seuraava »

[Kuutiikeri]

Jatkuva valehtelu, jatkuva itsepäinen ymmärtämättömyys, pahoillaan olon puute, sen teeskentely hetkittäin, mutta teot puhuvat puolestaan, välinpitämättömyys, kommunikaation puuttuminen, tai sen yksipuolinen minun harteilla painaminen.

jatkuvat järkyttävät riidat joissa saan huutaa samat asiat uudestaan ja uudestaan ja mies on hiljaa, laittaa minut tekemään sen (huutamisen suuttumisen turhautumisen)uudestaan ja uudestaan, kuluttamaan kaiken energiani siihen, lupaillen aina muutosta, mitä ei näy...

kannattaako suhdetta jatkaa ?

mistä johtuu ilmeinen valehtelu, ja saamattomuus vaikka "uhkana" on suhteen loppuminen, mitä mies ei halua, niin jo seuraavana päivänä näkee, että mitään ei tapahdu.? eikö ihminen voi joskus ryhdistäytyä kunnolla, antaa kumppanilleen kaiken mahdollisen ymmärryksen, ja paljon lahjoja (henkisessä ja käytännöllisessa merkityksessä) ?

sanokaa ihmiset jotain. pyydän

[Bast]

Heippa!

Ajattelin juuri samalla sekunnilla, kun sinun viestisi ilmestyi tänne kirjoittaa melkein samanlaisesta aiheesta. Nyt on minun mieheni jääräpäisyys ja joku ihme juttu jotenkin räjähtänyt. Minulle myös on kommunikaatio tärkeää. Todella tärkeää, ja olen sen hänelle tuhat kertaa sanonut. ja juurikin äsken hän kaikessa viisaudessaan loukkaannuttuaan löi minulle tavallaan luurin korvaan. Suhteemme on kestänyt kohta puoli vuotta, ja aina tuppaa tulemaan samat jutut esiin. Olen kyllästynyt kai... En tiedä mistä päin tuulee... Ja nyt hän sitten mulle soitti takas, ja eka oli tiukka äänensävy, ja sit kun sanoin taas samoista asioista, niin ääni muuttu toiseksi. Niinkuin kaikki olis hyvin-ääneksi. En tiedä, mihin tämä suhde johtaa. Ehkä se tulee esiin viikonloppuna. Kun nähään. Koska puhelun päätteeksi se kysy, että onko nyt vielä jotain.Ja mä sanoin että kaikki. pyysin menemään itteensä. Tiedän, mihin sekin johtaa, sano et joo mä meen itteeni, ja tiedän, että siihen lauseeseen se jää. en tiedä.

Vaikeeta tommonen. Vaikeeta, olen kyllästynhy jo siihen, että hän ei sitten kai tippaakaan tunne minua. En tiedä, ehkä me emme vain sovi toisillemme.

Kaikki tuntuu pikkuhiljaa toivottomalta, kaikki mitä minä olen puhunu, ja sanonu. Tuntuu, että on turhaa edes enää puhua mitään, kun ei sillä sitte saavuta mitään..En tiedä, onko vain parempi antaa olla. Voisin ehkä olla onnellisempi yksin.

Ja aina kun hän käy täälä mun luona, niin tavallaan hän on muuttunut, huonompaan suuntaan hetkeksi, ja sitte hän muuttuu kun on täälä mun luona. mutta sitten kun menee takas mistä tulikin, niin ääni muuttuu kellossa heti. todella väsyttävää!Aika näyttää, miten tässä käy. Voi olla että päädyn sinkiksi. Mutta viihdyn myös sinkkuna. Ainoa, että nämä asiat hieman sattuu...

[Kuutiikeri]

  Niinpä. Meillä on takana jo kolme vuotta, joten eroaminen sitäkin vaikeampaa. Ja se, kun haluaa uskoa lupauksiin..

