seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Ettei tapahtuisi uudestaan? Ainahan ihmiset kämisevät, erityisesti uskon asioista, ERITYISESTI netissä, joten who cares? Minä en semmoista ota vakavasti, todellinen bisnes pyörii muualla. Onhan sielläkin raakaa peliä, mut ei juuri niissä firmoissa missä olen.

Törkeille hyväksikäyttäjillekin on paras antaa anteeksi; ja sitten kiittää siitä tilanteesta kun voi miettiä, olisinko minä tuollainen ja miksi..<erittäin valveutunutta..

[Chandra]

Joo,mutta nettijutut ja työpaikat eivät juurikaan heilauta minua.
Netin voi aina sulkeA ja työtä vaihtaa.Eli suht helppoja asioita.

Perhe on jo hankalampi ja sitten nuo elämään tulevat ihmissuhteet,joista on tarkoitus oppia.
Kyllähän minä sille joskus anteeksi annan,mutta vasta sitten,kun se tosiaan on aitoa.En jaksa kuu skorpparinakaan ikuista vihan pitoa.
Tää on kyllä ehdottomasti karmallisin tuttavuus tässä elämässäni,joten syytäkin on sen anteeksi annon joskus tulla aidosti.

[Ikitosi]

Kaikkein läheisimmät ihmiset ovat yleensä, voisi sanoa jopa, uhrautuneet parhaimmiksi opettajiksemme. Suurta sielujen välistä rakkautta osoittaen he antavat meille ne parhaimmat kehittymisen mahdollisuudet, eli rankimmat kokemukset tässä elonkoulussa. He jaksavat sitkeästi huolehtia, ettemme pääse lintsaamaan.
Kuinka moni oli kouluaikana kiitollinen vaativalle ja ankaralle opettajalle, mutta myöhemmin on iloinnut siitä, että hänen opetuksensa tuli päntättyä?

Anteeksianto alkaa arvostuksesta saamaansa kokemusta kohtaan.
Rakastakaa vihollisianne.
Olkaa kiitollisia.

[Chandra]

Kyllä olenkin ja monelle!

Oppi ankaruudessaan tosiaan on mennyt perille monissa asioissa.
Mutta tätä vänkään vielä,koska istun koulunpenkillä.Tämä luokka on vielä kesken.Ja tiedän kyllä,että itse olen myös harvinaisen sinnikäs opettaja,ja siksi kumpikaan ei pääse helpolla.Mutta toivon suuresti,että joskus voimme vielä nauraakin tälle,tai että sillä on molemmille elämän mittainen opetus.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mitä väliä on ihmisten kitinällä

bisnes on tärkeetä. Numerot on puhtaita. Ihmiset on täys tunne ja hengen ongelmia. Siinä teille lakonisesti. 

Pakko antaa anteeksi mutsille jolla pyörii sama kela päässä kuukaudesta toiseen boyfriendistani, joka ei ole edes vakavaa, tottakai annan anteeksi (molemmille  ) on vaan vähä tylsää.

Uhri? Opetus? Olis ees hauskaa..

[eppana]

Mun mielestä taas ihmisillä on väliä, olkoon bisnes missä haluaa  .

Anteeksiantaminen on ainakin mulle tärkeää. Kun tiputtaisi kiviä painavasta repustaan.
Harmikseni kuulun niihin (anteeksi yleistys), jotka muistavat viellä vuosienkin päästä kuka sanoi kenelle ja mitä. Eikä siitä ole mitään iloa eikä hyötyä.

Olis ihanaa jos vois deletoida nuo tuollaiset asiat, kun jokainenhan täällä tekee koko ajan parhaansa 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kun oppii huomaamaan ihmisten psykologiassa tiettyä toistoa.. kun huomaa että joku ei henkisty vaikka vuodesta toiseen sitä odottaa.. jaksaako silloin ihmisten oikkuihin suhtautua vakavasti?

Ihmiset luovat liike-elämän, on tietty kyse vähän siitä missä bisneksessä ollaan. Mutta numerot ovat silti helpompia kuin ihmiset! 

No minä olenkin tällainen hassu tapaus. 6500 viestiä, huh.

