seuraava »

[Ikitosi]

Anteeksiantaminen
- tunteen vai järjen asia?

Miten henkinenihminen käsittelee epäoikeudenmukaisuuden, vääryyden, julmuuden tai kohtuuttomuuden esiinnostattaman katkeruuden, muuttaa sen anteeksiannoksi,
ja tarkoittaako se samalla uuden mahdollisuuden antamista??

Onko olemassa jotakin, mitä et voisi koskaan antaa anteeksi?

[nikki]

tämä ns. henkinen ?? immeinen on just sattumoisin löytänyt kartalleen asteroidin nimeltä Nemesis (128),
koston jumalattaren,joka itseasiassa onkin oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja,"jokaiselle ansionsa mukaan" -antaja ja se sijoittuu kartalla 2 huoneen kauriiseen ja oppositioon Logoksen kanssa ravussa niin sanoisinko jotta
tällä  pätevällä astrologisella aspektilla(selityksellä) tuo anteeksianto onpi hyvinkin sekä tunteen että järjen asia,
mutta koska Logos onpi tuolla Pluton huoneessa niin ehkä eniten sittenkin TAHDON asia,
ja kun kauris laskee vähiä varastojaan ja ravussa niitä kasvatetaan lisää niin enpä tiedä josko oon kaikkee itellekään anteeksi antanut,Logos pitää kiinni muistoissa mutta eivät ne
katkeraksi ole tehneet,mutteivat kyllä kyynelvirtojakaan vielä ehdyttäneet,mutta ilmeisesti tähänkin sitten auttaa saturnus,eli kronos eli aika,
ja kun tuo Nemesis on tätä nykyä  :ssä ja konjuktiossa Pholukseen niin josko tuo oikeudenmukaisuus
sitten tapahtuisi/sitä vaaditaan ja vääryyksiin puututaan ja
kullekin ansionsa mukaan (ja köyhät kyykkyyn..??)
oikeesti,eikös anteeksianto vaadi myös nöyrtymistä,
katsomista peiliin omaltakin kohdalta,
jos sitä anteeksipyytäjältä ainakin kysytään,nöyryyttä?

[Ikitosi]

Osuma! Nikki -
tämä Nemesis on näköjään just nyt mun nataali :ni -
ilmankos on ajankohtainen asia

Totta, tunne ja järki seuraavat Tahtoa

Ja tahto tunnetta ja järkeä

Ja järki tunnustelee tahtoa
Tuntuu järjettömältä tahtoa...

Siis tiukka kysymys:
*Onko juttuja, joita et ehkä tahdokaan antaa anteeksi?*

[Hiisitär]

*Onko juttuja, joita et ehkä tahdokaan antaa anteeksi?*

Ei minulla ainakaan. Anteeksiantamisen luonne tosin täytyy ymmärtää ensin oikein - lyhyesti se tarkoittaa, että tulee sinuiksi asian kanssa niin, ettei se enää loukkaa, kaivele tai satuta.

Niin kauan kuin tunnemme jotain ikävää toista kohtaan, jonka voisi selvittää anteeksiannolla, toimimme muusta kuin sielusta, todellisesta itsestämme käsin. Kannattaa muistaa, että niinkin "pieni" asia kuin anteeksiantamatta jättäminen jossain toisessa elämässä voi olla syynä siihen, että nyt jonkin ihmisen kanssa asiat vaan tahmaavat ja tahmaavat.

Niin kauan, kuin jokin asia sitoo meidät tänne emme ole oikeasti vapaita.

[nikki]

no koskapa skorpionille seksi ja rakkaus ovat yksi ja sama pyhä asia ja molempiin sitoudutaan vahvasti 8 huoneessa (itsellä painottunut) niin oisko sitten enkoskaanikinämilloinkaanunohdaenkäanna-anteeksi nämä
pettämiset,ne kun ovat melkeinpä kuolemaksi piikkihännälle,
samalla pyhyydellä sitoudun ystävyyteen ja jos siinä toinen ns. pettää niin en kuuna päivänä kyllä unoha........
sisimmässäni muistan vaikken koskaan ilmoille kuuluttaisikaan,
en silti ole kostonhimoinen,minä vain muistan...

[Ikitosi]

Kiitos Kaarina

Tätä hainkin, että kyllähän anteeksiantokin käy vain itsestä käsin, eli hyväksymällä itsensä tunteineen ja tarpeineen, anteeksi annettuine ja -antamattomineen.

Semmoista tekoa en meinaa millään haluta antaa anteeksi, jonka tiedän voivan tulla tehdyksi uudelleen.
Ikäänkuin pitäisin suojamuuria yllä anteeksiantamattomuudellani.