Se on ihmeellistä, ettei miehen muisti toimi!
-Että saa samoista asioista kuluttaa itsensä sanomalla uudelleen ja uudelleen ? ja ne muutokset hänen mielialassaan, se tunne että tavallaan pystyy ohjailemaan toisen reaktioita täysin, on kamalaa.. koska silloin mitään Oikeaa ymmärrystä ei tapahdu..

mutta meilläkin tilanne nyt on erityisen "räjähtänyt"! mikähän on /voisi olla taivaalla ?

mieheni on härkä auringossa ja monet muutkin planeetat siellä. hän on todella itsepäinen, mutta välillä hetkellisesti muuttaa mielensä minun hyväkseni..olen ymmärtänyt että venukseni merkuriuksen hallitsemassa vesimiehessä, saa minut arvostamaan kommunikaatiota rakkaudessa korostuneesti ?  hänellä venus on härässä ja kosketuksen voimassa..

mutta sinulla, voisiko etäisyys turhauttaakin miestäsi ? se, ettei hän saa viettää aikaa kanssasi ja koskettaa sinua (minun miehelläni tuo ainakin selityksenä) saa hänet turhautuneeksi ja etäiseksi sinusta?

[Bast]

Heippa.

Niin, välimatka, voihan se ollakkin, osasyynä ainakin. Hänellä on lapsi edellisestä suhteesta, ja sen takia hän asuu siellä jossain kauempana. Hän erosi entisestään vasta kun mä tulin kuvioihin. Lapsi on vasta vauva. Mutta myös lastenhoitosaralla hänellä ja lapsen äidillä on aivan ihme jutut. Puoli vuotta on jo kulunut, ja mikään ei ole muuttunut, mihinkään suuntaan. Alkujaan hän olisi nähnyt  minua enemmän, jos olisi jotenkin hoidattanut lastenhoidon eri tavalla. Tai yksinkertaisemmin. Hän on päivät töissä, ja illat hoitaa lastaan. Ei hänellä ole omaa aikaa yhtään! Kaikki"vapaa-ajan" hän on täälä mun luona.

Olen tässä sitten pikkuhiljaa itekki kyllästynyt. Siihen, että esim tämä lastenhoito on tehty mahollisimman vaikeasti. Ja jatkuu ja jatkuu se kaikki outous. En tiedä, vaadinko liikoja sitten, ja tietysti tavallaan täytyy saada asiat tasapainoon, ennenkun voivat ehkä muuttaa lastenhoitoa, mutta no, olen kyllästynyt siihen, että hän vain tyytyy siihen miten tilanteet ja asiat on. Tylsää.

Ite olen kauris, nousu leijona, kuu ravussa. mieheni on oinas, hänen karttansa olen vasta laittanut koneelle, joten voisin hieman tutkia sitä, ja omaani tarkemmin tässä. Sitä mä en tiedä, voiko se vaikuttaa parisuhteeseen, koska nopeasti vain silmäilin, että mars perääntyy nytte tässä. Niin, että voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa...

Tämä kaikki on mennyt jo niin pitkälle, että en enää halua että hän koskee minuun. Edes suutelemalla. Outoa....Raskastakin...

Niin, ja nyt kaiken "sanomiseni" jälkeen hän laittoi ihan normaalin hyvänyön tekstiviestin. Kuin mitään ei olis tapahtunu. En edes vastannu siihen.

Luulen, että ei mennyt juttuni edelleenkään perille. Hän on myös äärettömän myötäilevä. Tähän asti olen sokeasti ajatellut, että kun olen puhunut, tai jotain, niin kun on syntynyt reaktio, jollaisesta minä tulen tavallaan tyytyväiseksi, niin hän tekee, tai sanoo jotain sellaista, että kuvittelen että okei, nyt se tajus! Ja paskan marjat. Mitään ei tunnu raksuttavan siellä aivojen välissä välillä.

Surullista. Alan pikkuhiljaa uskoa, että ei minulle ehkä edes löydy miestä, joka YMMÄRTÄÄ minua, vaikka jopa ILMAN SANOJA! Onkohan se liikaa vaadittu

[Hiisitär]

Ihan yleisesti kommunikaatiosta miesten ja naisten välillä sellaista, että miehet ja naiset puhuvat ja ymmärtävät asioita todellakin aivan eri tavoin. Se on kiinni aivoista ja moni ihmistieteiden sekä psykologian tutkimus tukee tätä stereotypiaksi muodostunutta seikkaa.

