Hei Timo,
Uskaltaudumpa minäkin tänne kysymyksineni
.
Avioliittoni päättyi n. puolitoista vuotta sitten. Ero oli minulle kova isku ja siitä yli pääsemiseen on tarvittu paljon voimia ja sisua
.
Nyt olen kuitenkin "back on my feet again"
.
Elämä maistuu taas hyvältä ja mielessä (ja vatsanpohjassa) on kutkuttanut jo pidemmän aikaa outo odotuksen tunne, jota en osaa selittää. Tuntuu että olen jonkinlaisella veden jakajalla elämäni suhteen. Tuntuu että on tapahtumassa jotakin.... mitähän tämä "jotakin" on, voitko nähdä?
Mihin mahdollisesti liittyy?
Entäs sitten tämä elämänkumppani osasto? Onko siellä näkyvissä mitään "mullistavaa"
.
Pärjään kyllä pienen poikani kanssa kahdenkin aivan mainiosti, mutta kyllä sitä välillä kaipaa sen toisen puoliskon aikuista seuraa ja sitä olkapäätä johon voisi tarpeen tullen nojata
.
Romatiikka ei tekisi kyllä yhtään pahaa tässä kylmässä maailmassa... eli onkohan sitä milloinkaan enään luvassa meikäläiselle, vai onko tämä nyt vain tätä arjen pakerrusta
?
Lisäilen tähän vielä, ex-mieheni on päättänyt oikein urakalla vaikeuttaa elämääni. Kyse on poikamme tapaamisista. Loppuuko tämä hänen lasten hiekkalaatikko leikki koskaan?
Huomenna käyn taistoon
. Saavutanko sillä mitään?
Hän petti ja jätti, mutta on katkera, jota en ymmärrä MIKSI? Minunhan tässä katkera pitäisi olla, mutta kun koen sen turhaksi energian tuhlaamiseksi
.
Kiitollisna vastauksestasi Tiipoo