seuraava »

[hurma]

Kuulostaa Asterix hyvin tutulta, tätini on nimittäin kauris nainen ja kuu on neitsyessä, hän on juuri tuollainen myös.
Ja yrittää kaikkia miehiä epätoivon vimmalla, myös isääni, vaikka tämä oli naimisissa silloin hänen siskon kanssa. Uskoo olevansa kaunein nainen maan päällä vaikka onkin 100kg epäilyttävän punanaamainen alkoholistin mallikuva. Menee ihan sekaisin, jos joku muu nainen kuin hän saa huomiota keneltä tahansa mieheltä. Hänkin on pettänyt kaikkia aviomiehiään.

[Mamie]

Hmm... 
Mukava lukea ihmisten kommentteja elämästään...
Todellisuudessa ne on mitä hirveimpiä asioita, mutta näin luettuna kuin joku jännä kirja.

Asterix, Luultavasti tuossa tapauksessa ei voi enää syyttää kauris-tähtimerkkiä, vaan vika löytyy äitisi päästä. Luulisin, että olisin itse saanut jo todellisen kohtauksen jos mutsini käyttäytyisi noin ja katkaissut välit tai pistänyt akan ruotuun. Epäkypsyyttähän tuo osoittaa häneltä ja pettäminenkin kai, erityisesti noin suuressa mittakaavassa, kuuluu mielestäni samaan kategoriaan.

En kyllä noin niinkuin yleisesti epäile ollenkaan kauriiden pettämistaipumuksia. Mielestäni he ovat hyvä tyyppiesimerkki siitä siististä ja hillitystä virkamiehestä, joka oikeasti onkin kauhea perverssi ja harrastaa lapsipornoa ja virolaisia horoja. Eikös maamerkit ole aika innostuneita suhteista, omien ja vieraiden kanssa.

[Mamie]

Jep, en tarkoittanut, että missään tapauksessa kannattaisi riidellä tai olla vihoissaan. Se vaan, että jos nauttii toisen ärsyttämisestä, niin sittenhän asia vaikuttaa sinuun... Jos et edes huomaisi koko ihmistä niin sitten ei..

[Vajra]

Hurma...

Ehkä se selittäisi asian että
sideriisesti se kuu taitaa siirtyä jalopeuraan...
 

[metsätonttu]

Voi jessus! 

Taidan olla oikein onnen myyrä. Minulle on kait sattunut tai olen hoksannut valita ne parhaimmat kauriit. Ehkä minä en olekaan niin kiltti, vaan ne kauriit lähelläni. Alan jo epäillä ystäviäni tai oikeammin omaa arvostelukykyäni.

[dissolve]

Tyypillistä kaurista vai ei - loukkasin aikoinaan verisesti miestä, jolla on Aurinko, Kuu ja askendantti Kauriissa. Ei muuten puhunut sanaakaan seuraavaan 3 vuoteen On muutenkin tunnettu siitä, että pitää mykkäkouluja pikkuasioiden takia, mm. 2 viikkoa hiljaisuutta siksi, että joku söi jääkaapista hänen maksamakkaransa

[Ajatus]

Olen vieläkin aivan ymmälläni luettuani Asterixin kuvauksen äidistään. Voiko tuollaisia äitejä olla? Ihan oikeasti? Ihminen, jonka kateus menee jo toisen omaisuuteen tuhoamiseen asti, ei voi olla mieleltään ihan kunnossa. On varmasti vaikeaa pitää sopuisia välejä yllä tällaisen ihmisen kanssa, joka kaiken lisäksi on niin läheinen kuin oma äiti. Onneksi tunnut Asterix hyvin oivaltaneen tuon "energiataloudellisen kysymyksen" tässä asiassa. Tuli mieleen James Redfieldin oivallus-kirjoissaan esittelemä ajatus "energiavarkaista" - juuri tällainenhan äitisi näyttäisi olevan. Ja ehkä opettamassa sinulle juuri tätä aihetta? Toivotan jaksamista ja kykyä ylläpitää sitä hyvää energiaa jatkossakin, ettet katkeroituisi. Omia välejäni perheenjäseniin paransi myös aikanaan ihan fyysinen välimatkan otto - ja ehkä se välimatka on myös pitänyt välit hyvinä. Vaikkei ihan saman kaliiberin ongelmia ole ikinä ollutkaan, on kuitenkin ne isoimmat psykologiset törmäykset koettu perheenjäsenten kesken ja näin kai on useimmilla. Mutta he ovat todennäköisesti juuri siksi olemassa, meitä varten - ja me heitä varten, syyt ehkä selviävät joskus tai sitten eivät. Onneksi olemme kuitenkin erillisiä ihmisiä ja kukin saa tehdä omat valintansa ja kulkea sitä omaa tietään. "Tulevat sanomaan, että olet väärällä tiellä, jos kuljet omaasi", sanoi jo Antonio Porchia, ja tykkään kovasti tuosta viisaudesta.