Esimerkiksi tällainen tilanne:
Nainen: "Mä olen niin kyllästynyt tähän! Me ei ikinä käydä missään!"
Mies: "No justiinsa viime viikolla käytiin sun äidin luona. Miksi valitat?"

OK. Jokainen nainen ymmärtää saletisti, mitä nainen tarkoittaa tuolla lauseella "ei koskaan käydä missään." Suomeksi se menee, että "minua harmittaa, ettemme käy kahdestaan missään, jossa saisimme viettää romanttista aikaa keskenämme. Ihan vain sinä ja minä. Vaikka sitten elokuviin tai rannalle kävelemään. Kunhan vain olisimme läsnä toisillemme"
Mies kuitenkin ymmärtää tuon naisen marinan prikulleen kirjaimellisesti ja ihmettelee, mitä se eukko siinä taas hupajaa, kyllähän me käydään paikoissa ja vieraisilla sukulaisten/ystävien luona - että ei luulisi siitä olevan kiinni!

Toinen esimerkki:
Nainen: "Taas on tiskit tiskaamatta!"
Mies: "No mähän imuroin eilen, pitääkö vielä tiskatakin!"

Suomeksi nainen sanoo "olen väsynyt, en jaksaisi enää tiskatakin kaiken tämän härdellin päälle. Olisin onnellinen, jos auttaisit. Jos tiskit olisivat tiskattuna se olisi sen merkki, että rakastat minua ja haluat olla avukseni."
Mies taas ymmärtää - jälleen kerran - naisen sanoman  prikulleen niinkuin hän kuulee sen. Miksi vouhkata tiskeistä, ei ne astiat sieltä minnekään katoa. On paljon muutakin tärkeämpää kuin yhdet tiskit ja mitä tulee asunnon siistinä pitämiseen hän on tehnyt jo osansa imuroimalla.

Otetaas vielä kolmas esimerkki mutta toistepäin.
Nainen: "Oletko kunnossa? Olet niin alamaissa. Voit puhua minulle, jos haluat."
Mies: "Ei tässä mitään. Minä lähden hetkeksi rassaamaan moottotipyörääni"

No niin, nainen alkaa heti ajatella, että mies on saletisti jättämässä hänet, sillä naiselle on luonnollista puhua asiat halki, eikä vetäytyä hiljaisuuteen. Hiljaisuuteen hän vetäytyy vasta sitten, kun hän miettii eroa ihan tosissaan.
Mies puolestaan on kunnossa ja haluaa vain aikaa selvittää omat ajatuksensa. Häntä saattaa vaivata niinkin pieni asia kuin aamulla töistä myöhästyminen ja nyt hän haluaa saada ajatuksensa kasaan. Ei siis sen vaarallisempaa. Jos nainen menee jankkaamaan, että "sano nyt, mikä on" mies hermostuu ja vihastuu: eikö tuo nainen tajua, että kaikki on kunnossa ja minä osaan miettiä näin pienen asian läpi itsekin?

Kommunikaatio toimii parhaiten, kun sanotaan suoraan sitä, mitä tarkoitetaan ja tunnetaan ilman, että oletetaan toisen tajuavan, mitä tarkoitan ja tunnen. Me todellakin ajattelemme ja toimimme eri tavoin, miehet ja naiset.

[Bast]

Heippa taas!

Olen myös lukenut miesten ja naisten välisestä kommunikaation eroavaisuuksista. Ja olen niiltä osin hyvin tietoinen, mutta kyse ei enää ole vain väärinymmärryksestä. Lähinnä siitä, että koko meidänkin suhteen ajan meidän molemminpuolinen kommunikaatio on ollut yksinpuhelua. Olen monesti esim keskustellut ihan rauhallisesti ja selvällä suomen kielellä vaikka siitä, miten minä tykkään, että minua kohdellaan. Eli ei lyödä luuria korvaan, kun hermostutaan, koska loukkaannun siitä valtavasti. Olen myös muuttanut viimeisen 6kkden ajan omaa käytöstäni paljon, että olisin mukavaa ja hyvää seuraa hänelle. Ja ollut tukena, ja kaikkea muuta. Vasta viimeisen parin kolmen viikon ajan käyttäytymiseni on mennyt turhautumiseni takia kiukkuamisen puolelle.

