaehtoisesti, nekin tulevat maailmaa ja elämää rakentaviksi ja edistäviksi voimiksi.

Rakkaudella
Matti

[Chandra]

Näin se on.

Tuota kaikkea tuli myös viikonloppuna saaduissa energialähetyksissä opiskeltua.Omaa sisintään ja käyttäytymistään.
Ja tuo pakkoeläminen ja tuskan kantaminen.

Myös tuo,että edelleenkin minä SAAN tuntea,on tärkeä asia jokaiselle.