Tuo Kaksonen vastaan Kauris -kuvio on kuitenkin sikäli mielenkiintoinen, että itsekin törmäsin siihen hiljattain ja kyseessä ovat sisarukset, joilla aina välillä menee sukset ristiin. Ilmeisesti elementtioppi pätee niin, että maa todellakin tukahduttaa ilman - tai ainakin joissain tapauksissa kovasti tuntuu yrittävän. Ymmärtääkseen maa-elementin näkökulmaa pitäisi omalla kartallakin kai olla sitä maa-elementtiä, tai vaihtoehtoisesti vettä? Itselläni ei ole suuria vaikeuksia Kauriiden ymmärtämiseen, onhan nousumerkkini Kauris, eli sitä puolta tässä opetellaan ja on kohdattu. Toisaalta kartaltani löytyy myös Kaksos-vaikutusta, joten sekään puoli ei ole outo. Siksi on ihan kiinnostavaa lukea, miten nämä kaksi eri tapauksissa käyvät yksiin. Kauris auktoriteetin merkkinä varmasti luonnostaan hakee ja tarvitsee sitä "vanhemman ja viisaamman" asemaa sekä pysyvyyttä, mutta Kaksonen taas ei seikkailijaluonteena kaipaa pomotusta, vaan odottaa joustavuutta ja nopeutta myös toiselta. Ristiin menee.

[Synapsi]

Taidan olla oikein onnen myyrä. Minulle on kait sattunut tai olen hoksannut valita ne parhaimmat kauriit.

Täällä toinen "onnen myyrä" ilmoittautuu. Äitini, joka on myös paras ystäväni, on kauris. Ehdottomasti syvin ihmissuhteeni rakentuu kaurismiehen kanssa.
Tämä syvä harmonia on kyllä teettänyt myös työtä, itsekseen se ei ole pullahtanyt.

Suuren oivalluksen sain aikoinaan hommattuani Crowleyn Tarotit. Niissähän paholaisen korttia edustaa ystävämme kauris. Ja nimenomaan Pan-jumalan ominaisuudessa. Mietin aikoinaan tätä kovasti ja tämä vertaus avasi oman ymmärrykseni kauriin syviin energioihin. Erityisesti nautin kauriin oudosta huumorista, omanikin on hyvin tummaa...

Asterixin kokemukset olivat tosiaan hurjaa luettavaa. Ei kuulosta äitinsä kovin "kypsältä" merkkinsä edustajalta. Kauris taitaa olla tooooodella vaativa merkki, kaikki ei klaaraa sen kanssa. Saturnus, niinpä.

[Vajra]

En kyllä noin niinkuin yleisesti epäile ollenkaan kauriiden pettämistaipumuksia. Mielestäni he ovat hyvä tyyppiesimerkki siitä siististä ja hillitystä virkamiehestä, joka oikeasti onkin kauhea perverssi ja harrastaa lapsipornoa ja virolaisia horoja. Eikös maamerkit ole aika innostuneita suhteista, omien ja vieraiden kanssa.

Tosta tulee mieleeni National Geographic™ ollut teksti
jossa Auswitchzissä retriittimeditaatiolla ollut heppu sanoi :
"Kaikki se pahuus mitä täällä tapahtui, löytyy meistä jokaisesta."
Niinhän se on. Kunhan sen tiedostaa eikä ruoki sitä.
Ei ole mitään haittaa...

(kuulostaa varmaan jonkun pedofiilin puolustuspuheelta.
Mutta näin se vain on)
 

[metsätonttu]

Ihailen Asterixin asenteita.

Hän on turvautunut esoteeriseen psykologiaan, filosofiaan ja intuitioonsa tavalla, jota luin juuri Paul Bruntonin viimeisestä teoksesta "Ihmisen ikuinen kriisi" ja kappale mystikon valo.