Olen persoona, joka arvostan kommunikaatiota, en vain miesystäväni kanssa, vaan kaikkien kanssa, joiden kanssa olen vähän enemmän tekemisissä. Toivoisin sitä silloin tottakai kumppaniltanikin, edes jossain määrin. Voihan se olla, että minun ja hänen tarina ei ollut sitten tarkoitettu etenevän. Nythän tämä suhde on kuitenkin vielä helpimmassa vaiheessa eroa ajatellen. Olen sitä nyt paljon pohtinut, ja huomenna me sitten näemme. Katsotaan mihin tämä suhde johtaa. Olen koko suhteen ajan kyllä selvästi, ilman kärtyjä ja kiukkuamisia kertonut, millaisia ajatuksia päässäni liikkuu. Vastakaikua en ole saanut yhtään.

Ja lopuksi vielä tahtoisin siteerata hauskaa jenkkiläistä psykiatria, dr philiä, vaikka ohjelmansa onkin huvittava, niin sillä sedällä on kuitenkin aikas paljon tietoa 30 vuoden kokemuksella.. Hän sanoo "the best way to predict future behaviour is past behaviour". Eli jos meidän suhteen kommunikoimattomuus on kestänyt viimeisen puoli vuotta, se todennäköisimmin tulee jatkumaan vielä seuraavat puoli vuotta eteenpäin. Siinä kohtaa vaakakuppini kallistuu osastolle no thanx!

[Bast]

Heippa taas.

Tänään sitten olen taas sinkku. Koville se tavallaan otti, sillä tämä nyk ex on oikeasti mukava ihminen. Ei vain ollut mulle sopiva.Mites kuutiikerin suhde etenee??

[Kuutiikeri]

No en ole hetkeen päässyt täällä käymään: aikamoista myllerrystä on ollut ja en tiedä... tigriniumin puheenvuoro pisti miettimään, sitä onko nainen tosiaan edesvastuussa sitten tämän kommunikaation ja ymmärryksen sujumisesta kokonaan...(kun ei tunnu rahkeet aina riittävän, miksi minun pitää kaikki tehdä..)

 noita asioita on tullut esiin, tosi samanlaista kun on ollut mulla niinkuin sullakin sininen galaktinen kotka.. että olen tehnyt suhteen eteen itse, muuttumalla, muuttamalla käytöstäni, jne..mutta vuorovaikutusta ei ole ollut. Oletko tyytyväinen tilanteeseen sininen galaktinen kotka? onko sydänsuruja?

pari päivää sitten kauhean riidan keskellä kun mies oli ulkona tuulettumassa, laitoin paperille ylös hänen positiivisia ja negatiivisia puolia, suhteemme minulle mahdottomia ja turhauttavia puolia, ja niistä jutuista joita olin ennen hänen mielikseen tehnyt, mutta mitkä olivat sitten jääneet kun vastavuorosuutta ei tapahtunut vaikka kuinka yritin vihjata..   Mieheni oli järkyttynyt siitä ettei ollut tajunnut, että kaikki mitä olin tehnyt tietoisesti ja yrittämällä, eivät olleetkaan mittän "perusjuttuja" "joita kaikki naiset nyt tekee" !!! hän oli kiitollinen tästä kirjallisesta ilmasusta ja varsinkin siitä että olin positiivisiakin asioita löytänyt hänestä. Kuitenkaan en tiedä onko tämä lappu, oikeastaan neljä A4sta täynnä asiaa enää niin pinnalla hänen tietoisuudessaan, ja jo ollaan taas riidelty.