[eppana]

Olen kuullut, että universumissa kaikki tapahtuu aina oikeassa ajassa, ja ettei kukaan ole "henkisempi" kuin toinen. Kaikki ovat siis oikeassa kohdassa oikealla ajalla 

Miten sitä sitten vois edes verrata kuka on henkisempi kun toinen?
Sehän sama kun alkais siihen väittelyyn kuka rakastaa enemmän 

Menihän taas aiheesta ohi että heilahti.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta minä joudun ainakin antamaan anteeksi, kun eräät renkuttavat samaa vanhaa levyä. Eikö-

esim vanhempieni sukupolvi elää aina uudestaan sodan kauhut, ja eihän minulla ole sellaisesta kokemusta, paitsi kun olin itse soturina jossain elämässä tai sotajoukkojen/hallitsijoiden kanssa.. 

[eppana]

Joudut? Kuka siihen pakottaa?
Eikö se lähde ihan omasta halusta, jos on lähteäkseen..

[^^Queen Nefertiti^^]

Olet oikeassa mutta jos en elä muiden pelkoja, sekin loukkaa heitä. On siis valinta että loukkaantuu.

Kaikki tällaiset newage oivallukset menevät kuin vesi hanhen selästä, esim että "vedät puoleesi sen mitä pelkäät, ellet valitse eläväsi rakkaudessa." He pelkäävät > tapahtuu paha asia > mikä heille todistaa että näin se on. Vai onko sattumaa että "pahassa ulkomaalaiskaupunginosassa" kukkaro viedään/katoaa..

no en tiedä, ehkä silmät aukeaa taas erään Kuuban matkalla.

[Chandra]

Eppana,kirjoitit viisaita.

Noin sen minäkin olen kuullut,jokainen omassa kohdassaan.
Ja minäkin tunnen ihmisiä kohtaan huomattavasti enemmän rakkautta,tai mitä vain tunteita,kuin koneita,tai numeroja kohtaan.

Myös pitkä muisti,ikävä kyllä.Mutta kyllä olen sitä anteeksi antoa joutunut opettelemaan ja osittain sujuu jo luonnostaan.
Samoin on anteeksi pyytämisen laita.

Ei ole henkistä mittaria,millä katsoa kenenkin henkisyysastetta.
Katuojan puliukko voi olla paljon henkisempi,kuin suuryrityksen johtaja ja anteeksi vain,mutta todennäköisesti onkin,koska ei saa kaikkea kultalautaselta.
Minusta raha on välttämätön paha,joka tuo vain riitaa ja onnettomuutta.Ja joskus se vielä tulee poistumaan hallitsemasta ihmisiä.Sitä päivää odotellessa,,,

[^^Queen Nefertiti^^]

Hmm.. entäs jos joku on läheisriippuvainen.. eikä oivalla.. pitäisi aina vaan rakastaa ja jaksaa oikkuja.. toki ihmisiä kuuluu rakastaa henkisellä tasolla, se ei vaan tarkoita sitä että oppisivat saman elämän aikana..

kaikkea.

Piti antaa anteeksi sillekin exälle, joka luuli että raha tulee poistumaan, mannaa sataa taivaasta, talous kaatui, tuli asumusero, mies luikki toiseen kaupunkiin todellisen tilanteen keskeltä..

jotenkin on helpompi antaa anteeksi se, että joku ei tiedosta kuin se, että haihattelee, vaikea sanoa. Molempi olisi parempi, että tiedostaisi syy-seuraus ja hoitaisi käytännönkin..

[eppana]

"Kurjuus vaatii seuraa" -tätä lausetta olen päässäni pyörittänyt vaikka kuinka kauan.
Yksi ystävyys-suhde on jähän jäissä, koska en suostunut tähän..erittäin sekava soppa  

Myös oman äitini kanssa käsittelin tätä asiaa ihan joulun kunniaksi.
Hän kertoi omista peloistaan ja pahoista oloistaan, kuuntelen tottakai, mutta sanoin myös että ne ovat hänen , eivät minun ja että ajattelen asioita erilailla.
Annoin anteeksi äidille paljon asioita sen keskustelun jälkeen, vaikken vieläkään ymmärrä lähelläkkään kaikkea-tuskin koskaan ymmärränkään.

[eppana]

Tulipa viellä mieleen tällainen: "Et voi nähdä kenenkään muun silmillä, et tuntea toisen sydämellä"