Voimme ottaa oppia. Kiitos Asterix!

[metsätonttu]

Kiitos Asterix, sanoistani olisi voinut loukkaantuakin.

Mutta Paul Brunton on varteenotettava ihana persoonallisuus, joka taituroi taidokkaasti tiedemaailman, kristillisyyden ja uudemman itämaisen viisauden välimaastossa.

Emme me tarvitsekaan mitään 'nimiä tai synonyymeja' tavallamme elää tai toimia. Teemme sitä usein vaistonvaraisesti ja ihmisyyden pohjimmaisella etiikan viisaudella. Ympäristön arvot ja mielipiteet ovat usein esteenä.

Höh! Älä ota minua niin vakavasti, mitä nyt turisen. Usein mitä mieleeni juolahtaa.

Hyvempää uutta vuotta tai ainakin samanveroista kuin vanha oli!

[Ajatus]

Enpä nyt oikein usko, että täällä on oikeasti ihmisiä, jotka uskovat äitiyden tekevän naisesta täydellisen. 
Ongelmia voi jo olla tai niitä voi tulla myöhemmin ja ainoa asia, mikä minut saa hyvin surulliseksi niin se, että niitä yritetään ratkaista hankkimalla lapsi jos parikin.   

Teen jonkin verran vapaa-ehtoistyötä lastensuojelun parissa ja voin kertoa että äitini kaltaisia, vielä pahemminkin hakoteillä olevia äitejä on hurjan paljon.

Äitiys ei varmastikaan tee naisesta täydellistä, mutta jotenkin sitä vain sortuu kuvittelemaan (aur-Jup Kaloissa minulla...), että äidiksi ryhtyessään sitä ihminen myös kasvaa ymmärtämään vastuutaan toisen ihmisen elämää kohtaan. No, en itse ole äiti ja oma äitini on mielestäni ollut suhteellisen hyvä roolissaan, joten kuvani äitiydestä on varmasti luontaisestikin ihanteellisempi kuin niillä, joilla on takanaan toisenlainen lapsuus. Toki sitä järjen tasolla tietää, että kaikenlaisia äitejä on, mutta tällaisia kuvauksia lukiessa silti aina valtaa ihmetys. Ja vielä suurempi ihme on lukea näitä "selviytymistarinoita", joista usein paistaa viisaus ja rauha, kuten Asterixinkin tapauksessa. Olen itse asiassa lukenut paljonkin aiheesta (Dave Peltzer, Torey Hayden, psykologian & psykoterapian opukset), mutta luettu on kuitenkin eri asia kuin koettu. Olet Asterix varmasti ihminen paikallaan tuolla lastensuojelun parissa.

Paul Bruntonia on luettu myös, suosittelen minäkin. Ja toinen joka tuli aiheesta mieleen on Thorvald Dethlefsen.

[Geisha]

Kauriit käyttää bootseja ja juo punaviiniä.

[~kati~]

vilmun ja neilikan tekstit ovat kuin omasta elämästä.meillä sitä kesti 3.5 vuotta,huhhuh.nyt ollaan oltu kuukausi erossa.mitään näin järkyttävän vaikeaa suhdetta mulla ei ole ollu ikinä.sitoutumispelkoinen työnarkomaani.

[^^Queen Nefertiti^^]

Tämähän on aika järkyttävää, koko palsta kuohuu kauriiden haukuista. Vai 3.5v jaksoit. Sanoin tälle kauriille 22.10 että naisilla on todella vaikeuksia kauriiden kans. Mitä se hullu siihen, ei juuri mitään. Tuhlata nyt sellaiseen tunteita ja sielua! Onneksi sen voi katkaista.. katkaisuhoitoa hehhe...

Ja kun hauskaa oli se 4 kk niin jo muutama kuukausi "ystävyyttä" sen jälkeen paljasti että ei kiitos. No nyt on jo ihanaa nukkua kaukana siitä tyypistä. Tietääkö ne millaisia ovat ellei joku pamauta suoraan päin naamaa "herkkänahkaiselle kauriille"? 

Ändöständ änythink???

Auts kati, olet au ja kuu TULIMERKKI niinkuin minä, ei ihmeessä kantsuis sekaantua kauriiseen, mutta HYVÄ KYSYMYS ON; MIHIN NE MEITÄ TARVITSI kun tuntuu että ne sai enemmän, vai mitä me saatiin?