tuntuu typerältä uhkailla aina suhteen loppumisella! siitä on mennyt voima ja uskottavuus. hän kun on sitten niin säälittävä ja suloinen jos oikeasti uskoo että aion lähteä, ja joskus tuntuu, että hän ehkä suuttuisi minulle hylkäämisestä niin paljon että hankkisi itse heti jonkun toisen ja ongelmat jäisivät ratkaisematta meidän välillä.. voih voi.. mutta oikeasti, miksi se on naisen vastuulla että kummallekin mennee perille? mieheni on hyvin "tiedostava" ja herkkä näissä asioissa, oli astrologiastakin alunperin ennen minua kiinnostunut, mutta tuntuu ettei sovella mitään kritiikkiä itseensä, eikä mitään henkisiä juttuja meidän suhteeseen.. pitää ne itsellään typerästi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Hmm.. en osaa kuvitella että olisin suhteessa jossa koko ajan on kiistelyä.. varsinkin kun putsasin itseni edellisistä - ja tapasin yhden niistä juuri, ja huomasin ettei synkkaisi - en varmaan tavan tai "rakkauden" takia jaksaisi olla jonkun hankalan kanssa.

Joko huumori, keskustelu, henkisyys, seksi ja bisnes toimii tai ei. Miehessä on sitä paitsi, totta puhuen oltava yllätyksellisyyttä ja odottelen että aikooko tämä viimeisin deittini hieman ryhdistäytyä siinä asiassa.

[Bast]

Heissan!

Kyllä, kuutiikeri, sydän on surullinen, tavallaan. Se ko mies on oikeasti todella ihana, mutta kun aloin sitten tajuamaan, että ei hän kuitenkaan pitkällä tähtäimellä ollut minua varten. Ainoastaan tämän hetken. Opin jotain itsestäni lisää, ja hän toivottavasti myös itsestään. puhuimmekin eilen puhelimessa, ja kerroin hänelle myös, että tavallaan minulla on myös haikeaa. On hänelläkin. Silti kaiken surun ja kaihon takaa tiedän että ratkaisu oli oikea. Myöhemmin tehtynä olisi ehkä tuntunut vieläkin pahemmalta. Ja sekin, että erosimme hyvissä väleissä. Se vaikuttaa myös. En ehtinyt katkeroitua, eikä hänkään. En tiedä, olisiko suuttuneena eroaminen ollut sen helpompaa, tuntuisi ehkä vielä pahemmalta. Pari eroa on mennyt suuttuen, ja ei sekään herkkua ollut. Näin on parempi. Tietysti nyt ajattelen hänen hyviä puoliaan, ja hyviä hetkiämme, mutta tiedän, että ajan kanssa helpottaa. Sillä ne syyt, miksi näin kävi tulisi aina esiin. En halua tehdä hallaa itselleni, enkä hänelle. Enkä halua vaipua tunteettomuuteen enää. Joten, parempi näin.

[Kuutiikeri]

Sillä ne syyt, miksi näin kävi tulisi aina esiin. En halua tehdä hallaa itselleni, enkä hänelle. Enkä halua vaipua tunteettomuuteen enää. Joten, parempi näin.

tuo on tosi olennainen pointti. Onneksi olkoon kun olit vahva ja erosit. En tiedä pystynkö samaan.

Tuli mieleen Kaarina Niron kommentin osasta

Sillä oman elämämme tärkein sanoma on se, että ilmennymme juuri sellaisena kuin on tarkoituksen mukaista jokaiselle ja se pitääkin kelvata myöskin toiselle. 

..tästä, joka on kyllä ihan totta, mutta miten ikäviin puoliin kuten selvästi (periytyvään) ailahtelevaan mieleen tai väkivaltaisuuteen, muutenkin epä-patologisiin mielenhäiriöihin itsessä/toisessa sitten tulisi suhtautua..

[Kuutiikeri]

..ja vielä.. että toisaalta uskon ettei kaikille ainakaan löydy sitä oikeaa siinä mielessä että esimerkiksi sanaton ymmärrys, hauskuus, mielenkiintoisuus ja uskollisuus tulisivat ikäänkuin valmiina "pakettina", vaan että suhteen eteen on tehtävä usein työtä. Katkeroituminen ym. on kyllä tosi vaikeaa varmasti korjata. Mitä mieltä olette, onko vaikeita lukkoja suhteissa mahdollista korjata, palauttaa "entiselleen"?