Kuvittelin, että kun jotakin perinjuurin hyväksyy ja ja antaa anteeksi, ei sitä tarvitse enää sen jälkeen joutua setvimään

[nikki]

niin minäkin luulin,
olen hyväksynyt ja antanut anteeksikin,eli tahto ja järki on toiminut ja antanut seesteisen olon,-näin piti käydäkin-,
mutta ne tunnepirulaiset,
ihmisen tunnemuisti ei niin vain häviäkään,
ja jos tuo "vääryyden" tai what ever läpikäyminen onkin nostattanut paljon syvemmällä olleen vääryyden tunteen muistin pintaan,niin sen anteeksiantaminen ja unohtaminen onkin jo vaikeempi juttu,varsinkin jos se on tapahtunut ammoin lapsuudessa,jolloin käsityskyky on imeväisen luokkaa,
mutta onhan niitä neuvoja kuinka antaa vaikka jo kuolleille anteeksi ja saada mielenrauha,
sitä joskus mietin,että onko tarkoituskin, että joidenkin asioiden kanssa ON VAIN ELETTÄVÄ vai pystyykö niitä muuttamaan,
pystyykö tunnemuistia muuttamaan??

[nikki]

ehkä se tunne on sitten vain surua,joka nousee pintaan vaikka elokuvan tai musiikin vastaavasta sanomasta,
koska syy miksi niin on käynyt on selvillä ja ymmärrys
hyväksyy tapahtuman  saatuaan syyn selville,
eli anteeksianto on tavallaan tapahtunut,
puhdas surun tunne vain jäänyt,
hyvässä lykyssä myötäelämisen lahja?

[Chandra]

Itse olen takunnut yhden ihmisen kanssa kohta kaksi vuotta.
LUULIN että olin antanut anteeksi noin vuosi tapahtumista,hokemalla jatkuvasti anteeksipyyntöä ja anteeksiantoa.
Näin minua oli opetettu tekemään.
Kunnes vuosi tapahtumien jälkeen,kaikki tunteet vihasta ja inhosta lähtien nousivat niin voimakkaina pintaan,että voin huonosti,ylen annoin suorastaan.

Siitä sitten seurasi SYYLLISYYS.En kelpaa,en kykene.
Mikä minussa on vikana.
Olin kyllä pitänyt tätä anteeksiantoliturgiaani jokseenkin teennäisenä,koska se ei sydämestä tullut,mutta olin kuuliainen ja hoin yhä uudestaan,kun oli kerran sanottu,että jonain päivänä se sieltä aidosti tulee.

Sen pahoinvoinnin aikaan,unohdin koko anteeksi annon ja aloin viedä asiaa uudelleen eteenpäin.Kaikkea ei vain tarvitse hyväksyä.
Syyllisyys kuitenkin painoi anteeksiantamattomuudestani,eli nyt oli kaksi ikävää energiaa syövää voimakasta tunnetta.
Kunnes Kaarinalta sain tuon neuvon,antaa anteeksi sille,ettei vielä kykene!!!!
Yes!
Noinhan se menee!
En voi antaa anteeksi ennen kuin ymmärrän miksi ja mitä annan anteeksi.Mikä on ollut tämän tapahtuman ja tämän sielun opetus minulle.
Nyt on ollut jonkinlaista suruaikaa.Olen itkenyt paljon asiaa,mutta anteeksianto tulee sitten,kun olen siihen valmis.
Kun se tulee sydämestä asti ja voin tuntea aitoa myötätuntoa kyseistä henkilöä kohtaan.
Muuten se on vain tyhjiä sanoja peräkkäin.
Joten sydämestä lähtevä KIITOS tästä armahtavasta,vapauttavasta neuvosta Kaarina! 

[selkälokki]

Miten henkinenihminen käsittelee epäoikeudenmukaisuuden, vääryyden, julmuuden tai kohtuuttomuuden esiinnostattaman katkeruuden, muuttaa sen anteeksiannoksi,
ja tarkoittaako se samalla uuden mahdollisuuden antamista??

Minulle anteeksi antaminen tarkoittaa lähinnä "irtipäästämistä" loukkaantumisen tunteesta.
Joskus se on helppoa, joskus vaatii sulattelua ja objektiivista näkemystä.
Saatan miettiä, että mikä tässä nyt niin kauheaa on juuri minulle ja miksi reagoin näin voimakkaasti.
Myös vastapuolen vaikuttimien miettiminen ja asettuminen hänen asemaansa voi auttaa. Mutta jokatapauksessa se loukkaantumisen tunteesta irtipäästäminen, on oma valinta ja kun sen jaksaa tehdä, on paljon keveämpi olla ja hengittää.
Mielestäni se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin uuden mahdollisuuden antaminen, ei ainakaan kaikissa tapauksissa.
Esimerkiksi parisuhteessa voisi olla niin, että annan anteeksi, mutta mahdollisuus yhteiseloon loppuu. Täytyy tunnistaa, milloin täytyy päästä irti loukkaantumisen lisäksi jostain muustakin.

