seuraava »

[mirkku81]

Olen yrittänyt etsiä syytä ajoittain (kuten viime yönä) toistuvaan ahdistavaan uneeni.

Ensimmäisen kerran olen saman unen nähnyt vuonna 2001 keväällä, minkä jälkeen uni on toistunut parin kuukauden välein..

Tiedän että nukun, mutta kuitenkin olen kuin puoli unessa.. Jos olen nukahtanut tv:n ääreen tiedän mikä ohjelma tulee tai näen/tunnen/kuulen vieressäni nukkuvan avomieheni. Ja tunnen että huoneessa on joku muukin, ilmiö/asia/henki(?) mikä haluaa viedä minut mukanaan jonnekkin.. En pysty liikkumaan, ahdistaa.. Yritän herättää itseäni, potkin/puren/lyön (jos saan tarpeeksi voimaa liikkuakseni) avomieheni, jotta tämä herättäisi minut, mutta oikeastihan en edes liikahda.. Kun vihdoin ja viimein saan itseni hereille, en loppu yöstä uskalla nukahtaa, mutta onneksi yleensä väsymys voittaa ja loppuyön saan olla rauhassa tältä ahdistavalta, mikä ikinä se sitten onkaan..
Minulla ei ole, ainakaan tiettävästi selvittämättömiä asioita, mutta alitajunnan oikuista kun ei koskaan tiedä.. 

Myös toinen uni toistuu ajoittain: Vuonna 2002 kuollut vaarini tulee hakemaan minua, milloin juhlista, kotoa tai vaikka töistä.. Aina hänellä on samat vaatteet: vihreä villainen slipoveri, alla valkoinen kauluspaita (kaulukset tärkätty), mummon prässäämät harmaat suorat housut ja mustat lankatut kengät.. Ja auto hänellä on sama lapsuudesta tuttu lava-mitsu (ja muistan sen auton hajun ja moottorin äänen ja muita yksityiskohtia auton sisältä vaikka en unessa autoon menekkään).. Eli hän on AINA samoissa vaatteissa, eikä ne ole samat mitkä hänellä oli päällään kun viimeisen kerran hänet näin ja autokin oli vaihdettu uuteen aikoja sitten..

Sen tiedän, että kuolleista unta näkeminen tarkoittaa muutosta, mutta entä se seikka että vaarini pyytää minua mukaansa: "pitäisiköhän meidän mennä?" ja "kohta tulee kiire?" ja minä keksin aina jonkun syyn että en loppujen lopuksi lähde hänen mukaansa.. Ja joskus herättyäni minua suorastaan pännii etten lähtenyt hänen mukaansa (huolestuttavaa?)