[Bast]

Hei!

kauhean paljon en tiedä parisuhteista, itelläni on ollu vain 3 hieman pidempää suhdetta.. mutta omista, ja kanssaihmisten kokemuksista olen huomannu, että jos jatkaa sitä soutamista ja huopaamista, niin tulos on ollut aina kumminkin sama...ero on tullut jossain vaiheessa. Yksikään suhteistani ei ole kestänyt yli vuotta, ja olin tossa kyllä 4 vuotta sinkkuna. Itse en usko että kaikki lukot pystyy hoitamaan, jollei niitä ole jo saanut hoidettua. Suhteen alkuaikoinahan, ainakin minun järjen mukaan pitäisi kaikki asiat saada, tai jo olla valmiina kunnossa, että pystyy sitten rakentamaan suhdetta pysyvälle vakaalle, luottavalle ja tasapainoiselle suhteelle.ja toivon mukaan myös kiihkeälle kaikin puolin

Mutta, itselleni ei ole näin vielä päässyt käymään. Kuutiikeri kun sanoi, että et usko että kaikille löytyy "se oikea", niin itse ainakin elän sellaisessa ajatusmallissa, että jos minulle se oikea löytyy, niin sitten kaikki mainitsemani on jo tavallaan itsessään siinä suhteessa. Molemminpuolinen arvostus on tärkeintä, ainakin minulle!

[Kuutiikeri]

Niin, tarkoitin että hän ei löydy kaikille ehkä niin "luonnostaan" ja helposti.. jos on itselläkin ongelmia jossakin kohtaa niin ne täytyy sitten kohdata suhteessakin.  On kyllä täysin totta että onhan siinä suhteessa pakko jotain olla jo "itsestään" :kuten arvostus molemminpuolin. Minä ihmettelenkin omassa suhteessa kun arvostusta tuntuisi ainakin jollakin tasolla olevan mutta  kuten tämän aiheen aloitus-tekstissäni mainitsin, ongelmat ovat sietämättömiä...   

[Valo]

Voihan rakkaat.
Näitä samoja teemoja toistellaan kaikkialla, ja itse taisin tahkota sitä myös aika kauan. Minulle ei mennyt järkeen se, että edelleen päälläni oli se naisten ikuinen marttyyrinviitta, joka oikeuttaa meille sen odotusten, vaatimisen, ehdollisen rakkauden ilmentämisen. Sillä siinä rakkaassa apinassamme näkyy vain omat sisäiset tilamme kuvantarkasti. Kaikki mitä kannoin sisälläni, heijastin siihen mieheen, ja sattumalta ne kuulostavat aivan samoilta kuin tässä ketjussa.
Tiesin että jollei mikään muu auta, minun täytyy erota - erota kykenemättömyydestäni katsella jatkuvasti toisessa omia tuntojani.
Minulla oli tunne että kun olin kaksin, olin yksin, ja kun olin yksin, tunsin itseni ehjemmäksi.

Hetkinen..sen sijaan että olisin koettanut mukamas antaa aina anteeksi miehelleni hänen "pahat tekonsa" (eli olemassaolonsa lähinnä minua heijastellen) huomasinkin mikä marttyyrini viitan alla piilotteli: sisäinen lapseni, jota täytyy kohdella kuin vanhempi kohtelee lastaan, ymmärtäen, kysyen mikä on vikana. Lopputulemana sen sijaan, että olisin yrittänyt antaa anteeksi miehelleni, pyysin itseltäni anteeksi sitä että en voi antaa anteeksi vielä, että en osaa enkä kykene kadottamaan sitä katkeruuden tunnetta sisältäni, enkä syyttelyä. Ja tein sen, siitä ei ole kuin jokunen päivä. Se ratkaisi kaiken. Päätin vain kääntyä pois kahden ihmisen välisen rakkauden arvioinnista siihen, että tosiasiassa minun on hyväksyttävä itseni ensin lapsellisena ja martyyrinäkin, ennenkuin voin kohdata toisen. Rakkaus tuli, pyyteettömänä ja ehdottomana.