[^^Queen Nefertiti^^]

olen antanut anteeksi sinulle Ikitosi, koska olen hyvä unohtamaan 

pitää vielä antaa anteeksi itselle, ympärillä olijoille, eri mieltä oleville, ja sen sellaiselle

näinä mars retron aikoina

olen antanut anteeksi ex miehelle ja olemme todellakin sovussa- hänen lähtökohtansa ei ollut hyvä

mitä vielä joudun antamaan anteeksi (saan antaa) en tiedä. 

[Ikitosi]

olen antanut anteeksi sinulle Ikitosi, koska olen hyvä unohtamaan 

Aloituspostaukseeni palaten; suojeleeko anteeksiantaminen jotenkin siltä, ettei vastaavaa tapahtuisi sinulle enään uudelleen?

Ja tämä kysymys on osoitettu kaikille anteeksiannon todellisesta luonteesta keskutelun haluisille

[eppana]

Jännä juttu. Oon viimeaikoina pohtinut todella paljon just tätä asiaa.

Luulen, että anteeksianto suojelee siinä mielessä, että kun seuraavan kerran tapahtuu jotain sinnepäin tai sama asia uudestaan, ei ehkä ole itselle tai sille toiselle niin ankara- vaan päästää helpommalla.

Esimerkki: viime suhteessa ex oli rahaton ja elarit paino päälle. Vihdoin sai työn, mutta kulkemiseen tarvittiin auto. No, minäpä maksoin nuo, ja pirun paljon muutakin. Murto-osan olen saanut takaisin, mutten rehellisesti sitä kyllä odotakkaan.
Tein sen rakkaudesta, hyvässä uskossa ja tarkoituksessa. Tekisin varmaan kaiken ihan saman lailla uudestaankin.
Hänelle olen antanut anteeksi, mutta itselle en.
Soimaan itseäni siitä, että olin hyväuskoinen hölmö.

Pala palalta kohti kokonaista tässä on kai mentävä.

[Elämänilo]

...
Ja tämä kysymys on osoitettu kaikille anteeksiannon todellisesta luonteesta keskutelun haluisille

Hei "IkitosI"

Vaikea asia.

Itse olen kuvitellut antaneeni kaikille anteeksi

Tänään asia tuli taas uudestaan esille
- olenko sittenkään tehnyt niin

Pikkuveljeni aiheuttaa äitini kautta harmia myös minulle,
joka on asia, joka toden totta "sapettaa" minua
- minulle harmi tulee äidin kiukkuna, pelkona, masentumisena

Olen kylmettänyt itseni niin,
että kuuntelen äidin murheet,
mutten anna niiden sotkea elämääni
- onko tämäkään oikea ratkaisu

Jääkö "piilokauna" vaivaamaan minua

Neljäs chakra = Emotionaalisen voiman chakra

Kyvyttömyys antaa anteeksi itselle ja muille
on pahinta myrkkyä
kehollemme ja mielellemme


Elämänilo

[Chandra]

Tärkeä ja aina ajankohtainen aihe.Kiitos IkitosI aloituksesta.

En tiedä suojaako siltä,ettei vastaavaa tapahtuisi,mutta kokemuksemme joka tapauksessa suojaavat.
Oppii välttämään tietyn kaltaisia energioita omaavia oppeja.
Anteeksi antaminen on useimmiten helppoa,mutta jokaisella meillä varmaan noita vahvasti karmallisia asioita on/on ollut,jotka sitten ovatkin jo vaikeampia.
Kuitenkin se on itselle hyvin tärkeä ja helpottava prosessi,kun vihdoin on myös sydämen ja järjen tasolla tehnyt työn niin,että todella on irti kyseisestä asiasta tai ihmisestä.

Elämänilolle sanoisin,että ymmärrän sinun turhautumisesi tosi hyvin oman perheeni kautta.
Minä kun olen aikanaan pyörinyt poikani ongelmissa niin,että tytöt siitä kyllä joutuivat kärsimään.En sitä silloin niin ajatellut.
Nytkin vielä,jos päästän masennuksen tai huolen todella pintaan,aiheuttaa se heissä tietysti kiukkua ja turhautumista.
Hehän menettävät osan äidistään pojan huolille.
Iloinen,kiinnostunut ja kuunteleva äiti katoaa vähemmän kuuntelevaksi.

Tottakai se harmittaa.Mutta jos vain ohimenevä vaihe,niin tyttärilleni olen sanonut,että olen nyt tällainen,joten jos ette halua huonoa mieltä itsellenne,niin nyt ei kannata soittaa.
Mutta minulta he silti aina veljensä asioita kysyvät,kun alkavat itse huolestumaan.

Vaikea juttu.Anteeksiantoa vaan äidillekin,joka ei kykene päästämään irti.Ja veljelle,joka aiheuttaa huolta,sekä itselle,että joskus tuntee niin.

Helppo sanoa,vaan ei aina niinkään helppoa toteuttaa.
Minulla edelleen se yksi ja ainoa ihminen,jolle en oikeastaan edes halua vielä antaa anteeksi.Mitäs sitä valehtelemaan.